Ylioppilaan puhe 2.12.2022

 

Hyvät opettajat, omaiset ja etenkin me uunituoreet ylioppilaat. On mukava jakaa tämä elämän etapin saavutus kanssanne ja saada tuoda esille omia ajatuksiani sen työstön varrelta.

Mielenkiintoista, miten nopeasti urakka, joka alussa tuntui mielettömän pitkältä, on jälkeenpäin katsottuna tullut päätökseensä. Tietysti lukiossa opiskelu – ja parin viime vuoden aikana myös elämä – on ollut hektistä. On puhuttu kielillä kielistä, pyöritelty numeroilla pää pyörälle ja saatu ymmärrystä omasta paikastamme tässä merkillisessä maailmankaikkeudessa. Ilmeisesti jotain on myös opittu – siitähän nämä valkolakit kielivät. Me kaksoistutkinnon suorittaneet olemme myös päässeet tekemään niitä ”oikeita töitä” ammattikoulun puolella, mikä ainakin omalla kohdallani on ollut miellyttävä vastapaino puhtaalle pänttäämiselle.

Meidän taivaltamme on tietenkin varjostanut pandemia-aika, joka on vaatinut sopeutumista ja varmasti myös ajoittaista ylimääräistä ponnistelua jokaiselta. Täysin etänä käydyt jaksot ovat testanneet motivaatiotamme ja kenties aiheuttaneet myös jonkin verran turhautumista – näin ainakin omalla kohdallani. Totta kai joillekin tämä järjestely on toiminut jopa normaalia paremmin – ollapa yksi heistä. Nämä ajat ovat kuitenkin takanamme – toivon mukaan pysyvästi – ja haluankin kiittää sekä opettajia että muuta kouluhenkilökuntaa siitä, että ajasta selvittiin näinkin mallikkaasti. Kiitos kuuluu myös omille tukijoukoillemme: perheille ja ystäville.

Moni meistä saattaa suunnitella jo jatko-opintoja: onhan lukio tietyllä tavalla valmistava ja suuntaa antava ponnistin korkeammalle opintotasolle. Toivonkin, että tästä suoriutuminen avaa jokaiselle meistä juuri ne ovet, joiden kahvoja olemme havitelleet. Suorituksemme ei ole kuitenkaan vain avain lisäopiskeluun tai pelkkiä numeroita – tai kirjaimia – paperilla. Olemme saaneet paljon tietoa ja taitoja, jotka auttavat meitä tekemään informoituja valintoja niin arkisissa asioissa kuin laajempaa yhteiskuntaa koskevissa tilanteissa. Osa tästä tietotaidosta piilottelee jossain mielemme sopukoissa ja saattaa hyvinkin yllättää, kun sille tulee tarve. Itseltäni tämä on tupannut aika-ajoin unohtumaan arvosanoja jahdatessa, vaikka se on vähintäänkin yhtä tärkeää.

Muistetaan myös, ettei elämän tarvitse olla pelkkää saavuttamista; välillä on suotavaa ottaa rennosti sekä tehdä niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan arjen keskellä. Oli se sitten kirjan lueskelua kotisohvalla tai reiveissä rälläystä, itsensä toteuttaminen on olennainen osa elämää ja sen varrella tapahtuvaa yksilöllistä kehittymistä. Kerranhan täällä muutenkin vaan eletään, niinhän sitä sanotaan.

Haluaisin tässä kiittää vielä Outi Blomqvistia ja Leena Heinosta hyvästä luotsauksesta sekä kannustuksesta kehittää tekstitaitojani; ilman sitä en todennäköisesti olisi kokenut kykeneväni kirjoittamaan tätäkään puhetta. Kiitos myös Harri Vetelille yleisestä ohjauksesta ja musaklubin vetämisestä sekä kaikille musaklubilla käyneille; on ollut mahtavaa päästä soittelemaan porukalla! Lopuksi yleinen kiitos opettajille, joiden omistautuneisuus työhönsä on nostanut oman oppimisintoni – ja toivottavasti monen muunkin – jonnekin eksosfäärin tienoille

Nyt meitä yllin kyllin oppineita odottaa maailma, jossa on paljon työstämistä, mutta myös paljon hienoja kokemuksia odottamassa kokijaansa. Minne ikinä suuntaammekaan, pidetään mielemme avoinna uusille oppimistilaisuuksille ja jaetaan oppimaamme eteenpäin. Mutta ennen kaikkea nautitaan elämästä!

Kiitokset!

Milan Niskanen

Hyvä, paha etäopetus

 

Mitä Helsingin aikuislukiossa tarkoitetaan etäopetuksella? Etäopetus on usein yleisnimi sellaiselle opetukselle, joka ei ole sidottu opiskelijan sijaintiin. Lähiopetus on siinä mielessä etäopetuksen vastakohta. Helsingin aikuislukiossa etäopetusta käytetään kuitenkin nimikkeenä sellaisesta opetuksesta, jossa opiskelija on verkkoyhteyden päässä määrätyllä tuntipaikalla ja osallistuu reaaliaikaiseen opetukseen osana ryhmää.  

