Idän talvibasaari 10.12.2015

Torstaina 10.12.2015 vietettiin Itäkeskuksen toimipisteessä Talvibasaaria hyvän olon teemalla. Koulusihteeri Rea antoi käsihierontaa, virka-apulaisrehtori jakoi kehuja ja opiskelijat toivat omia pieniä syömisiään. Basaarissa järjestettiin myös arpajaiset, jotka osoittautuivat varsinaiseksi menestykseksi: arpapussilla kävi kova kuhina. Joka kymmenes arpa voitti jonkun pakettiin käärityn kierrätyslahjan. 

Iloisista naamoista päätellen kaikilla oli mukavaa!

Ylioppilas Jenni Hännisen puhe lakkiaisjuhlassa 4.12.2015

Hyvät kuulijat, uudet ylioppilaat, rehtori ja opettajat, vanhemmat, ystävät ja sukulaiset. 

Kun kolme ja puoli vuotta sitten aloitin, 16-vuotiaana opiskelemaan lähihoitajan kaksoistutkintoa, en ollut aivan varma tulisinko koskaan saamaan sitä päätökseen. 

Jo ennen kouluun hakua olin päättänyt, että jos kahden tutkinnon suorittaminen yhden aikaisesti kävisi liian raskaaksi, olisi lukio opinnot jätettävä. 

Jopa oma äitini kertoi minulle jokin aika sitten keskustelleensa asiasta ylä-asteen opinto-ohjaajan kanssa ennen yhteishakua.

 Olin kuitenkin rohkea ja kunnianhimoinen ja päätin yrittää. Ja tässä mä nyt seison, 3 ja puoli vuotta myöhemmin, kahden tutkinnon suorittaneena lähihoitajana ja ylioppilaana. 

Kaikista jännittävimpiä hetkiä lukiossa ennen tätä suurta päivää ovat olleet ehdottomasti ylioppilaskirjoitukset.

 Jokainen varmasti muistaa sen kutkuttavan tunteen, kun istuimme tuolla salin taka-osassa odottamassa kokeen alkua. 

Ennen sitä hetkeä kysymyksiä oli vilissyt päässä ja milloin stressattiin vaatteiden teippaamisesta tai eväiden pakkaamisesta, milloin salin lämpötilasta. 

Muistan meidän jopa käyttäneen lähes kokonaisen äidinkielen tunnin keskusteluun siitä, miten ylioppilaskirjoitusten aikana pääsee vessaan. 

Niistäkin kuitenkin selvittiin, jopa useaan otteeseen. Kavereiden kanssa yhdessä puiden ja opettajien avulla.

Opiskeleminen ei ole vain tunneilla istumista ja kotiläksyjen tekemistä. Se on myös kovaa pänttäämistä, turhautumista, lyhyitä yöunia, jännitystä, stressiä, rahanmenoa, ylpeyttä, mahdollisuuksia, saavutuksia, oppimisen iloa ja ennenkaikkea uusien ihmisten kohtaamista. 

Pyysin omaa kaksoistutkintoryhmääni kuvailemaan kulunutta opiskeluaikaa. Moni oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei kaksoistutkinto ollutkaan niin vaikea, kuin kaikki etukäteen meitä pelottelivat.

 Hyvä ilmapiiri, opiskelukavereiden tuki, yhtenäisyys ja hyvät opettajat tulivat esiin melkein jokaisen kommenteissa.

 Joukossa oli myös yksi mielestäni erittäin tärkeä asia: itsensä ylittäminen.

Aikuislukion puolella oppitunnit ajoittuvat iltaan.

Joukossamme on monia opiskelijoita, jotka ovat vielä normaalin työ- tai koulupäivän jälkeen raahautuneet istumaan oppitunneille iltalukioon (myös näinä syksyn pimeinä iltoina..). (Ja) Se jos jokin on mielestäni kova suoritus! 

Tutkinnon valmistuminen iästä ja opiskelutaustasta riippumatta on mielestäni eräänlainen etappi.

Se on ikään kuin yksi pysäkki tällä matkalla, jota me elämäksi kutsumme. 

Itselleni se merkitsee vahvasti myös aikuistumista. 

Elämä aukenee uudella tavalla ja auki on taas lukemattomia uusia portteja. 

Jokainen uusi ylioppilas on erilainen. Etenkin täällä aikuislukiossa opiskelijoiden kirjo on valtava. Ja niin on erilainen myös jokaisen ylioppilaan valitsema tie. 

Toiset meistä suuntaavat valmistuttuaan työelämään, toiset jatko-opiskelemaan, joku taas pitää välivuotta.

 Kaikki tiet eivät luonnollisestikaan ole suoria. Joukkoon mahtuu myös monen monta mutkittelevaa tietä, pienempiä polun haaroja ja hidastavia esteitä.

Jokainen tie on kuitenkin omalla tavallaan arvokas ja mihin tiemme vievätkään,  uskokaamme unelmiin ja kulkekaamme päättäväisesti niitä kohti. Kulkekaamme uljaana, jokainen omalla tiellämme. 

 Meistä jokainen sai tänään vihdoinkin painaa päähänsä valkoisen lakin.

Olipa nauha lakissa sitten musta tai violetti, tulisi meidän jokaisen olla ylpeä saavutuksestamme. 

Ylpeä niistä jokaisesta puuduttavasta minuutista, joita olemme istuneet oppitunneilla, jokaisesta oikein menneestä kotitehtävästä, joiden kanssa olemme hermoilleet, jokaisesesta läpäistystä kokeesta, jokaisesta pakatusta eväsrasiasta, jokaisesta myöhään valvotusta yöstä ja aikaisesta aamusta. 

 Meidän kaikkien tulisi olla ylpeitä kaikista niistä välietapeista, jotka mahdollistivat osallistumisen ylioppilaskirjoituksiin, niiden läpäisemiseen ja nyt lopulta, tutkinnon valmistumiseen. 

Eräs ystäväni sanoi minulle kerran, että " ne kokemukset joita on vaikea määritellä huonoiksi tai hyviksi, ovat niitä kokemuksia, jotka auttavat sinua olemaan sellainen, jollaiseksi tulet ".

Olkoon lukio siis tälläinen, kasvattava, muokkaava, huono ja hyvä kokemus. 

Tänään on meidän päivämme. 

Uusien ylioppilaiden päivä. Lähdetään kaikki tänään tuosta Mäkelänrinteen pihasta onnellisina. Onnellisina ja ylpeinä omista suorituksistamme. 

Halataan opiskelutovereita, kiitetään opettajia, toisiamme, tukijoukkoja ja ennen kaikkea itseämme kovasta työstä. 

Kiitos! 

Jenni Hänninen

Lukivaikeuksien kautta voittoon

Ruotsi.

Seitsemännellä luokalla se alkoi. Taistelutarina. Ensimmäiset kolme tuntia olivat oikein mukavia ja uutuuden jännittäviä, mutta sitten opettajan ammattitaidottomuus ja keskittymisvaikeudet luokassa alkoivat. Seitsemännen luokan syksyn päättötodistuksessa komeilee kahdeksikko. Keväällä se oli tippunut kutoseen, jossa se myös pysyi kasin kevääseen, jolloin sain sen nostettua seiskaan jonkin ihmeen kaupalla. Siellä se jaksoi pysyä vielä ysin syksyn, kunnes sitten ysin päättötodistukseen tippui takaisin tuttuun ja turvalliseen kutoseen.

Lukion alettua, ruotsin tunnit jatkuivat kaksi tuntia kerrallaan kahtena päivänä viikossa. Opettaja oli edelliseen verrattuna enkeli. Hän oikeasti opetti. Hänen tunneillaan opin kielen saloista aivan uusia asioita, joita en varmasti ollut kuullut kertaakaan yläasteen aikana. Pohjani kielen opetteluun oli korttitalo, joka oli rakennettu maanjäristysalttiille alueelle. En osannut ihan niitä perusasioitakaan. Ainoastaan “Jag heter Olivia och jag bor i Helsingfors” oli jäänyt käteen kolmen vuoden opiskeluista. Sekä muistot kumisodista ja opettajan marssimisesta kesken tunnin pois luokasta.

En voi rehellisesti sanoa, että olisin lukiossakaan sen kummemmin keskittynyt tunneilla tai tehnyt läksyjä. Siitä syystä kahlasinkin suurimman osan kursseista hylätyillä ja uusinnoista vitosilla saaduilla numeroilla. Yhdellä kurssilla päätin, että nyt hiketän ja sainkin kurssista seiskan. En silti oppinut kokeilusta mitään, vaan pysyin vähän tyhmänä ja laiskana.

Lukiossa kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Meille tehtiin lukihäiriökartoitustestit ja minulla todettiin olevan ainakin lievä lukihäiriö. Kävin yhden kurssin erityisopettajan pitämää lukikurssia ja sen lopuksi tehtiin tarkempi ja laajempi lukihäiriötesti ja sain lukihäiriölausunnon: äidinkielen kirjoittamisessa ja, yllätys yllätys, vieraissa kielissä keskivaikea häiriö. Lausunnon saaminen selittää osaltaan, miksi minulle on aina ollut vieraiden kielten opiskelu todella vaikeaa. Sain lausunnon avulla tehdä kokeita välillä yksin luokassa ja huomasin, että siitä oli apua. Pystyin lukemaan ääneen kokeen kysymykset ja vastaukseni. Vieraissa kielissä pystyin miettimään, miten sana kirjoitetaan, kun se lausutaan aivan eri tavalla. Koska yksin tekemisestä oli apua, hain sitä myös ylioppilaskirjoituksiin. Sain sen, ja niinpä ylppäreissä olin salin joko taka- tai sivuvarastossa höpöttelemässä yksinäni.

No joka tapauksessa - avuista, kolme kertaa abikurssin käymisestä sekä tätini ja hyvän ystäväni tuesta huolimatta - sain kevään yo-kokeesta ruotsista I+. Suuttutti ja harmitti aivan hirveästi. Minulla jäi muiden tulosten arvosanoista kompensaatiota ajetellen puuttumaan yksi piste. Yksi piste eikä minun olisi tarvinnut lukea enää sanaakaan tätä vaikeaa kieltä. Mutta ei, piti lähteä kesälomalle paineet syksyn uudesta yrityksestä. Onneksi minulla oli kuitenkin mahdollisuus uusintaan ilman, että se pitkittäisi valmistumista. Suoritan kaksoistutkintoa eli valmistun ylioppilaaksi ja lähihoitajaksi. Koulutus kestää 3,5 vuotta ja olen aloittanut opiskelun 2012 syksyllä.

