lauantai 3. joulukuuta 2022

Ylioppilaan puhe 2.12.2022

 


Hyvät opettajat, omaiset ja etenkin me uunituoreet ylioppilaat. On mukava jakaa tämä elämän etapin saavutus kanssanne ja saada tuoda esille omia ajatuksiani sen työstön varrelta.

Mielenkiintoista, miten nopeasti urakka, joka alussa tuntui mielettömän pitkältä, on jälkeenpäin katsottuna tullut päätökseensä. Tietysti lukiossa opiskelu – ja parin viime vuoden aikana myös elämä – on ollut hektistä. On puhuttu kielillä kielistä, pyöritelty numeroilla pää pyörälle ja saatu ymmärrystä omasta paikastamme tässä merkillisessä maailmankaikkeudessa. Ilmeisesti jotain on myös opittu – siitähän nämä valkolakit kielivät. Me kaksoistutkinnon suorittaneet olemme myös päässeet tekemään niitä ”oikeita töitä” ammattikoulun puolella, mikä ainakin omalla kohdallani on ollut miellyttävä vastapaino puhtaalle pänttäämiselle.

Meidän taivaltamme on tietenkin varjostanut pandemia-aika, joka on vaatinut sopeutumista ja varmasti myös ajoittaista ylimääräistä ponnistelua jokaiselta. Täysin etänä käydyt jaksot ovat testanneet motivaatiotamme ja kenties aiheuttaneet myös jonkin verran turhautumista – näin ainakin omalla kohdallani. Totta kai joillekin tämä järjestely on toiminut jopa normaalia paremmin – ollapa yksi heistä. Nämä ajat ovat kuitenkin takanamme – toivon mukaan pysyvästi – ja haluankin kiittää sekä opettajia että muuta kouluhenkilökuntaa siitä, että ajasta selvittiin näinkin mallikkaasti. Kiitos kuuluu myös omille tukijoukoillemme: perheille ja ystäville.

Moni meistä saattaa suunnitella jo jatko-opintoja: onhan lukio tietyllä tavalla valmistava ja suuntaa antava ponnistin korkeammalle opintotasolle. Toivonkin, että tästä suoriutuminen avaa jokaiselle meistä juuri ne ovet, joiden kahvoja olemme havitelleet. Suorituksemme ei ole kuitenkaan vain avain lisäopiskeluun tai pelkkiä numeroita – tai kirjaimia – paperilla. Olemme saaneet paljon tietoa ja taitoja, jotka auttavat meitä tekemään informoituja valintoja niin arkisissa asioissa kuin laajempaa yhteiskuntaa koskevissa tilanteissa. Osa tästä tietotaidosta piilottelee jossain mielemme sopukoissa ja saattaa hyvinkin yllättää, kun sille tulee tarve. Itseltäni tämä on tupannut aika-ajoin unohtumaan arvosanoja jahdatessa, vaikka se on vähintäänkin yhtä tärkeää.

Muistetaan myös, ettei elämän tarvitse olla pelkkää saavuttamista; välillä on suotavaa ottaa rennosti sekä tehdä niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan arjen keskellä. Oli se sitten kirjan lueskelua kotisohvalla tai reiveissä rälläystä, itsensä toteuttaminen on olennainen osa elämää ja sen varrella tapahtuvaa yksilöllistä kehittymistä. Kerranhan täällä muutenkin vaan eletään, niinhän sitä sanotaan.

Haluaisin tässä kiittää vielä Outi Blomqvistia ja Leena Heinosta hyvästä luotsauksesta sekä kannustuksesta kehittää tekstitaitojani; ilman sitä en todennäköisesti olisi kokenut kykeneväni kirjoittamaan tätäkään puhetta. Kiitos myös Harri Vetelille yleisestä ohjauksesta ja musaklubin vetämisestä sekä kaikille musaklubilla käyneille; on ollut mahtavaa päästä soittelemaan porukalla! Lopuksi yleinen kiitos opettajille, joiden omistautuneisuus työhönsä on nostanut oman oppimisintoni – ja toivottavasti monen muunkin – jonnekin eksosfäärin tienoille

Nyt meitä yllin kyllin oppineita odottaa maailma, jossa on paljon työstämistä, mutta myös paljon hienoja kokemuksia odottamassa kokijaansa. Minne ikinä suuntaammekaan, pidetään mielemme avoinna uusille oppimistilaisuuksille ja jaetaan oppimaamme eteenpäin. Mutta ennen kaikkea nautitaan elämästä!

Kiitokset!

Milan Niskanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti