The most rewarding recruiting process ever!

 

Alkuvuodesta Konepajan nuorten lukioon haettiin 14 uutta opettajaa ja ohjaajaa. Hakemuksia tuli yli 300, ja mietimme alusta alkaen, kuinka mittaluokaltaan varsin vaativasta valintaprosessista tehdään mahdollisimman hyvin sekä meitä että hakijoita palveleva ja palkitseva. Saamamme palautteen perusteella uskaltaisin väittää, että onnistuimme tässä paremmin kuin hyvin! Halusimme koko prosessin ajan tuoda esille Konepajan lukion omia painotuksia: tiimityö, työelämäkumppanit ja oppiminen verkostoissa sekä portfoliopedagogiikka. Hakuprosessissa olivat mukana rehtori Katri Hyrsky sekä apulaisrehtorit Pia Kyllönen ja Harri Veteli.

Pyysimme jo hakemuksessa hakijoita pohtimaan yhteistyöprosesseja tulevien kumppaniemme kanssa sekä kertomaan heidän näkemyksiään opiskelijatiimien ohjaamisesta. Seuraavassa vaiheessa hakijat saivat parin minuutin videoilla vastata kysymyksiin konepajan lukion painotusten mahdollisuuksista ja haasteista sekä hakijoiden omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista suhteessa niihin.

Mielenkiintoisin ja eniten kiitosta saanut hakuprosessin vaihe oli ryhmähaastattelut. Kutsuimme eri aineiden opettajia ja ohjaajia 6-7 hengen ryhmissä 11 eri haastatteluun, jossa lämmittelytehtävän jälkeen ryhmillä oli puoli tuntia aikaa suunnitella jokin projekti verkostokeskiviikolle yhteistyökumppanin kanssa. Konepajan lukiossahan keskiviikkoisin opiskellaan aina verkostoissa kumppanin luona, toki opettajan ohjeistuksen mukaisesti ja opetussuunnitelmaa noudattaen. Ryhmät työskentelivät aikapaineessa tehokkaasti, ja aidon kumppanin läsnäolo toi yhdessä suunnitteluun mukavasti autenttisuuden tuntua, vaikka ihmiset tapasivat toisensa vasta ensimmäistä kertaa. Jännitystä vähensi varmasti myös se, että ryhmissä oli vain eri aineiden opettajia ja ohjaajia, joten mitään kilpailutilannetta ei päässyt syntymään. Eräskin ryhmä kertoi kaavailleensa perjantai-iltapäivän haastattelun jälkeen menevänsä afterworkeille 😁.

Rekryn viimeisessä vaiheessa hakijat kutsuttiin vielä yksilöhaastatteluun, jolle oli varattu puoli tuntia jaettuna noin viiden minuutin jaksoihin kuhunkin painopisteeseen keskittyen. Pohdimme hakijoiden kanssa erilaisia tiimirooleja; he olivat laatineet ennakkotehtävänä myyntipuheen mahdolliselle uudelle kumppanille; mietimme mitä portfolioon kerätään ja miten sitä hyödynnetään monipuolisesti arvioinnissa; keskustelimme sekä opiskelijoiden että henkilökunnan hyvinvoinnista ja osallistamisesta yhteiseen toimintaan. Hakijoilla oli myös mahdollisuus esittää meille tarkentavia kysymyksiä.

Kiitämme lämpimästi kaikkia hakijoita ja onnittelemme uusia valituksi tulleita opettajia! Seuraavaksi tapaamme uusien opettajien ja verkostokumppaneiden kanssa jo helmikuun lopulla Opettajasta valmentajaksi -koulutuksen aloituspäivänä ja myöhemmin keväällä saamme vielä tiimioppivan yhteisön tiimivalmennusta. Nämä koulutukset jatkuvat myös syksyllä.

Itselleni tämä on ollut antoisin rekrytointiprosessi, jossa olen koskaan ollut mukana, ja seuraavaksi jännitämmekin millaisia opiskelijoita Konepajan lukioon hakee kevään yhteishaussa. Ja toki uusia opettajia haetaan meille lisää taas vuoden kuluttua. Hyvää kevättä kaikille!

Harri Veteli, Konepajan lukion ja aikuislukion apulaisrehtori

Verkostoyhteistyö uuden lukion kehittämisessä

 

Konepajan lukio aloittaa toimintansa elokuussa 2024, kun 200 uutta lukiolaista astuu koulun ovista sisään. Lukion painotuksena on verkostot ja työelämätaidot. Konepajan lukion opiskelijat tulevat oppimaan uusia asioita työelämästä ja eri toimialoista lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamisen rinnalla. Samalla he saavat myös vahvat valmiudet toimia tiimeissä ja verkostoissa. 

