Olipa jännittävää

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta päätti 21.1., että Helsingin aikuislukiota ei lakkauteta. Tämä oli helpotus sekä opettajille että opiskelijoille. Helsingin aikuislukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja kommentoi prosessia opiskelijan näkökulmasta.

Viime vuoden puolella tuli koululle tieto siitä, että Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta oli ottanut käsittelyynsä Helsingin aikuislukion pilkkomisen ja sitä kautta mahdollisen lakkauttamisen. Lautakunta oli pyytänyt konsultilta lausunnon ja mielipiteen Helsingin aikuislukion tulevaisuudesta, pitäisikö se pilkkoa tai lakkauttaa vai miten. Sitten käärittiin hihat ja pistettiin hösseliksi! Otettiin kantaan ja tehtiin mielipidekirjoituksia Helsingin Sanomiin. ”Mehän ei luovuteta!”

Näin opiskelijan näkökulmasta se oli raskasta. Elämänsä oli suunnitellut Helsingin aikuislukion varaan ja tavoitteena oli saada opiskella rauhassa motivoivassa ja rennossa ympäristössä. Mutta mitäs nyt sitten oikein tapahtuukaan, mitä ihmettä… Hämminkiä herätti epätietoisuus sekä koulun tulevaisuudesta että omasta tulevaisuudesta. Epätietoisuutta kesti koko syksyn ja tämän vuoden alkupuoli, sitten riemu repesi, ”Jippii, opiskelurauha taattu ja tulevaisuuttakin on! Nyt opiskellaan rauhassa ja innolla ja kohti tulevaisuutta!”

Summa summarum, epätietoisuus oli pahaksi opiskeluille ja rauhoittumiselle koska kyseessä oli isot asiat ja mylly pyörimässä, mutta onneksi se mylly lähti pyörimään opiskelijoiden hyväksi! Kiitos kaikille ja ihan mielettömän hassun hauskaa kevättä ihan jokaiselle!

Ja muistakaa keskiviikon Olohuone klo 16 - 17 luokassa 204, tulkaa kahville, teelle, juttelemaan ja kysymään opettajilta neuvoja ja vinkkejä opiskeluun.

Hengailemisiin!

Marja
opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja

Kaksoistutkintolaisuus

Blogitekstin on kirjoittanut Helsingin aikuislukion kaksoistutkinto-opiskelija Milan Niskanen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ensimmäinen lukuvuosi on pian jo puolessa välissä! Nyt kun hengähdystauko lähenee joululoman muodossa kovaa vauhtia, voisin hieman kirjoittaa kokemuksistani ja ajatuksistani kaksoistutkintoon liittyen.

Parin vuoden työrupeaman jälkeen päätin palata koulun penkille ja aikaisemman koulutustaustani huteruuden vuoksi koin parhaaksi lähteä rakentamaan uutta, vankempaa pohjaa kaksoistutkinnon kautta. Työelämässä ollessani sain myös uudenlaista arvostusta koulutusta kohtaan, jonka myötä motivaationi ja tavoitteeni nousivat.

Ammattikoulun puolella opiskelen tieto- ja tietoliikennetekniikkaa, jossa pyrin erikoistumaan elektroniikka-asentajaksi. Ensimmäinen jakso meni pääasiassa elektroniikan ja sähkötekniikan perusteiden opiskelussa, sekä sulautettujen järjestelmien ohjelmointia opetellessa. Käytännön tekeminen jäi hieman taka-alalle, mikä on tosin ymmärrettävää, sillä alalla tarvitaan vankka teoreettinen ymmärrys. 

Toisessa jaksossa olemme päässeet enemmän itse tekemisen makuun laajahkon projektityön muodossa, teoriaakin on tietysti ollut, enimmäkseen tosin korttikoulutusten muodossa. Tekninen osaamiseni on tällä jaksolla kasvanut huomattavasti ja kiinnostukseni alaa kohtaan kasvanut entisestään.

Lukiossa kävimme ensimmäisellä jaksolla pääasiassa peruskoulua kertaavia asioita, mikä oli itselleni hyvinkin tarpeellista, olin nimittäin unohtanut suuren osan aikaisemmin opiskelemastani, varsinkin matematiikasta. Asiat kuitenkin palasivat pikkuhiljaa mieleeni -- pienen alkukankeuden jälkeen. Toisella jaksolla aloimme käydä lukiotasoisia asioita ja pitkästä aikaa pääsin opiskelemaan terveystietoakin, joka herätti uusia ajatuksia omasta terveyden edistämisestä.

Olin aluksi hieman epävarma, miten saisin tasapainoteltua molempia opintoja ja miten onnistuisin sisäistämään kaiken tulevan tiedon, mutta viikkojen myötä olen huomaamattani saanut kehitettyä toimivan rutiinin, sekä oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan annettujen tehtävien tekoa, toisin sanoen oppinut oppimaan. Opintojen välisiä päällekkäisyyksiä on tullut lukiopäivinä, mutta niillä ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta oppimiseeni. Kotonakaan en ole ehtinyt pahemmin kyllästymään; kotitehtävät molemmista opinnoista ovat pitäneet siitä huolen.

Kaksoistutkintolaisuus on tähän mennessä ollut pelkästään positiivinen kokemus, juurikin sen tarjoaman vaihtelun vuoksi, päivien säännöllisyys vuorotyörupeaman jälkeen on ollut erittäin virkistävää ja jatkuva oppiminen on saanut päivät liitämään kuin siivillä. Suosittelisin lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille, joilla on halua ja motivaatiota oppia uutta.

Hyvää joulun odotusta ja tulevaa opiskeluvuotta!

Milan Niskanen

Kaksoistutkinto-opiskelijoissa on monen alan osaajia. Opiskelija Alina Lumikangas teki äidinkielen kurssilla upean sarjakuvan Teuvo Pakkalan novellin innoittamana.

Helsingin aikuislukiosta Helsingin yliopistoon

Helsingin aikuislukio on ollut minulle ja monelle muulle tärkeä osa elämää ne vuodet, jolloin sitä kävimme. Minulle aikuislukion valinnassa oli tärkeää sijainnin lisäksi myös ilmapiiri, ja sen takia päädyinkin valitsemaan Helsingin aikuislukion. Aikuislukion sijainti Mäkelänrinteessä on täydellinen ihmiselle, joka ei asu keskustassa, eikä myöskään halua kulkea siellä ”ristiin rastiin”. Helsingin aikuislukion ilmapiiri on mielestäni erilainen kuin muissa kouluissa.

Ainoastaan peruskoulun suorittaneen ihmisen ihmisarvo on valmiiksi lytätty. Sain aiemmissa työpaikoissani kuulla asiasta naljailua, taitojani epäiltiin, enkä muutenkaan tuntenut olevani samanarvoinen kansalainen. Olin hylkiö! Tiedän varmasti, että moni muu tuntee samoin. Sellainen tunne nostaa jo valmiiksi kynnystä lähteä opiskelemaan ja parantamaan omaa elämänlaatua. Harva on valmis siinä vaiheessa tekemään päätöstä opiskelun aloittamisesta vieraassa ympäristössä tavoitteena tutkinto, jonka ”normaalit” ihmiset ovat suorittaneet jo teini-iässä.
Tässä kohdassa Helsingin aikuislukio astuu kuvaan, sillä siellä kynnys on matalampi. Helsingin aikuislukio ei diskriminoi opiskelijoita, vaan se haluaa aidosti antaa ihmiselle koulutuksen, joka kantaa, riippumatta siitä, tähtäätkö tutkintoon vai luetko yksittäisiä kursseja tai aineita.

Voi olla, etten itse, eikä moni muukaan olisi opiskelemassa yliopistossa tällä hetkellä, ellei olisi astunut Helsingin aikuislukion ovesta sisään. Siksi toivonkin, että jo valmiiksi monen ihmisen epävarmaa tulevaisuutta ei horjuteta hätäisillä päätöksillä, kuten aikuislukion lakkauttamisella omana koulunaan.

 

Karri Markkula

Taloustieteen kandiohjelma
Matemaattisten tieteiden kandiohjelma

Huono koulu, hyvä koulu: vanha kriteeristö joutaa romukoppaan

Helsingin aikuislukiosta osallistuu parhaillaan 11 opettajaa Pekka Peuran ja Eduhakkereiden ideoimaan Maailmanluokan täydennyskoulutukseen opettajille. Vuoden kestävä koulutus opiskellaan yhteisöllisesti verkossa. Koulutuksessa haastetaan opettajia arvioimaan ja kehittämään omaa opetustaan, arviointitaitojaan ja työyhteisöään sekä tutustutaan uusimpaan tutkimustietoon maailmalta ja digitaalisen oppimisen innovaatioihin. Tässä kirjoituksessa nostetaan esiin koulutuksessa heränneitä ajatuksia. Keskustelua herätti erityisesti hyvä-huono -koulu diskurssi.

John Hattie on tutkinut oppimisen näkyväksi tekemistä (visible learning) yli 300 miljoonaa oppilasta käsittävien aineistojen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä toimintatavat ja opetusmenetelmät tuottavat parhaan oppimistuloksen.

