Kaksoistutkintolaisuus

Blogitekstin on kirjoittanut Helsingin aikuislukion kaksoistutkinto-opiskelija Milan Niskanen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ensimmäinen lukuvuosi on pian jo puolessa välissä! Nyt kun hengähdystauko lähenee joululoman muodossa kovaa vauhtia, voisin hieman kirjoittaa kokemuksistani ja ajatuksistani kaksoistutkintoon liittyen.

Parin vuoden työrupeaman jälkeen päätin palata koulun penkille ja aikaisemman koulutustaustani huteruuden vuoksi koin parhaaksi lähteä rakentamaan uutta, vankempaa pohjaa kaksoistutkinnon kautta. Työelämässä ollessani sain myös uudenlaista arvostusta koulutusta kohtaan, jonka myötä motivaationi ja tavoitteeni nousivat.

Ammattikoulun puolella opiskelen tieto- ja tietoliikennetekniikkaa, jossa pyrin erikoistumaan elektroniikka-asentajaksi. Ensimmäinen jakso meni pääasiassa elektroniikan ja sähkötekniikan perusteiden opiskelussa, sekä sulautettujen järjestelmien ohjelmointia opetellessa. Käytännön tekeminen jäi hieman taka-alalle, mikä on tosin ymmärrettävää, sillä alalla tarvitaan vankka teoreettinen ymmärrys. 

Toisessa jaksossa olemme päässeet enemmän itse tekemisen makuun laajahkon projektityön muodossa, teoriaakin on tietysti ollut, enimmäkseen tosin korttikoulutusten muodossa. Tekninen osaamiseni on tällä jaksolla kasvanut huomattavasti ja kiinnostukseni alaa kohtaan kasvanut entisestään.

Lukiossa kävimme ensimmäisellä jaksolla pääasiassa peruskoulua kertaavia asioita, mikä oli itselleni hyvinkin tarpeellista, olin nimittäin unohtanut suuren osan aikaisemmin opiskelemastani, varsinkin matematiikasta. Asiat kuitenkin palasivat pikkuhiljaa mieleeni -- pienen alkukankeuden jälkeen. Toisella jaksolla aloimme käydä lukiotasoisia asioita ja pitkästä aikaa pääsin opiskelemaan terveystietoakin, joka herätti uusia ajatuksia omasta terveyden edistämisestä.

Olin aluksi hieman epävarma, miten saisin tasapainoteltua molempia opintoja ja miten onnistuisin sisäistämään kaiken tulevan tiedon, mutta viikkojen myötä olen huomaamattani saanut kehitettyä toimivan rutiinin, sekä oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan annettujen tehtävien tekoa, toisin sanoen oppinut oppimaan. Opintojen välisiä päällekkäisyyksiä on tullut lukiopäivinä, mutta niillä ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta oppimiseeni. Kotonakaan en ole ehtinyt pahemmin kyllästymään; kotitehtävät molemmista opinnoista ovat pitäneet siitä huolen.

Kaksoistutkintolaisuus on tähän mennessä ollut pelkästään positiivinen kokemus, juurikin sen tarjoaman vaihtelun vuoksi, päivien säännöllisyys vuorotyörupeaman jälkeen on ollut erittäin virkistävää ja jatkuva oppiminen on saanut päivät liitämään kuin siivillä. Suosittelisin lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille, joilla on halua ja motivaatiota oppia uutta.

Hyvää joulun odotusta ja tulevaa opiskeluvuotta!

Milan Niskanen