Opiskelijan puhe peruskoulun päättöjuhlassa 28.5.2015

Wasta Mahmud Araz:

Hyvät herrat ja naiset, tervehdys teille kaikille.

Arvoisa rehtori, hyvät opettajat ja rakkaat opiskelijat sekä vieraat. Olen iloinen, kun tänään saan osallistua tähän koulun juhlaan teidän kanssanne. Haluaisin kiittää rehtoria, opettajia, opintojenohjaajaa ja muuta koulun henkilökuntaa työstänne. Tänään me jokainen olemme voittajia ja tämä todistus on kovan työn tulos. Onneksi olkoon meille. Maailmaa varten me opiskelemmme ja teemme työtä sekä luomme uutta. Oppiminen ja uuden tuottaminen ovat parhaita juttuja elämässä. Onneksi meillä on vielä aikaa oppia, kokeilla ja tuottaa uutta.

Koulu ei ole ainoa paikka, missä opitaan. Voidaan oppia myös kavereilta, TV:stä, kirjoista ja omasta kokemuksesta. Kahden vuoden aikana olen oppinut tässä koulussa paljon asioita. Esimerkiksi opin historiasta, miten satoja vuosia sitten elettiin. Biologiasta opin, mitä tarvitaan, jotta elimistöni toimii joka päivä ja miten ruoka kiertää mahassani.

Tulevaisuuden koulusta toivon, että opiskelijat voivat opiskella enemmän tietokoneiden avulla. Myös opettajien pitää puhua enemmän kirjakieltä, ei puhekieltä. Fysiikkaa ja matematiikkaa pitää myös selittää vielä hitaammin.

Suuret kiitokset ja hyvää kesää kaikille.



Wasta Mahmud Araz on kotoisin Irakista.
Hän sai peruskoulun päättöjuhlassa 28.5.2015 suomalaisen peruskoulun päättötodistuksen.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä VI

Ensimmäinen Helsingin aikuislukion lukioon valmistava kurssi alkaa olla lopuillaan. Vuoden aikana ryhmästä on muodostunut monelle opiskelijalle tuttu ja turvallinen kotipesä, jonne on ollut mukava tulla opiskelemaan ja tapaamaan kavereita. Olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista. Vaikka välillä on ollut vaikeaakin, naurua ja iloa on riittänyt jokaiseen päivään.

Ryhmänohjaajana pohdin, ovatko opiskelijat oppineet tarpeeksi tietoja ja taitoja, miten he pärjäävät ensi vuonna lukiokursseilla tai ammatillisissa opinnoissa. Suomen kieltä on opiskeltu jokaisessa jaksossa, sen lisäksi myös englantia, historiaa, matematiikkaa, biologiaa, maantietoa ja yhteiskuntatietoutta. Viimeisten jaksojen aikana jokainen on voinut kokeilla, millaista on opiskella oikeilla lukion kursseilla.

Viimeisinä päivinä sain ilokseni tietää, että LUVA-kurssimme on ollut opiskelijoille oikein mukava. Kurssilla on syntynyt jopa yksi pariskunta, joten romantiikkaakaan ei ole puuttunut.

Nyt on aika opiskelijoiden lähteä maailmalle. Hetken olemme erosta haikealla mielellä, mutta pian kesä ja uudet haasteet täyttävät mielemme ja ajatuksemme. Toivotan teille onnea matkaan ja hyvää kesää!

Kirsi Seppänen
Helsingin aikuislukion suomen kielen opettaja

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä V

بدأت العام الدراسة في ١.٩.٢٠١٤-٢٧.٥.٢٠١٥

هذا العام كنا ندرس لتحضير منهاج الثانوي. او تحضير مهني ها قد أكملنا السنة الدراسية. 

                                                        من خلال هذه السنة تعلمت اللغة الفنلندية اكثر ودخلت في منهاج اللغة بشكل   

لم أكن أتوقع ان ادخل هذا المجال. وسنة الدراسية مرة بشكل أحسن بكثير من ما كنت اتخيل. 

من خلال السنة تعلمت الكتابة والقراءة أيضاً بشكل أفضل من الاولى وتعرفت على مجال الدراسة الثانوية بفلندا. 