Kuinka monta opettajaa muistat omilta kouluajoiltasi? Todennäköisesti mieleesi nousee vain muutama, vaikka koulupolullasi opettajia on ollut lähes parikymmentä. Miksi muistamme jotkut opettajamme niin hyvin? Ehkä siksi, että opettaja suhtautui intohimoisesti opettamaansa aineeseen, tai ehkäpä siksi, että opettaja näki meissä jotain, jota emme itse kyenneet näkemään. “Know thy impact”, tunnista vaikutuksesi, sanoo John Hattie. Opettajina meidän olisi pyrittävä tunnistamaan oma vaikutuksemme oppilaisiin ja luokkaan astuessamme sanoa: “Tulin mittamaan vaikutustani teihin.”

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Keskitymmekö toimintatavoissamme ja  opettajainhuonekeskusteluissa liikaa oppimisen kannalta toisarvoisiin asioihin, kuten kotitehtävien tekemättömyyteen, osaamisen heikkouksiin tai siihen, onko oppilaalla pipo päässä tunnilla vai ei?  Puhummeko liian harvoin siitä, miten voisimme parantaa opetuksemme laatua?

Opettajien pitäisi puhua opiskelijoidensa kanssa vielä enemmän siitä, miltä onnistuminen näyttää. Opiskelijan saamassa palautteessa valitettavan usein painotetaan, mitä opiskelija ei osaa, muttei anneta työkaluja kehittää omaa oppimistaan. Hyödyttääkö oppimista koe, josta palaute tulee vasta muutaman päivän kuluttua ja seuraava kurssi uusine aiheineen on jo alkamassa? Virheiden korjaamisen sijaan tärkeämpää olisikin se, että opiskelijat tietäisivät mitä tehdä seuraavaksi. Opiskelijan tulisikin antaa korjata ja täydentää koettaan, jolloin kokeesta tulisi oppimistilanne. Hyvä opettaja auttaa opiskelijaa ylittämään omat odotuksensa. 

Mediassa jaotellaan usein kouluja hyviin ja huonoihin esimerkiksi ylioppilaskokeiden perusteella. Tällaisissa ns. parhaissa  kouluissa opiskelu ei kuitenkaan lisää oppilaiden oppimista, sillä he ovat jo lähellä omaa tavoitetasoaan tullessaan kouluun. “Huonoksi” mielletty koulu voikin olla todellisuudessa hyvä koulu, kun opiskelija ylittää normaalisti lukuvuodelle asetetut oppimistavoitteet moninkertaisesti. Tässä mielessä Helsingin aikuislukio on erinomainen esimerkki osaamisen kasvattamisessa. Se on “hyvä” koulu, johon vanhat mittarit, esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä tai niistä saadut arvosanat, eivät päde.

Helsingin aikuislukiossa on vuosittain yli 3 000 opiskelijaa hyvinkin erilaisista taustoista. Enemmistö aikuisista opiskelijoistamme on vieraskielisiä, joista osa ei osaa kouluun tullessaan esimerkiksi lukea.  Tällainen opiskelija voi kuitenkin suorittaa lukutaitovaiheen ja ala-kouluopinnot parissa vuodessa ja peruskoulun päättövaiheenkin kahdessa vuodessa. Helsingin aikuislukiossa opiskelija voi siis suorittaa kolmessa neljässä vuodessa koko peruskoulun tai nopeamminkin joustavien opintopolkujen avulla. Suomea opiskellaan paljon myös aineopintoina. Jos oppimisen määrää mitataan vuosissa, niin Helsingin aikuislukiossa opiskelijan osaamisen taso kasvaa vuodessa huimasti. 

Lukiossamme opiskelevista suuri osa on aineopiskelijoita. Moni hakeutuu aineopiskelijaksi joko kurssiarvosanaa korottaakseen, hankkiakseen kielitaitoa työelämää varten, tai saadakseen tukea lähestyvissä korkeakouluopinnoissa. Vankilassa opiskelevia on vuosittain parisenkymmentä. Vankilan perinteikkäästä, jo 1970-luvulta asti toimineesta aikuislukion “toimipisteestä” valmistuu eniten ylioppilaita, verrattiinpa niitä mihin vankilakouluun Suomessa hyvänsä.  Koulussamme opintoihin sitoudutaan ja niistä valmistutaan nopeasti ja tehokkaasti. Esimerkiksi peruskouluopinnoista valmistuukin lähes 90 % opinnot aloittaneista.

Monipuoliset opiskelijamme pitävät onneksi huolen siitä, ettemme voi jäädä laakereillemme lepäämään. On jatkuvasti pohdittava, mitkä pedagogiset ratkaisut ja toimintakulttuurimme tavat toisivat vielä suurempaa positiivista hyötyä oppimiselle ja opiskelijoiden hyvinvoinnille. Heterogeeniset opiskelijaryhmät ovat muuttuneet haasteesta vahvuudeksi. Kun jatkuvasti kehitämme omaa vaikuttavuuttamme pedagogisena yhteisönä, saamme yhä useamman opiskelijan sitoutumaan omaan oppimiseensa ja ylittämään itsensä.  Suuri tavoitteemme onkin nähdä opettaja oman opettamisensa oppijana ja opiskelija oman oppimisensa opettajana. Näin Helsingin aikuislukiosta tulisi vieläkin parempi, ellei jopa paras  ja vaikuttavin paikka oppia ㅡ ihan jokaiselle.