Kesällä laadin kyllä lukusuunnitelmia, mutta kesä ja kaverit ja muut tekosyyt pitivät opiskeluni minimaalisena. Loppukesästä vanhempiani alkoi pelottaa puolestani ja he ilmoittivat minut viikon mittaiselle intensiivikurssille. Kurssilla opiskeltiin kuusi tuntia päivässä kielioppia ja sanastoa ja harjoiteltiin esseiden kirjoittamista ja tehtiin kuuntelukokeita. Kurssi oli todella hyödyllinen, vaikka en olisi halunnut istua luokassa alkuunkaan.

Kun koulu alkoi skarppasin vielä ja opiskelin kielioppia, jonka intensiivikurssi sai hyvin kertaantumaan mieleeni. Kuuntelin oikeastaan pelkästään ruotsalaista musiikkia, esimerkiksi Veronica Maggiota ja Bo Kaspers Orkesteria sekä latasin puhelimeeni ja iPadiin Quizletin, jonne tein sanalistoja ja harjoittelin sen avulla.

Syksyn Yo-kokeessa minulla oli varma olo. Aloitin kokeen kirjoittamalla kaksi konseptipaperia täyteen kaikesta kieliopista, sanastosta ja lauseista, jotka muistin. Siihen meni reilu tunti, mutta loppujen lopuksi oli kuin minulla olisi ollut muistiinpanot mukana kokeessa. Koe menikin hyvin ja vaikka tein töitä paljon ja kielitaitoni parani, voin myös kiittää onneani monivalinnoissa tekemistäni valinnoista.

Tarinani päättyy siihen, että saan tänään 4.12.2015 painaa kaksoistutkintolakin ylpeänä päähäni ja todistuksessa lukee ruotsin kohdalla C.

Olivia Malmberg, kaksoistutkinnon suorittanut lähihoitaja ja ylioppilas

OPS-Löytöretkellä

Kuvailin kerran eräässä harjoituksessa työpaikkaani sanalla koti. Valitsin ilmeisesti väärän sanan, koska mielensäpahoittaneita löytyi sen jälkeen sekä kotoa että koulusta. En osannut pukea sanoiksi sitä, miltä minusta tuntui olla töissä koulussa. 

Olen miettinyt paljon sanoja ja sanoittamista nyt, kun kirjoitamme koulumme opetussuunnitelmaa. Tähän perustavaa laatua olevaan asiakirjaan meidän pitäisi nyt pystyä kertomaan mitä me teemme, miten sen teemme ja miksi. Olemme tietenkin saaneet lait, asetukset ja ohjeistusta ylempää, mutta mitä meidän koulun sisällä todella tapahtuu, sen voivat tietää ja ymmärtää vain koulussa toimivat. 

Toimintakulttuuriamme on vaikea kuvailla sanoilla, jotka todella merkitsevät meille jotain. Olen kysellyt kyllästymiseen asti itseltäni ja muilta opettajilta, mitä he tekevät oppitunneilla, miten ja miksi. Järjestimme koulussa jopa suuren opetuskyselyn saadaksemme tämän selville. Osoittautui, etteivät postilaatikkoon ennen joululomaa pudotetut kyselytutkimukset olleet suuri menestys. Sähköposteilla en saanut vastauksia myöskään. Uteliaisuus ja hämmästely on kuitenkin myös keino oppia uutta. Olen siis yrittänyt jalkautua ja tuppautua mukaan sinne missä tapahtuu. Olen pysähdellyt koulun käytävillä, opettajanhuoneessa ja kesken oppituntieni. Yrittänyt kysellä, kuunnella ja katsella mitä täällä ihan oikeasti tapahtuu. 

Mistä siis puhumme, kun puhumme Helsingin aikuislukiosta? Mitä sanoja käytämme ja mitä sanoilla yritämme tavoittaa? Jos todella tiivistäisimme sen, mitä teemme, voisimme sanoa, että kurssitamme aikuisia. Mutta siinä jossain kurssitarjottimen, kurssisisältöjen, kurssisuunnitelmien ja kurssikokeiden välissä olemme myös tekemisissä ihmisten kanssa. Ja opetustyössä tärkeintä kuitenkin on se, miten kohtaamme toiset ihmiset. Kouluahan ei tarvita, jos kaiken voi oppia ilman ihmiskontaktia.

Vähitellen Helsingin aikuislukion toimintakulttuuri näyttäytyi minulle seuraavanlaisena:

1. Uskomme siihen, että kaikki oppivat.

Opiskelijoiden taustojen ja elämäntilanteiden moninaisuus edellyttää opetuksessa joustavuutta sekä yksilöllistä opintojen ohjausta. Toisilla opiskelijoilla on enemmän koulukokemuksia ja toisilla niitä ei ole juuri ollenkaan. Opiskelijoilla on myös erilaisia tapoja ja tyylejä opiskella. Kaikki oppivat omassa tahdissaan ja jokainen oppimiskokemus on arvokas.

2. Meillä saa näyttää tunteita ja olla eri mieltä.

Oppimisen edellytyksenä on turvallinen oppimisympäristö. Oppiminen herättää tunteita ja tunteiden näyttäminen ja tunteista puhuminen on sallittua ja siihen kannustetaan. Kenenkään ei tarvitse pelätä opettajaa tai luokkahuoneeseen menemistä. Helsingin aikuislukiossa on myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Kouluyhteisössä kannustetaan rohkeasti kokeilemaan ja epäonnistumisetkin ovat tärkeitä kokemuksia.

3. Yhdessä opimme enemmän.

Yhdessä tekeminen ja osaamisen jakaminen on tärkeä lähtökohta kaikelle kehittämiselle. Yhdessä olemme oppiva yhteisö. Yhteistyössä ja yhdessä opettaen opettajat arvioivat ja tutkivat omaa opettajuuttaan. Yhdessä tekemällä kaikki jaksavat paremmin.

4. Itsensä voittaminen ja kasvu on tärkeämpää kuin kilpailu ja suorituskeskeisyys.

Helsingin aikuislukiossa oppiminen on iloinen asia. Opiskelu ei saa olla pakkotahtista hyvien numeroiden jahtaamista tai vertailua ja kilpailua muita opiskelijoita vastaan. Opettajan jatkuva positiivinen palaute pienistäkin onnistumisista vahvistaa opiskelijan käsitystä itsestään oppijana ja opiskelijan opinnoissa eteenpäin pääseminen on kaikkien yhteinen päämäärä.

5. Olemme hyvää tekevä koulu.

Hyvää tekevä koulu hyväksyy erilaisuuden. Hyvä olo tulee siitä, että saa olla sellainen kuin on. Emme arvota tai arvioi sitä millaisia luontaisesti olemme. Meille arvokkainta on hyvä oppiminen ja opetus.

Löysin siis sanoja, joilla kuvailla meitä peruskoulun opetussuunnitelmassa. Mutta ne ovat minun sanojani, ja joku muu ehkä kuvailisi kouluamme toisilla sanoilla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin sanotaan. No, sehän on vain sanonta,ei sillä mitään varsinaisesti tarkoiteta. Mutta laitanpa nuo kiinnostavat sanat vielä uudestaan tähän: rakas ja lapsi. Ja nyt jo mietin, olenko taas sekoittamassa sanoja ja asioita keskenään. Eihän aikuisten kohdalla puhuta lapsista eikä työn ja opiskelun kohdalla rakkaudesta? Hämmentäviä ja hämäriä sanoja väärissä yhteyksissä, mitä niillä edes tarkoitetaan. Luulenpa, että tästä pitää puhua lisää koulussamme.

Katri Kotilainen
Helsingin aikuislukion virka-apulaisrehtori

Ideoita Belgiasta ja Hollannista

Pääkaupunkiseudun aikuisten perusopetusverkosto sai viime lukuvuonna idean tutustua aikuisten maahanmuuttajien koulutukseen jossakin toisessa Euroopan maassa. Ideoinnin jälkeen vierailukohteiksi valikoituivat Belgia ja Hollanti. Vierailu rahoitettiin Erasmus+-ohjelmasta, jonka hallinnoinnista ja toimeenpanosta Suomessa vastaa CIMO, joka on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio. Helsingin aikuislukiosta verkostomatkalla mukana oli rehtori Niina Peltonen. Muut osallistujat tulevat Eiran aikuislukiosta, Töölön yhteiskoulun aikuislukiosta, Helsingin aikuisopistosta, Helsingin Diakoniaopistosta sekä Vantaan aikuisopistosta ja koulutoimesta. Tällä porukalla läksimme innokkaina hakemaan ideoita lokakuun alussa.

Antwerpenissä pääsimme tutustumaan Open School Antwerpiin, joka on 10 000 opiskelijan koulu. Opiskelijoista 9 000 on maahanmuuttajataustaisia, joten heidän koulutuksensa on selkeästi oppilaitoksessa keskiössä. Tämä ”Avoin koulu” ei vastaa toiminnaltaan aivan aikuislukiota, mutta myös paljon samanlaisia elementtejä oli löydettävissä: toiminta oli hyvin monipuolista aina arjen taitojen opettamisesta perusopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Tietenkin erityisesti hollanti toisena kielenä -opetus nousi vahvasti esille. Koulu oli selkeästi meitä pidemmällä ajatuksissaan viedä opetusta ulos luokkahuoneista: kieltä opetettiin esimerkiksi asukastaloissa ja kirjastoissa – eli lähellä opiskelijoita. Hieno idea oli myös opiskelijoiden tutor-toiminta, jossa kokeneempi opiskelija voi toimia kielen alkeiskurssilla jopa apuopettajana.  Hollannin kielen oppitunneilla saimme huomata, että toisen kielen opetus on kuitenkin hyvin samantyyppistä eri maissa ja eri kielialueilla. Silmiin pistävää Open Schoolissa oli tieto- ja viestintätekniikan puuttuminen luokkahuoneista.

Antwerpenissä vierailimme myös Atlas-integraatiokeskuksessa, joka toimii maahanmuuttajien keskitettynä ohjaamona. Täällä tavoitteena on jokaisen maahanmuuttajan aktiivinen kansalaisuus ja yhteiskunnan jäsenyys kotouttamisen avulla. Keskus antaa niin yksilö- kuin yhteisötason ohjausta, ja jokaisen maahanmuuttajan tulisi hakeutua tätä kautta itselleen sopiville kotoutumiskursseille. Maahanmuuttajille myös tarjotaan 60 tunnin mittainen yhteiskuntaan orientoiva koulutus mahdollisuuksien mukaan omalla kielellä, mikä olisi todella hyvä idea Suomeenkin toteutettavaksi. Lisäksi tässä valmennuksessa opetellaan belgialaisessa arjessa toimimisen taitoja. Maahan muuttavien on mahdollista saada myös omakielinen ”valmentaja”, joka tsemppaa tulijaa toimimaan uudessa maassa.