Verkkokursseista puhutaan silloin, kun tarjotaan sellaista opetusta, joka ei ole tuntipaikkaan sidottua opetusta, eikä siinä ei ole myöskään reaaliaikaista opettajan läsnäoloa. Verkkokurssi on eräänlainen tehtäväpaketti suoritusohjeineen ja se vaatii hyvin paljon itsenäisen opiskelun taitoja, joita kaikilla ei ole. Helsingin aikuislukiossa etäopetus sijoittuu ominaisuuksiltaan johonkin lähiopetuksen ja verkkokurssin välimaastoon.  

 

Miksi meillä on nyt etäopetusta runsaasti tarjolla? Siihen kysymykseen voidaan vastata monesta näkökulmasta. Ensinnäkin se on tietysti palvelu, joka tuo opetuksen saavutettavaksi myös niille opiskelijoille, jotka eivät jostain syystä pääse osallistumaan lähiopetukseen tai eivät koe sitä tarpeelliseksi. Reaaliaikainen etäopetus on suunnattu kohderyhmälle, joka kokee, että tarvitsee opetusta, ryhmää ja selkeämpää struktuuria oman opiskelunsa tueksi. Tämä tarve tuli hyvin esiin myös keväällä 2022 pidetyssä opiskelijakyselyssä. Lähiopetuksen tarve ei ole poistunut, mutta sen rinnalle halutaan monenlaisia joustavia etäopiskelun mahdollistavia opintojaksoja. Aikuislukioliiton järjestämissä verkko-opetuksen ja verkko-ohjauksen kehittämiswebinaareissa on visioitu, että aikuislukioissa tapahtuva opetus, ohjaus ja tuki ovat siirtymässä tulevaisuudessa yhä enemmän verkkoon, joten viimeistään nyt on alettava kehittää aidosti yhdeksi pysyväksi opetusmuodoksi myös reaaliaikaista etäopetusta.  

 

Keräämme tänä syksynä ensimmäistä kertaa satoa reaaliaikaisesta etäopetuksesta (mikäli ei oteta lukuun korona ajan poikkeustilaa ja Helsingin verkkolukion etäopetusta). Ensimmäisessä periodissa oli useita etäopintojaksoja eri oppiaineissa. Etäopintojaksoilla korostui tekniikan toimivuus, käyttötaidot ja verkko-opiskelun pelisäännöt. Erään opettajan arvion mukaan lukionsa aloittavia opiskelijoita oli helpompi ohjata etätyöskentelyyn kuin viimeisiä kurssejaan suorittavia, lähiopetukseen tottuneempia opiskelijoita. Oppitunnin kestolla näyttää myös olevan jonkinlaisia vaikutuksia etäopetuksen onnistumiseen. Opettajan kokemuksen mukaan lyhyt 40 minuutin oppitunti aiheutti sen, että pienryhmiin jakaminen jäi helposti vähemmälle, koska siihen kului liikaa aikaa ja sen seurauksena suulliset harjoitukset vähenivät ja se olisi ollut kielen oppimisen kannalta tärkeää. Osa opiskelijoista ei ole vielä ymmärtänyt myöskään sitä, että etäopiskelu ei ole pelkkää linjoilla oloa ilman aikomusta osallistua opetukseen. Poissaolot ja myöhästymiset ovat myös etäopiskelun arkea siinä missä lähiopetuksenkin. Etätunnilta on tietenkin helpompi kadota kuin luokasta monen silmäparin katsoessa.  

 

Parhaimmillaan etäopetus on yhden opettajan mukaan tällaista: “Opiskelijat käyvät vilkasta keskustelua pienryhmissä ja tuntuvat jopa tutustuvan toisiinsa. Opettajaa ilahduttaa nähdä rennosti sohvalla lojuvia, mahdollisesti lemmikkiä rapsuttelevia opiskelijoita, jotka keskittyvät tehtäviin tosissaan, täydentävät toistensa vastauksia ja tukevat toinen toisensa oppimista. Yhteisissä opetustuokioissa he uskaltavat kysyä opettajalta asioita ja ovat kaikin tavoin aktiivisesti läsnä. Parhaimmillaan etätunnilla tapahtuu siis samaa kuin parhaimmillaan lähitunnilla, vaikka ei ollakaan samassa tilassa.”  

 

Eräs opiskelija kertoi omista etäopiskelukokemuksistaan näin: 

“Näin opiskelijan näkökulmasta etäopetuksesta on ollut iloa, mutta se on myös tuonut joitakin haasteita tullessaan. Ensinnäkin itselleni tämä on ollut aivan uutta. Verkkokursseja olen suorittanut useammankin, mutta kokonaan etänä järjestetty opetus korona-ajan väistettyä on uutta. Siinä tietysti on puolensa. Itse tykkään olla koulussa pulpetin ääressä, mutta aina siihen ei välttämättä ole voimavaroja, tai sitten ei vaan ehdi paikalle, jolloin tämä osoittautuu hyväksi vaihtoehdoksi. Osallistuminen vaatii suotuisat olosuhteet, mm. rauhaisan ympäristön ja hyvät nettiyhteydet. Toistaiseksi etäopetus on edennyt minun kohdallani oikein sujuvasti, ja omasta skeptisyydestä huolimatta vuorovaikutustakin on oppitunneilla ollut riittävässä määrin. Onhan se loppujen lopuksi monin tavoin parempi ratkaisu valita etäkurssi kuin vaikkapa itsenäinen verkkokurssi, joka taatusti kuluttaa ja vaatii itseltä paljon enemmän vaivannäköä.” 

 

Suurin osa opiskelijoista valitsee tällä hetkellä kaikkia erilaisia opiskelumuotoja sekaisin. Osaksi se johtuu siitä, että itselle helpoimmat opintojaksot halutaan tehdä verkko-opintoina, jolloin ei olla sidoksissa tiettyyn oppitunnin ajankohtaan ja opintoja saa tehdä omaan tahtiin valitsemanaan aikana. Tämä kuitenkin vaatii opiskelijalta aika paljon opiskelutaitoja. Etäopintojaksoja valitaan monestakin syystä, mutta tärkein kaikista syistä on se, että halutaan reaaliaikainen opetus ja enemmän struktuuria oman opiskelun tueksi. Usein etäopintojakson valitseva opiskelija kokee itsenäisemmät verkko-opintojaksot liian haasteellisiksi itselleen. Lähiopetukseen tullaan, jos se on mahdollista sisällyttää omaan arkeen ja sille nähdään välttämätön tarve. Mikään opiskelumuoto ei kuitenkaan sulje toistaan pois. Kaikille kolmelle on selvästi tarvetta.  

 

Kaikissa opiskelumuodoissa näyttää olevan aikuislukiossa samat haasteet: Opiskelijat keskeyttävät, katoavat, eivätkä ole aina motivoituneita. Palautekyselyn ja suoritusmäärien mukaan etäopintojaksot ovat onnistuneet siinä missä muutkin opetusmuodot. Ilmoittautumisia tulee etäopintojaksoille runsaasti, koska osallistumisen kynnys on matalampi. Etäkurssien tasossa on opiskelijapalautteiden mukaan vaihtelua. Niiden mukaan osassa opintojaksoja opetus on luentomaisempaa ja se saa opiskelijan keskittymisen herpaantumaan. Laatuun vaikuttaa palautteen mukaan myös opettajan tietotekniset taidot. Palautteessa on kuitenkin aina se puute, että keskeyttäneet eivät yleensä anna palautetta, jolloin se kriittisin palaute saattaa jäädä antamatta. Opiskelijat ovat antaneet runsaasti palautetta myös suullisesti ja ihan spontaanisti muiden asioidensa lomassa. Nämä palautteet ovat usein olleet kiitosta etäopintojaksojen järjestämisestä ja sopivuudesta omaan tilanteeseen.  

 

Näyttää siltä, että reaaliaikainen etäopetus on tullut jäädäkseen, mutta olemme sen kehittämisessä vielä alkutaipaleella. Hyvä lähtökohta ja perustelu on se, että etäopintojaksoille on kysyntää ja tarvetta. Selvääkin selvempää on, että kehittämistä löytyy paljon ja monia kysymyksiä täytyy ratkaista. Siinä työssä auttaa se, että asioita tehdään yhdessä johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti.  

 

Sekin kannattaa muistaa, että myös aikuislukiosta saadaan avaimet korkeakouluun. Yleisesti on tiedossa, että korkeakouluissa opetusta järjestetään hyvin paljon etänä. Eikö meidän silloin kannata harjoitella näitä etäopiskelun taitoja jo aikuislukiossa? Entä sitten se työelämä? Monissa asiantuntija-ammateissa ollaan yhä enemmän vuorovaikutuksessa eri verkostojen kanssa verkon kautta. Moni asiantuntija tekee tänä päivänä osaksi etätöitä. Koronan poikkeustilan jälkeen etätyöskentelystä on tullut uusi normaali. Kysymys ei siis ole siitä, onko etäopiskelu tai etätyö mielestämme kivaa, vaan siitä, että se on tätä päivää ja tulevaisuutta.  

 

Isona asiana ja yhteiskunnallisena kysymyksenä nostettiin aikuislukioiden seminaarissa Joensuussa esille myös koulutuksen saavutettavuus. Kaikilla paikkakunnilla ei ole aikuislukioita, mutta verkko-opetuksen kautta aikuislukioiden palveluita voidaan tarjota kaikkialle. Joillakin paikkakunnilla lukiot tai aikuislukiot ovat sen verran pieniä, että opintojaksojen valikoima on melko suppea. Aikuislukiot ovat siinäkin tilanteessa se suunta, johon kannattaa katsoa. Aina ei kuitenkaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Opiskelijat ovat selvästi ottaneet omilla valinnoillaan kantaa ja se valinta on verkko- ja etäopetus. Joustavuutta kysytään ja halutaan yhä enemmän. Mikään ei ole niin kuin ennen. Paluuta pelkkään lähiopetukseen ei ole, mutta toivottavasti myös lähiopetus pysyy vahvana vaihtoehtona lisääntyvän etäopetuksen joukossa.