John Hattien tutkimus: minkälaiset toimintatavat ja pedagogiset ratkaisut vaikuttavat oppimiseen paljon, mitkä vähän. Katso ja hämmästy! 

Suula Arppe, matemaattisten aineiden lehtori
Hanna Talasniemi, englannin lehtori, erityisopettaja
Helsingin aikuislukio

Sähköisen kokeen kirot, eli miten valmistautua koeviikkoon

Aikuislukion koeviikko lähestyy, joten on hyvä muistuttaa Murphyn laista: kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen todennäköisimmin koepäivänä. Sitä jännitetään ja stressataan valmiiksi etukäteen, ja kaikki ongelmat ovat silloin ylimääräisiä. Koevalvojana tietenkin toivon, että kaikki menee mahdollisimman hyvin ja helposti. Siispä esittelen etukäteen, millaisia ongelmia opiskelija voi odottaa koeviikolla.

1. Olet unohtanut tietokoneen kotiin. No sillä lailla. Älä unohda konetta! Jos kuitenkin vahinko on jo tapahtunut, älä jätä koetta väliin, vaan kerro tilanne heti opettajalle. Saat opettajalta lainakoneen tai voit tehdä kokeen paperille.
2.  Et saa buutattua konetta. Ei hätää, opettaja tai toinen opiskelija osaa todennäköisesti auttaa.
3. Tietokone ei yhdistä abittiverkkoon. Don't panic. Verkon salasana voi olla väärä. Opettajalla on todennäköisesti myös takataskussaan verkkopiuha, jonka kautta saadaan yhteys palvelimeen.
4. Aloitat vahingossa väärän kokeen (harvinaista, mutta voi tapahtua). Kerro heti opettajalle, sammuta kone, buuttaa se uudestaan ja aloita oikea koe.
5. Kone sammuu kesken kokeen. Haukkaa lohtusuklaata ja hengitä syvään. Anna opettajan panikoida puolestasi. Palvelinkoneella on jatkamiskoodi, jonka avulla kokeesi saadaan palautettua ja voit jatkaa koetta siitä, mihin jäit.

Muita koevalvojan rautaisia vinkkejä:

• Lataa etukäteen sekä koneen akku että oma akkusi. Varavirtaa ei välttämättä ole saatavilla.
• Viivy kokeessa niin kauan kuin haluat (aikarajan rajoissa). Ota mukaan vettä ja pientä syötävää. Käy vessassa ennen koetta, mutta opettajan luvalla voit käydä vessassa myös kokeen aikana.
• Ota kynä ja kumi mukaan myös sähköiseen kokeeseen. Ei ole kiva tehdä muistiinpanoja välineillä, joita viisi opiskelijaa ja yksi opettaja ovat pyöritelleet suussaan ennen sinua.
• TULE KOKEESEEN AJOISSA. Alkuhäslinkiin kuluu aina aikaa. Jos haluat aloittaa kokeesi ajoissa, varaa buuttaamiseen ja muuhun vähintään viisitoista minuuttia.

Jos et muista, milloin oman kurssisi koe on, kysy opettajalta tai tarkista se opinto-oppaasta sivulta 12. Hyvää koeviikkoa ja onnea kokeeseen!

Uusi lukuvuosi on alkanut

Tiistaina pidimme kaikissa Helsingin aikuislukion opetuspisteissä oppimistorit, joilla uudet ja vanhat opiskelijat sekä opiskelusta kiinnostuneet saivat tulla tutustumaan kouluun, opettajiin ja oppiaineisiin. Tietenkin torista innostuivat myös opettajat, ja luovuus kukki Mäkelänrinteen opettajainhuoneessa, kun teimme tyylikkäitä kylttejä oppiainepisteille.

Kristian Himanen, Heidi Leppäniemi ja Susanna Laine askartelivat

innoissaan infokylttejä oppimistoria varten. Kuva: Outi Blomqvist

Kiinnostuneet saivat paljon lisätietoa matematiikan

opiskelemisesta oppimistorilla.

Lukuvuosi on aloitettu Mäkelänrinteessä aikamoisessa myllerryksessä. Koska koulu on remontissa, ruokala on toistaiseksi kokonaan suljettu. Koululla ei ole myöskään parkkipaikkaa opiskelijoille, joten paikalle kannattaa tulla jalan, polkupyörillä tai julkisilla.

Toivotamme kaikille kiinnostavaa ja innostavaa lukuvuotta ja onnea opintoihin!

Opettajakunnan puolesta,
Anna L.