Hollannin puolella tutustuimme Haagissa ROC Mondriaan -nimiseen kouluun muutamassa eri toimipaikassa. Tässä koulussa annetaan nuorille aikuisille niin kielikoulutusta, perusopetusta kuin ammatillistakin koulutusta eri aloilla. Opiskelijoita koulukokonaisuudessa on yli 17 000. Myös täällä maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ovat enemmistönä, mutta monet heistä ovat jo toisen polven maahanmuuttajia. Haagissa ihastusta herätti mm. koulun vilkas yhteistyö yritysmaailman kanssa sekä täälläkin vastaan tullut coaching-systeemi sekä vapaaehtoiset kielikaverit. Tällaisia meillä Suomessakin olisi hyvä löytää enemmän, että maahanmuuttajat käyttäisivät suomen kieltä enemmän muuallakin kuin vain koulussa. Myös Hollannissa oli tavoitteena se, että koulu menee ihmisten luo. Opetusta on viety niin päiväkoteihin kuin alakoululaisten vanhemmille lasten kouluihin, jopa moskeijassa on käyty puhumassa vanhemmille koulutuksen merkityksestä hollantilaisessa yhteiskunnassa.

Verkostolaiset olivat hyvin innostuneita tästä vierailusta, ja päivien päätteeksi kävimme vielä paljon keskustelua näkemästämme ja kuulemastamme – milloin marokkolaisen, milloin indonesialaisen pöydän antimien voimalla. Moni asia ihastutti, mutta moni asia myös ihmetytti. Neljän päivän vierailun aikana pystyy näkemään vain pintaraapaisun toisen maan systeemeistä, mutta varmasti tämä raapaisu antoi meille kimmokkeen viedä taas asioita askeleen eteenpäin.

Verkostoterveisin, Niina Peltonen

Kimmonpuistossa kisailtiin

Uusi lukuvuosi alkoi Kuutiossa reippaasti. Ykkösten ryhmäytymispäivänä 8.9.15 vietettiin leikkimielisiä olympialaisia viereisessä Kimmonpuistossa, joka sopi tapahtumaan hienosti. Onhan leikkipuisto perustettu olympiavuonna 1952!

Päivänä aikana nähtiin vauhdikkaita ja taiturimaisia suorituksia niin tunnelipallossa, pallon ämpäriin heitossa kuin pantomiimi-Aliaksessakin. Pienet eskarilaiset seurasivat ihaillen, kuinka hienosti meidän opiskelijamme suorittivat mutkittelevan radan kuljettaen palloa lusikassa ja hernepussia päänsä päällä. Erityisen ihailevia kommentteja kirvoitti viesti, jossa tasapainoteltiin puujaloilla steppaillen. ”Me ei kyllä osattais tota”, totesi kolmipyöräisen päällä istuva 6-vuotias kaverilleen.

Opiskelijat osallistuivat lajeihin innokkaasti, ja kunkin lajin voittajat saivat suklaapalkintoja. Monet pitivät lajeja kivoina ja esittivät ideoita vieläkin urheilullisemmasta tapahtumasta. Joidenkin opiskelijoiden mielestä lajit olivat lapsellisia, mutta palkinnot sekä evästarjoilu ilahduttivat kaikkia. Lisäksi arvostettiin tilaisuutta tutustua muihin opiskelijoihin ja päästä viettämään koulupäivää luokan ulkopuolelle.

Uuden ylioppilaan puhe 29.5.2015

opettaja Sanna Ravi ja tuore ylioppilas Stanislav Kulkov

Hyvää iltaa arvoisat opettajat, onnelliset uudet ylioppilaat ja heidän ylpeät vanhemmat!

Heti alkuun on pakko myöntää, että nyt on melko kuumat paikat, olla täällä puhumassa näin hienon yleisön edessä, mutta siitä huolimatta tämä on suuri kunnia saada puheenvuoro monille näinkin tärkeänä päivänä.

Oma matkani tänne ei ollutkaan suorin mahdollinen. Lukio on jäänyt aikoinaan kesken, kun erilaiset häiriötekijät muuttivat elämäni suunnan. Prioriteetit alkoivat poiketa muista tai niitä ei ollut ollenkaan. Olenkin suorittanut tämän tutkinnon osissa ja matkani kävi kolmen eri lukion kautta. Välissä on tehty duuniakin ja loppuajan olenkin sitten työllistänyt poliiseja. En aio mennä nyt yksityiskohtiin, koska nyt ei olla Dr. Phil jakson kuvauksissa. Kuitenkin sanotaan näin, että minulla ei ollut kaikkia vaadittavia ominaisuuksia silloin, kun niitä tarvittiin. Vastuullisuus, päättäväisyys ja keskittyminen päämäärään olivat ne minulta puuttuvat tekijät siinä kahdenkympin iässä.

Täten haluaisin heti nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat pystyneet suunnittelemaan paremmat aikataulut ja myös osoittaneet kykyä pitää niistä kiinni. Ja tietenkin, koska olemme täällä edustamassa Helsingin aikuislukiota, paikalla on varmasti muitakin, jotka ovat improvisoineet omissa järjestelyissä - siitä huolimatta - solidaarinen kädenpuristus myös niille, jotka ovat näin jälkeenpäin, syystä tai toisesta päättäneet haastaa itseään.

No heti herää kysymys – mistä moinen pyrkimys aina haastaa itseään? Jotkut kutsuvat tätä oravanpyöräksi ja väittävät, että siihen mukaan lähteminen olisi yliarvostettua. Toiset taas kyseenalaistavat koulussa saadun tiedon käyttökelpoisuutta tulevan elämämme kannalta.

Mutta voiko henkinen kehitys olla ikinä toissijainen?

Mielestäni meidän kannattaa tarkastella, miten oppiminen, itsensä haastaminen ja mukavuusalueelta poistuminen vaikuttavat meidän olemukseemme.

Olenkin joskus kuullut, että meistä jokaisesta on olemassa kolme hahmoa:

- se hahmo, jonka ympärillä olevat näkevät meissä

- toisena on se hahmo, jonka me näemme itsessämme

- ja lopuksi on se hahmo, joka edustaa sitä, mitä me olemme todellisuudessa

Luulenpa, että kehitys - niin fyysinen kuin henkinen - ja sen tavoittelu, ovat varmin tapa vahvistaa näitä hahmoja - mutta myös - tuoda niitä lähemmäksi toisiaan. Kaikki ansiomerkit, mitalit ja arvet antavat tietoa meidän todellisesta hahmosta ympärillä olijoille, ja niiden hankintaprosessin aikana me ennen kaikkea opimme jotain itsestämme.

- Joka aamu kun me seistään tuolla sateisella bussipysäkillä,

- aina kun me avaamme uuden kirjan,

- jokainen koeviikko, jonka olemme saaneet päätökseen

me teemme pieniä askelia eteenpäin ja samalla muokkaamme omaa minäkuvaa. Ja vaikka nämä askeleet tuntuvatkin joskus pieniltä, tärkeintä on kuitenkin se liikkuminen ja valittu suunta.

Myös tieto itsessään ja sen hankkiminen muokkaavat meidän todellista hahmoa ja arvomaailmaa. Vaikka tiedolla ei olisikaan välitöntä käyttötarkoitusta, tiedon vastaanottaminen ja analysointi saa meitä pohtimaan ympäristöämme ja siihen liittyviä kysymyksiä:

- miten Suomea on rakennettu?

- mikä käynnisti toisen maailmansodan?

- ovatko antiikin filosofien näkemykset onnellisuudesta sovelluttavissa nykypäivään?

Kysymykset, vastaukset ja johtopäätökset vaikuttavat meidän identiteettiin ja mahdollisimman laaja tietoarsenaali muodostaa 3D kuvan ympäröivästä maailmasta. Vahva persoonallisuus ja hyvä suunnistustaito varmasti ovatkin ne ratkaisevat tekijät meidän tulevaisuuden kannalta.

Sisäinen kompassi onkin hyvä olla, kun me jatkamme tästä eteenpäin. Jokaisella voi olla henkilökohtainen näkemys omasta päämäärästä, mutta joka tapauksessa tavoitteiden saavuttaminen vaatii meiltä oikeaa asennetta ja uskoa omaan tekemiseen. Matkan varrella päätösten tekeminen ei ole aina helppoa ja kaikkia vastauksia ei löydykään koulukirjoista – kuitenkin se hankittu tieto ja itsevarmuus auttavat meitä ratkaisevalla hetkellä.

Aina kun me seistään risteyksessä meidän on pidettävä mielessä meidän tavoite, koska usein opasteetkin voivat olla väärin päin ja joskus meitä jopa vedetään väärään suuntaan. Uskon kyllä tässä vaiheessa löytävämme oikeat vastaukset.

- kuka on kunnioituksen arvoinen

- minkä asian puolesta olemme valmiita uhraamaan omia resursseja

- milloin taas olemme valmiita sanomaan ei

Olemmekin nyt saaneet harjoitella, ennen kun saamme vastata vaikeampiin kysymyksiin. Oikeat käännökset kantavat lopulta hedelmää – on ehkä vaikea sanoa milloin ja missä muodossa, mutta asiat aina järjestyvät, kunhan lähestymistapa on kypsä ja määrätietoinen.

Toivonkin nyt, että tavoitteiden saavuttamisesta tulee meille rutiinia, joka tuntuu aina mielekkäältä ja josta saamme positiivista sisältöä elämäämme.

No, koska olemmehan tuoreita ylioppilaita, en aio puhua sen enempää tavoitteista ja rutiineista. Näiden käsitteiden pitäisi olla jo tuttuja meille.

Sen sijaan me voidaan hetkeksi katsoa ympärillemme ja kiittää meidän tukijoukkoja, jotka ovat tällä matkalla mukana. Eturivissä ovat vanhemmat ja opettajat, ja he ovatkin viimeiseen asti jaksaneet katsoa meidän perään. Urakka ei ollut helppo, ja matkan varrella on varmasti ollut niin ylä- kuin alamäkiä. Niiden ylittämisen kohdalla voidaan tosiaankin puhua kutsumustehtävästä. 

- muistankin nyt, kun äiti soitti ja halusi varmistaa, että minulla on kaikki tarvittavat eväät ylioppilaskirjoituksiin

- ja muistan, miten eräs opettaja kysyi minulta saliin saapuessani, että onkohan minulla nyt tarpeeksi ruokaa mukana

Huolta on siis pidetty ja apua on tarjottu tarvittaessa, joten meidän ei tarvinnut kuin keskittyä tekemiseen. On hienoa, kun ympärillä on porukkaa, joka vilpittömästi toivoo meidän onnistuvan. Tämä ei tule olemaan aina se itsestäänselvyys meidän elämässä, ja yhä useammin me joudumme todistamaan, että olemme kaiken tuen ansainneet.

Mutta nyt kuitenkin katsotaan tähän hetkeen! Ennen kuin otin kynän käteen, ajattelin tehdä tästä puheesta vähemmän kliseisen, kuitenkin nämä tärkeät asiat nousivat päällimmäisenä mieleen. Ehkä se kuuluukin tähän juhlavaan ajankohtaan. Ja saahan sitä nyt olla ylpeä ja hieman jopa tunteellinen ainakin näin kerran neljässä vuodessa - ennen kun me palataan takaisin arkipäivään.

Yhteenvetona on siis hyvä pohtia, miksi olemme täällä ja mihin me olemme menossa. Samalla on vielä tärkeämpää tiedostaa, mihin joukkoon me kuulumme ja ketkä pelaavat samalla puolella!

Omasta puolestani voin vain sanoa, että on hienoa olla täällä tänään! Ei aikaisemmin, eikä myöhemmin vaan juuri tänään - kevät 2015! Ja koska tilaisuus on kohta päättymässä, nyt on hyvä aika saada se tärkein arvosana kaikista – se arvosana, jonka me annamme itsellemme!

Kiitos!

Stanislav Kulkov

Opettaja Sanna Ravi ja ylioppilas Stanislav Kulkov

Opiskelijan puhe peruskoulun päättöjuhlassa 28.5.2015

Wasta Mahmud Araz:

Hyvät herrat ja naiset, tervehdys teille kaikille.

Arvoisa rehtori, hyvät opettajat ja rakkaat opiskelijat sekä vieraat. Olen iloinen, kun tänään saan osallistua tähän koulun juhlaan teidän kanssanne. Haluaisin kiittää rehtoria, opettajia, opintojenohjaajaa ja muuta koulun henkilökuntaa työstänne. Tänään me jokainen olemme voittajia ja tämä todistus on kovan työn tulos. Onneksi olkoon meille. Maailmaa varten me opiskelemmme ja teemme työtä sekä luomme uutta. Oppiminen ja uuden tuottaminen ovat parhaita juttuja elämässä. Onneksi meillä on vielä aikaa oppia, kokeilla ja tuottaa uutta.

Koulu ei ole ainoa paikka, missä opitaan. Voidaan oppia myös kavereilta, TV:stä, kirjoista ja omasta kokemuksesta. Kahden vuoden aikana olen oppinut tässä koulussa paljon asioita. Esimerkiksi opin historiasta, miten satoja vuosia sitten elettiin. Biologiasta opin, mitä tarvitaan, jotta elimistöni toimii joka päivä ja miten ruoka kiertää mahassani.

Tulevaisuuden koulusta toivon, että opiskelijat voivat opiskella enemmän tietokoneiden avulla. Myös opettajien pitää puhua enemmän kirjakieltä, ei puhekieltä. Fysiikkaa ja matematiikkaa pitää myös selittää vielä hitaammin.

Suuret kiitokset ja hyvää kesää kaikille.



Wasta Mahmud Araz on kotoisin Irakista.
Hän sai peruskoulun päättöjuhlassa 28.5.2015 suomalaisen peruskoulun päättötodistuksen.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä VI

Ensimmäinen Helsingin aikuislukion lukioon valmistava kurssi alkaa olla lopuillaan. Vuoden aikana ryhmästä on muodostunut monelle opiskelijalle tuttu ja turvallinen kotipesä, jonne on ollut mukava tulla opiskelemaan ja tapaamaan kavereita. Olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista. Vaikka välillä on ollut vaikeaakin, naurua ja iloa on riittänyt jokaiseen päivään.

Ryhmänohjaajana pohdin, ovatko opiskelijat oppineet tarpeeksi tietoja ja taitoja, miten he pärjäävät ensi vuonna lukiokursseilla tai ammatillisissa opinnoissa. Suomen kieltä on opiskeltu jokaisessa jaksossa, sen lisäksi myös englantia, historiaa, matematiikkaa, biologiaa, maantietoa ja yhteiskuntatietoutta. Viimeisten jaksojen aikana jokainen on voinut kokeilla, millaista on opiskella oikeilla lukion kursseilla.

Viimeisinä päivinä sain ilokseni tietää, että LUVA-kurssimme on ollut opiskelijoille oikein mukava. Kurssilla on syntynyt jopa yksi pariskunta, joten romantiikkaakaan ei ole puuttunut.

Nyt on aika opiskelijoiden lähteä maailmalle. Hetken olemme erosta haikealla mielellä, mutta pian kesä ja uudet haasteet täyttävät mielemme ja ajatuksemme. Toivotan teille onnea matkaan ja hyvää kesää!

Kirsi Seppänen
Helsingin aikuislukion suomen kielen opettaja

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä V

بدأت العام الدراسة في ١.٩.٢٠١٤-٢٧.٥.٢٠١٥

هذا العام كنا ندرس لتحضير منهاج الثانوي. او تحضير مهني ها قد أكملنا السنة الدراسية. 

                                                        من خلال هذه السنة تعلمت اللغة الفنلندية اكثر ودخلت في منهاج اللغة بشكل   

لم أكن أتوقع ان ادخل هذا المجال. وسنة الدراسية مرة بشكل أحسن بكثير من ما كنت اتخيل. 

من خلال السنة تعلمت الكتابة والقراءة أيضاً بشكل أفضل من الاولى وتعرفت على مجال الدراسة الثانوية بفلندا. 

تمنيت كثيراً وحلمت ان اكمل دراسة الثانوية بفلندا.  لكن مع الأسف لأَنِّي لا اتقن اللغة اخرة لا مجال عندي ان اكمل دراستي الثانوية ؟ 

فيجب ان اختار دراسة مهنية لي.   

فهذه السنة كانت من احلى سنوات في فلندا كنت اعرف كثيراً مما يجري حولي خلال فترة الدراسة. 