Mitä on verkostoyhteistyö? Lyhyesti voidaan sanoa, että verkostoyhteistyössä on kyse yhteistoiminnasta, yhdessä tekemisestä. Siitä hyötyvät kaikki verkoston jäsenet ja siihen voi kuulua monenlaisia toimijoita. Verkostoyhteistyössä tulisi aina pyrkiä tavoitteellisuuteen ja samalla pohtia yhdessä kumppanin kanssa, miten verkostoyhteistyötä mitataan. Yksi itselleni onnistunut mittari oli aikoinaan, kun verkostokumppani totesi: ”Ai, te olette täälläkin.” Yhteistyön tulisi olla vastavuoroista ja sen ytimessä on aina luottamus. Verkostot tukevat, antavat neuvoja ja apua – kaikkeahan ei tarvitse keksiä itse.  

Miten verkostoja luodaan? Verkostoitumisesta ajatellaan joskus, että se on monimutkaista ja hankalaa. Kynnys verkostoitumiseen voi nousta turhaan liian korkeaksi, jos mielikuva on, että se on jotain muualla tapahtuvaa näkymätöntä toimintaa. Verkostoyhteistyö lähtee kuitenkin aina itsestä, yksilötasolta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on toisen ihmisen kohtaamista, vuorovaikutusta ja kiinnostuksen osoittamista. Opettajallekin keskeisiä asioita työssään. 

“Verkostot ovat kuin löytötavaratoimisto.” (Työterveyslaitos blogi 2021, Tiina Heusala, Maarit Kaartinen) Tämä on mielestäni mainio ja erittäin osuva kuvaus verkostoista. Koskaan ei tiedä keitä työelämässä kohtaa ja mitä kohtaamiset tuovat mukanaan. Löytämisen riemu liittyy myös verkostoyhteistyöhön. Muista siis kysyä ja kuunnella, sekä hakeutua laajasti monenlaisiin työelämän tarjoamiin tilaisuuksiin, sinulle tarjottuihin mahdollisuuksiin. 

Missä voi verkostoitua? Erilaiset koulun ulkopuoliset tilaisuudet kannattaa käyttää tutustumiseen ja keskusteluun, eikä viihtyä ainoastaan oman tutun porukan kanssa. Pitää olla valmius nähdä verkostoitumisen tilaisuuksia ja tarttua niihin. Aina ei tarvitse olla valmista “pakettia” tarjolla, vaan siitä lähdetään keskustelemaan, löytyykö yhteistä maaperää ja tavoitteita. Tunnustelu voi alkaa hyvin pienestä. 

Olen kuullut monesti kollegan sanovan, että “sinulla on laaja verkosto”. Se ei ole tullut minulle valmiina, vaan olen tehnyt sen eteen vuosien ajan tavoitteellisesti työtä. Verkostoituminen on hidasta. Muista, että muut ihmiset eivät tunne sinua tai organisaatiotasi. Kerro itsestäsi ja ole läsnä tilaisuuksissa. Uskalla innostua uusien ihmisten tapaamisista - oma asenne, tässäkin, ratkaisee. 

Olen verkostoitunut mm. seminaareissa, koulutuksissa tai lukenut Helsingin Sanomissa minua puhuttelevan artikkelin ja tämän jälkeen ottanut yhteyttä asiantuntijaan. Kuunnellut podcasteja ja innostunut puhujasta, jonka jälkeen laittanut viestiä. Törmännyt kadulla ihmiseen, jonka ura on kiinnostava ja kysynyt voinko laittaa tapaamispyynnön. Verkostoitumisessa on mielestäni tärkeää ”carpe diem” -ajattelu. Aina kannattaa kysyä, kukaan ei ole koskaan pahastunut kysymyksestä. Missä sinä haluaisit löytää uusia verkostoja? Muista, että verkostoituminen on taito, jota voi harjoitella. Kohtaaminen kerrallaan. Voit vaikkapa kysyä mitä sinun mielestäsi hyvä verkostoituja tekee ja ottaa siitä itsellesi sopivat ”parhaat palat.” 

Verkostoja pitää ylläpitää, hoitaa. Verkostot tarvitsevat huomiota ja aikaa. Koska verkostot ovat erilaisia, tulee miettiä miten aikansa jakaa erilaisten tahojen kanssa. Voi soitella, lähettää sähköpostia, viestiä sosiaalisen median kautta tai kommentoida verkoston julkaisuja. Jos niitä ei ylläpidä, ne hiipuvat ja vievät mukanaan mahdollisuuden, johon olisi kenties ollut hyvä tarttua. Verkostoyhteistyön voi myös lopettaa, mutta se ei saa missään nimessä vain hävitä. 

Olemme luoneet ja ylläpitäneet verkostoja heti Konepajan lukion suunnittelun alkuvaiheesta asti. On tärkeää ajatella myös verkostokumppanin näkökulmaa; kuinka voimme olla avuksi verkostolle? Verkostoa autetaan aina. Kuulostaako samalta kuin työsi luokkahuoneessa?  Toisaalta kyllä, mutta opetustyössä opettaja on eri asemassa kuin oppija suhteessa tavoitteeseen. Verkostoituminen on täynnä odottamattomia yhteistyömahdollisuuksia. Tartu niihin. 

Kumppanuusvastaava 

Konepajan lukio, verkostot ja työelämätaidot 

Eeva Korhonen