تمنيت كثيراً وحلمت ان اكمل دراسة الثانوية بفلندا.  لكن مع الأسف لأَنِّي لا اتقن اللغة اخرة لا مجال عندي ان اكمل دراستي الثانوية ؟ 

فيجب ان اختار دراسة مهنية لي.   

فهذه السنة كانت من احلى سنوات في فلندا كنت اعرف كثيراً مما يجري حولي خلال فترة الدراسة. 

كنت افهم من المدرسين اكثر من الاول كنت أستطيع ان أقول ما عندي اكثر من الاول من. سوْال و من جواب خلال ساعات الدراسية. 

خلال ايام الدراسة خرجنا معن سيران من خلالها تعرفت على بعض أماكن في هلسنكي.( كغابات او متحف او غابات متحفية و ماركينات) مثال (seurasaareen) مثل هذه الغابات هي نوع فريد منها. اعجبني كثيرا هذه الأماكن.  

وكانت كل رحلة ممتعة ونتعلم منها شي جديد ونراء مناظر الخلابة   

امنيتي كما مرت العام بشكل رائع اجدا طريقاً رائع الى الامام بمجال الدراسة لاأحصل على شهادة. 

لا أستطيع ان اجد بها عملاً ل اكمل بها حياتي بشكل أفضل و اريح. 

وشكر الجزيل للمدرسين و مهمتمين بشؤون المغتربين. 

وخصوصاً شكر الجزيل للمدرسة (Kirsi )

Murdia

Olen Murdia (kuvassa vasemmalla). Tulen Syyriasta. Asuin koillisessa, kaupungissa, jonka nimi on Qamshlo. Asuin isossa talossa ja ison perheeni kanssa. Minä tulin Suomeen vuonna 2006.

Olen asunut yli 9 vuotta Suomessa. Minun ammattini kotimaassani oli sairaanhoitaja.

Suomessa minä opiskelen nyt suomen kieltä. Minulla on hyvä elämä, koska minä puhun suomea jo melko hyvin, mutta vielä minä jatkan opiskelua. Tällä hetkellä olen LUVA-kurssilla ja minä vielä haluan jatkaa koulua. Koska minä tarvitsen todistuksen ja haluan mukaan työelämään Suomessa.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä IV

Suosittelen LUVA (lukioon valmistava kurssi) -kurssi kaikille, jotka haluavat aloittaa lukion. Koska LUVA-kurssi on lukioon pohja ja se on oikein hyvä kurssi. LUVA-kurssilla ei vain opetella lukion asiat, se auttaa myös suomen kieltä paljon. LUVA-kurssilla on kivoja tehtäviä, jotka auttavat suomen kielen oppimista niin paljon ja sen jälkeen saatte hyvin muistettua tietoja. Minulla on tällä hetkellä historian tehtävä se on oikein mielenkiintoinen. Tehtävä oli HELSINGIN historia ja Helsingistä tietoja, se auttaa minua tosi paljon. LUVA-kurssin toinen hyvä asia on iltapäivällä opiskeleminen. Minun mielestä se on hyvä, koska aamullakin voi tehdä jotakin muuta. Esim. Minä opiskelen joskus suomen kieltä aamulla ja myös joskus olen työssä, mutta se ei haittaa minua, iltapäivällä opiskelen LUVA-kurssilla. Jos jaksatte se on hyvä idea: aamulla vapaa aika ja iltapäivällä LUVA-kurssi.

Elif

Olen Elif. Olen kotoisin Turkista, mutta olen Turkin kurdi. Tulin Suomeen opiskelemaan. Turkissa voi opiskella, mutta siellä on vaikea löytää töitä, vaikka sinulla olisi ammattitodistus. Olen asunut Suomessa noin kolme vuotta. Opiskelen tällä hetkellä LUVA-kurssilla. Aloitan lukion ensi vuonna.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä III

Minun näkemys valmistavista opinnoista

Lukioon valmistava koulutus on positiivinen ja antoisa. Suosittelen kaikille eteenpäin pyrkiville, joilla on halua menestyä opinnoissa kansalaisuudesta riippumatta. Opiskelut antavat laajan pohjan opintoihin, esimerkiksi englannin kieltä, matematiikkaa, suomen kieltä, elämänkatsomusta, historiaa joka oli todella mielenkiintoista, lisäksi opintoihin kuuluu paljon muita aiheita kuten kulttuuria, käyntejä museoissa ja teatterissa.

Opinnot on jaettu jaksoihin, joiden päättymä on koejakso, kokeesta saa arvosanan tai numeron.

Tämä jälkeen alkaa aina uusi jakso, näin säilyy mielenkiinto opiskeluun, eikä tylsisty opintoihin, vaikka tehtävät ovat olleet minulle välillä vaikeita. Koska olen maahanmuuttaja ja joudun hakemaan tietoa paljon enemmän, kun en ymmärrä aina kaikkia asioita.

Olen kuitenkin selvinnyt kokeista omasta mielestäni kohtalaisen hyvin.

Suosittelen toisillekin maahanmuuttajille tätä valmistavaa koulutusta. Siitä on vain positiivista hyötyä, mutta pitää olla ahkera, minulle opinnot ovat olleet antoisia kuukausia.

Opettajat ovat positiivisia ja hyvä ammattilaisia, jotka kohtelevat oppilaita tasavertaisina.
Tämä on minun näkemys opinnoista kirjoittajana.

Kunnioittavasti. N.G

Ps. Minä olen Nishteman. Minun äidinkieleni on kurdi. Olen asunut Suomessa noin 4 vuotta. Tällä hetkellä opiskelen LUVA-kurssilla, mutta myös opiskelen valmistavalla Kampaamo-parturi -kurssilla.

Yritän aina mielelläni mennä eteenpäin kaikissa asioissa Suomessa. Olen aktiivinen, itsevarma ja luotettava, mikä on todella tärkeää elämässä.

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä II

Minä yritän sanoa jotain valmistavasta lukion koulutuksesta. Toki ei voida tiivistää, koska tämä on suunniteltu jakaa opiskelijoille erilaisia asioita esimerkiksi suomen kieli, matematiikka, maantieto, historia, yhteiskuntaoppia jne. Tämä oli minun koulutukseen sopiva minulle koska, kun aloitin lukiossa oli vaikea eli kova minulle, mutta luva-kurssilta saatu oppiminen on tosi hyödyllinen. 

Kiitän kaikkia ihmisiä järjestelyistä ja opettajia.

Abdirahman

Lukioon valmistavan kurssin terveisiä I

Oma ajatus tämä kouluun, jossa päivittäin käyn ja paikka, joka opettaa minulle kaikki kaikessa. Se on paras paikka minulle, tuoksu, joka päästää koulu on minun aivot ruokaa, hänen pihalla on kuin paratiisi, sen seinät ovat kotini, ystäväni ovat kuin toinen perhe, opettajat ovat kuin vanhempani toinen. Koulu on kallein asia minusta on kirkkaampi "Tieto", koska koulu on avain tulevaisuuteen. Ei koulu, kukaan ei tiedä, miten käyttäytyä, tai miten tehdä oikein, koulu teki opimme asioita, joita me tapaamme arjen kuin pulassa. Hän opetti kirjoittaminen, lukeminen, laskeminen, Suomi ja maailman historian, kielen ja monia muita asioita, joilla ei ole loppua. Minulle koulu on kuin kukka, joka ei koskaan lakkaa tuoksumasta viisautta.

Arta

Motivaation merkityksestä

Olen opettanut nuorelle hevoselleni jumppaliikettä, jota kutsutaan avotaivutukseksi. Olen toiminut, niin kuin viisaammat ovat neuvoneet: opettanut liikkeen ensin maasta käsin ja sitten selästä. Hevoseni osaa asian. Vastikään kentällä ratsastaessani se kuitenkin venkoili ja liikkui vastahakoisesti; sitä vaivasi selkeästi motivaation puute. Ymmärsin sitä. Mitä järkeä on kuviokävellä suorakaiteen muotoisessa aitauksessa? Miksi tehdä jotakin, mitä pyydetään, vaikka siinä ei näytä olevan mitään tolkkua?

On toki niitä, jotka kuuliaisesti tekevät, mitä käsketään, mutta en usko, että sellainen on oppimisen kannalta kovinkaan mielekästä. Sen sijaan tiedämme jokainen, miten sisäinen motivaatio toimii: haluamme tietää, oppia, osata ja tehdä asioita, koska niin vain on. Vieraan kielen opiskelun mielekkyyttä ei tarvitse edes kysyä, jos haluaa oppia kommunikoimaan kyseistä kieltä puhuvien ihmisten kanssa. Tai jos fiktiivisten tarinoiden tarjoamat oivallukset ovat saaneet koukutettua, ei mikään voi estää meitä lukemasta.

Kaikesta työstä ei kuitenkaan ole nähtävillä välitöntä tulosta. Silloin motivaation löytäminen voi olla joskus vaikeaa. Olin hiljattain kuuntelemassa fysiikan väitöstä, joka koski bioaerosolien mittausta ja analyysia. Väitöskeskustelua seuratessani tajusin konkreettisesti, miten paljon pitää tietää, jotta tietää edes vähän ja jotta tietoa voi käyttää johonkin. Siitä, että onnistuu mittaamaan hiukkasia reaaliaikaisesti, on vielä pitkä matka sovelluksiin, jotka muuttavat maailmaa. Lukio-opiskelussa on toisinaan ehkä samanlainen maku: täytyy päntätä perusteita, joita joskus myöhemmin saattaa tarvita. Miten löydät opiskeluusi motivaation silloin, kun palkinto tai hyöty on hämärän peitossa? Riittääkö halu onnistua kokeessa motivoimaan opiskeluasi?

Luulen, että jotta oppiminen olisi mielekästä ja ylipäätään mahdollista, jokaisen on löydettävä oma sisäinen motivaationsa. Ehkä me opettajat voimme joskus auttaa siinä, jos vain juttelet asiasta meille. Hevoseni löysi sisäisen motivaationsa, kun ratsastin sen lammaslaitumelle, jolla oli muutaman päivän ikäisiä karitsoita. Innokkaana lammaspaimenena ratsuni oli pienten lampaanrääpäleiden määkäisyt kuullessaan yhtäkkiä täysin hereillä. Se kierteli lampaita valppaasti, ja kun pyysin pienellä vihjeellä avotaivutusta, se suoritti liikkeen puhtaasti ja pehmeästi. Sain taivutella sitä mielin määrin, ja aina tuli halukas reaktio pyyntöihini. Ainoastaan hevoseni ei olisi halunnut lähteä lampaiden luota pois. Kuulostaako tutulta? Kun tekeminen on niin mielekästä ja kivaa, sitä ei malttaisi lopettaa.

Opiskelussa voi tulla vastaan samanlainen tilanne kuin hevosellani: tulee epäilys, että opiskeltava asia on täysin hyödytön ja ajanhukkaa. Tarvitseeko integrointia tai ruotsin epäsäännöllisiä verbejä ikinä oikeassa elämässä? Miksi lukea kirjoja, kun kerran elokuvatkin on keksitty? Ajattelen että me ihmiset emme ole paljon kummempia kuin hevoset: emme kehity, ellei meillä ole halua oppia ja tehdä erilaisia asioita. Epämukavuusalueelle meneminen voi tuntua haastavalta, mutta ilo itsensä voittamisesta on sitäkin suurempi – ja motivoi tekemään, kokeilemaan uudestaan, ryhtymään aidoksi subjektiksi.

Anna Saari

 Kirjoittaja on Helsingin aikuislukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja opinto-ohjaaja, joka pitää läsnäolosta, tekemällä oppimisesta ja pysähtymisestä.

Kesää odotellessa

Opiskelijat ovat sellaisia hetkellisiä otuksia. Tulevat ja menevät. Tässä ja nyt muutaman kurssin, ei aina sitäkään. Joskus sitä pohtii mitä ovat. Sitten ajatus karkaa, värkkäät jotain uutta ja hienoa e-ihmettä seuraavaksi oppitunniksi. Kasaat aineistoja joista pitäisi päätellä ja vetää kokonaisvaltaiset analyysit evoluutiosta. Olet ylpeä itsestäsi kunnes tajuat että huono idea tämä, liian vaativa ja toteutus epämääräinen. Väsäät sitten monivalintaa kunnes tajuat että aika kehnosti mittaa oppimista sekin. Päädyt sitten perinteiseen esseeseen ja määrittelytehtävään – nyt vaan virtuaalimaailmaan siirrettynä. Petyt hieman mielikuvituksettomuuteesi. Niin, kyllä ne opiskelijat aiheuttavat opettajalle työtä, stressiäkin joskus perkeleet.

Siis opiskelijat. Mitä niistä voi sanoa? Opettaja ei aina tiedä mitä ovat. Olivat ennen opetuksen kohteita, mutta enää näin ei saa sanoa. Yleensä ovat jotakuinkin läsnä kun teet työtäsi. Et oikeastaan tunne niitä kauhean hyvin. On niillä elämä ja perheet ja kaverit ja kaikki. Tekevät kenties muutakin kun tunnillasi käyvät ja läksyjäsi luovat. Sen joskus unohtaa kun kurssisuunnitelmia hioo. Että on niillä niin paljon muutakin.

Tässä viime aikoina olen saanut itseni kiinni opetussysteemin kokonaisvaltaisesta kyseenalaistamisesta. Kun ei aina edes tiedä, mikä on opetuksen tavoite. Mikä on tärkeintä? Se että opiskelija oppii mahdollisimman paljon? Se että se oppii ajattelemaan tai hakemaan tietoa? Pääsee kirjoituksista läpi, ehkä seuraavaan kouluun? Oppii olemaan mediakriittinen? Onko tavoite monilukutaitoinen osallistuva yhteiskunnallinen tekijä? Se että oppii käyttämään nykyteknologiaa hyödyksi omassa elämässä? Ja onko se tärkeää että ne viihtyy tunnilla? Pitääkö niitä viihdyttää?

Tällä hetkellä tapahtuu koulumaailmassa paljon. Opetussuunnitelmien päivittäminen on tärkeää samoin kuin teknologian integrointi opetukseen. On hyvä että koulussa on pelit ja vehkeet, jotka oikein käytettynä helpottavat ja rikastuttavat opetusta huimasti. Tärkeää on puhua uusin hienoin sanoin siitä, että saadaan oppilaat paremmin aikaan ja yhteiskuntaan kiinni. Ainakin itse toivotan monen muutoksen tervetulleeksi.

Kaikki siis virtaa eikä maailma ole enää sama. Opetussuunnitelmat muuttuvat, metodit muuttuvat, oppimisympäristöt muuttuvat. Mutta ihanaa on se, että jotkut asiat myös säilyvät! Ihmisen perusolemus ei nimittäin muutu. Noin biologisesta näkökulmasta ihmisen oleminen ja käyttäytyminen perustuu aika yksinkertaiseen periaatteeseen: meillä on tarve olla yhteisön jäsen. Olemme sosiaalisia laumaeläimiä. Haluamme kuulua ja näkyä, olla olemassa toisille ihmisille.

Kurssimuotoinen lukio tuskin on kenenkään pääasiallinen lauma. Opettajat ja opiskelijat vaihtuvat tiuhaan. Ryhmät ovat suuria ja aikataulu tiukka. Ei siinä juuri ehdi bondailla. Mutta pienillä asioilla on suuri merkitys. Merkitystä on sillä, puhutteleeko nimeltä. Kysyykö joskus, miten menee. Oliko hyvä loma? Minne aiot tämän jälkeen? Kaikki ok? Hymyileekö.

Kaiken näiden opetustavoitteiden ja e-hässeleiden keskellä yritän aina muistuttaa itseäni: ole läsnä. Ole ihminen ja tule esiin sen hiotun aineenhallinnan takaa. Anna aikaa opiskelijoiden mietteille ja kysymyksille – et kuitenkaan ehdi kaikkea mitä halusit. Niillä on kiinnostavia ajatuksia ja kauniita mieliä. Toivon että mahdollisimman moni kollega ajattelee samoin. Jos malttaa opetukseltaan kohdata opiskelijan, väittäisin että työ tuntuu mielekkäämmältä ja jaksaa paremmin ne työn kuormittavat tekijät.

Opiskelijoista sen huomaa selvästi – pian on kesä! Tässä vielä kesän alkamisen kunniaksi kuvia muutamista. Kuvat otettiin mennä viikolla terveystiedon abikurssin viimeisellä tunnilla. Tässä muutamia kuvia teksteineen, enemmän kuvia vielä täältä. Tekstit tulevat paremmin näkyviin kun niitä klikkaa.

Hyvää kesää kaikille!

Suvi Niemikapee

Kuvien käyttö vain valokuvaajan luvalla

suviniemikapee@gmail.com