كنت افهم من المدرسين اكثر من الاول كنت أستطيع ان أقول ما عندي اكثر من الاول من. سوْال و من جواب خلال ساعات الدراسية. 

خلال ايام الدراسة خرجنا معن سيران من خلالها تعرفت على بعض أماكن في هلسنكي.( كغابات او متحف او غابات متحفية و ماركينات) مثال (seurasaareen) مثل هذه الغابات هي نوع فريد منها. اعجبني كثيرا هذه الأماكن.  

وكانت كل رحلة ممتعة ونتعلم منها شي جديد ونراء مناظر الخلابة   

امنيتي كما مرت العام بشكل رائع اجدا طريقاً رائع الى الامام بمجال الدراسة لاأحصل على شهادة. 

لا أستطيع ان اجد بها عملاً ل اكمل بها حياتي بشكل أفضل و اريح. 

وشكر الجزيل للمدرسين و مهمتمين بشؤون المغتربين. 

وخصوصاً شكر الجزيل للمدرسة (Kirsi )

Murdia

Olen Murdia (kuvassa vasemmalla). Tulen Syyriasta. Asuin koillisessa, kaupungissa, jonka nimi on Qamshlo. Asuin isossa talossa ja ison perheeni kanssa. Minä tulin Suomeen vuonna 2006.

Olen asunut yli 9 vuotta Suomessa. Minun ammattini kotimaassani oli sairaanhoitaja.

Suomessa minä opiskelen nyt suomen kieltä. Minulla on hyvä elämä, koska minä puhun suomea jo melko hyvin, mutta vielä minä jatkan opiskelua. Tällä hetkellä olen LUVA-kurssilla ja minä vielä haluan jatkaa koulua. Koska minä tarvitsen todistuksen ja haluan mukaan työelämään Suomessa.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä IV

Suosittelen LUVA (lukioon valmistava kurssi) -kurssi kaikille, jotka haluavat aloittaa lukion. Koska LUVA-kurssi on lukioon pohja ja se on oikein hyvä kurssi. LUVA-kurssilla ei vain opetella lukion asiat, se auttaa myös suomen kieltä paljon. LUVA-kurssilla on kivoja tehtäviä, jotka auttavat suomen kielen oppimista niin paljon ja sen jälkeen saatte hyvin muistettua tietoja. Minulla on tällä hetkellä historian tehtävä se on oikein mielenkiintoinen. Tehtävä oli HELSINGIN historia ja Helsingistä tietoja, se auttaa minua tosi paljon. LUVA-kurssin toinen hyvä asia on iltapäivällä opiskeleminen. Minun mielestä se on hyvä, koska aamullakin voi tehdä jotakin muuta. Esim. Minä opiskelen joskus suomen kieltä aamulla ja myös joskus olen työssä, mutta se ei haittaa minua, iltapäivällä opiskelen LUVA-kurssilla. Jos jaksatte se on hyvä idea: aamulla vapaa aika ja iltapäivällä LUVA-kurssi.

Elif

Olen Elif. Olen kotoisin Turkista, mutta olen Turkin kurdi. Tulin Suomeen opiskelemaan. Turkissa voi opiskella, mutta siellä on vaikea löytää töitä, vaikka sinulla olisi ammattitodistus. Olen asunut Suomessa noin kolme vuotta. Opiskelen tällä hetkellä LUVA-kurssilla. Aloitan lukion ensi vuonna.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä III

Minun näkemys valmistavista opinnoista

Lukioon valmistava koulutus on positiivinen ja antoisa. Suosittelen kaikille eteenpäin pyrkiville, joilla on halua menestyä opinnoissa kansalaisuudesta riippumatta. Opiskelut antavat laajan pohjan opintoihin, esimerkiksi englannin kieltä, matematiikkaa, suomen kieltä, elämänkatsomusta, historiaa joka oli todella mielenkiintoista, lisäksi opintoihin kuuluu paljon muita aiheita kuten kulttuuria, käyntejä museoissa ja teatterissa.

Opinnot on jaettu jaksoihin, joiden päättymä on koejakso, kokeesta saa arvosanan tai numeron.

Tämä jälkeen alkaa aina uusi jakso, näin säilyy mielenkiinto opiskeluun, eikä tylsisty opintoihin, vaikka tehtävät ovat olleet minulle välillä vaikeita. Koska olen maahanmuuttaja ja joudun hakemaan tietoa paljon enemmän, kun en ymmärrä aina kaikkia asioita.

Olen kuitenkin selvinnyt kokeista omasta mielestäni kohtalaisen hyvin.

Suosittelen toisillekin maahanmuuttajille tätä valmistavaa koulutusta. Siitä on vain positiivista hyötyä, mutta pitää olla ahkera, minulle opinnot ovat olleet antoisia kuukausia.

Opettajat ovat positiivisia ja hyvä ammattilaisia, jotka kohtelevat oppilaita tasavertaisina.
Tämä on minun näkemys opinnoista kirjoittajana.

Kunnioittavasti. N.G

Ps. Minä olen Nishteman. Minun äidinkieleni on kurdi. Olen asunut Suomessa noin 4 vuotta. Tällä hetkellä opiskelen LUVA-kurssilla, mutta myös opiskelen valmistavalla Kampaamo-parturi -kurssilla.

Yritän aina mielelläni mennä eteenpäin kaikissa asioissa Suomessa. Olen aktiivinen, itsevarma ja luotettava, mikä on todella tärkeää elämässä.