Mitä on verkostoyhteistyö? Lyhyesti voidaan sanoa, että verkostoyhteistyössä on kyse yhteistoiminnasta, yhdessä tekemisestä. Siitä hyötyvät kaikki verkoston jäsenet ja siihen voi kuulua monenlaisia toimijoita. Verkostoyhteistyössä tulisi aina pyrkiä tavoitteellisuuteen ja samalla pohtia yhdessä kumppanin kanssa, miten verkostoyhteistyötä mitataan. Yksi itselleni onnistunut mittari oli aikoinaan, kun verkostokumppani totesi: ”Ai, te olette täälläkin.” Yhteistyön tulisi olla vastavuoroista ja sen ytimessä on aina luottamus. Verkostot tukevat, antavat neuvoja ja apua – kaikkeahan ei tarvitse keksiä itse.
Miten verkostoja luodaan? Verkostoitumisesta ajatellaan joskus, että se on monimutkaista ja hankalaa. Kynnys verkostoitumiseen voi nousta turhaan liian korkeaksi, jos mielikuva on, että se on jotain muualla tapahtuvaa näkymätöntä toimintaa. Verkostoyhteistyö lähtee kuitenkin aina itsestä, yksilötasolta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on toisen ihmisen kohtaamista, vuorovaikutusta ja kiinnostuksen osoittamista. Opettajallekin keskeisiä asioita työssään.
“Verkostot ovat kuin löytötavaratoimisto.” (Työterveyslaitos blogi 2021, Tiina Heusala, Maarit Kaartinen) Tämä on mielestäni mainio ja erittäin osuva kuvaus verkostoista. Koskaan ei tiedä keitä työelämässä kohtaa ja mitä kohtaamiset tuovat mukanaan. Löytämisen riemu liittyy myös verkostoyhteistyöhön. Muista siis kysyä ja kuunnella, sekä hakeutua laajasti monenlaisiin työelämän tarjoamiin tilaisuuksiin, sinulle tarjottuihin mahdollisuuksiin.
Missä voi verkostoitua? Erilaiset koulun ulkopuoliset tilaisuudet kannattaa käyttää tutustumiseen ja keskusteluun, eikä viihtyä ainoastaan oman tutun porukan kanssa. Pitää olla valmius nähdä verkostoitumisen tilaisuuksia ja tarttua niihin. Aina ei tarvitse olla valmista “pakettia” tarjolla, vaan siitä lähdetään keskustelemaan, löytyykö yhteistä maaperää ja tavoitteita. Tunnustelu voi alkaa hyvin pienestä.
Olen kuullut monesti kollegan sanovan, että “sinulla on laaja verkosto”. Se ei ole tullut minulle valmiina, vaan olen tehnyt sen eteen vuosien ajan tavoitteellisesti työtä. Verkostoituminen on hidasta. Muista, että muut ihmiset eivät tunne sinua tai organisaatiotasi. Kerro itsestäsi ja ole läsnä tilaisuuksissa. Uskalla innostua uusien ihmisten tapaamisista - oma asenne, tässäkin, ratkaisee.
Olen verkostoitunut mm. seminaareissa, koulutuksissa tai lukenut Helsingin Sanomissa minua puhuttelevan artikkelin ja tämän jälkeen ottanut yhteyttä asiantuntijaan. Kuunnellut podcasteja ja innostunut puhujasta, jonka jälkeen laittanut viestiä. Törmännyt kadulla ihmiseen, jonka ura on kiinnostava ja kysynyt voinko laittaa tapaamispyynnön. Verkostoitumisessa on mielestäni tärkeää ”carpe diem” -ajattelu. Aina kannattaa kysyä, kukaan ei ole koskaan pahastunut kysymyksestä. Missä sinä haluaisit löytää uusia verkostoja? Muista, että verkostoituminen on taito, jota voi harjoitella. Kohtaaminen kerrallaan. Voit vaikkapa kysyä mitä sinun mielestäsi hyvä verkostoituja tekee ja ottaa siitä itsellesi sopivat ”parhaat palat.”
Verkostoja pitää ylläpitää, hoitaa. Verkostot tarvitsevat huomiota ja aikaa. Koska verkostot ovat erilaisia, tulee miettiä miten aikansa jakaa erilaisten tahojen kanssa. Voi soitella, lähettää sähköpostia, viestiä sosiaalisen median kautta tai kommentoida verkoston julkaisuja. Jos niitä ei ylläpidä, ne hiipuvat ja vievät mukanaan mahdollisuuden, johon olisi kenties ollut hyvä tarttua. Verkostoyhteistyön voi myös lopettaa, mutta se ei saa missään nimessä vain hävitä.
Olemme luoneet ja ylläpitäneet verkostoja heti Konepajan lukion suunnittelun alkuvaiheesta asti. On tärkeää ajatella myös verkostokumppanin näkökulmaa; kuinka voimme olla avuksi verkostolle? Verkostoa autetaan aina. Kuulostaako samalta kuin työsi luokkahuoneessa? Toisaalta kyllä, mutta opetustyössä opettaja on eri asemassa kuin oppija suhteessa tavoitteeseen. Verkostoituminen on täynnä odottamattomia yhteistyömahdollisuuksia. Tartu niihin.
Kumppanuusvastaava
Konepajan lukio, verkostot ja työelämätaidot
Eeva Korhonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti