Opettaja oppijana

Aloitin syksyllä koulutuskokonaisuuden kieli- ja lukutaitotietoisuudesta. "Kieli- ja lukutaitotietoisuus aikuisten perusopetuksessa" on Opetushallituksen rahoittama koulutus, jonka järjestelyistä vastasi Eiran aikuislukio. Koulutukseen kuului viisi koulutuspäivää sekä etätehtäviä lukuvuoden 2017-2018 aikana. Nyt on takana viimeinen koulutuspäivä ja lyhyesti kaiken voisi tiivistää - kiitos! Muutamassa koulutuksessa vuosien aikana istuneena voin todeta tämän olleen siitä parhaasta ja hyödyllisimmästä päästä.

Olen koulutukseltani aineenopettaja. Biologiksi ja luonnontieteilijäksi itseni ensisijaisesti miellän. Opetan paljon lukion biologiaa, jossa omaa aineenhallintaa saa päivittää ja haastaa jatkuvasti. Siitä todella nautin! Olen aidosti innostunut aineestani ja saan myös opetuksessa sukeltaa aika syvälle biologian maailmaan tavoitteellisten lukio-opiskelijoiden kautta.  Vastailen (eli etsin vastauksia) tuntien välissä sellaisiin kysymyksiin kuin “Hei miks se metylaatio tapahtuu yleensä siinä CG-kohdassa?” ja “Mitä eroa NK:n, NKT:n ja tappaja-T:n toiminnassa?” tai “Mikä niitteen kipureseptorityyppien suhde ihossa yleensä on?” On myös pyydetty että “kertaakko ny nopeesti mitä järkeä tässä on” (opiskelija viittaa elämään) ja “tiivistäkkö nyt mulle tän kaiken” (opiskelija viittaa kaikkeen).

Näistä lähtökohdista aloitin vuosia sitten aikuisten perusopetuksen. Kielitietoisuudesta en ollut kuullutkaan, ja perusopetusta yleisesti oli taustalla melko vähän. Kun yhtälöön vielä lisäsi luontaisesti turhan nopean puhetyylin sekä innostukseni biologian ainesisältöihin, eivät ensimmäiset kurssini ehkä näin jälkikäteen ajateltuna olleet siitä mielekkäimmästä päästä tälle kohderyhmälle. Iloinen asenne ja positiivinen vuorovaikutus varmasti kantoivat niiden ensimmäisten kurssien yli. Taustani ja opetuskokemukseni takia en alussa en todella käsittänyt, mikä kohderyhmän kielitaidon taso on.  Ja veikkaanpa että en ole ainoa.

Aineenopettajan koulutuksella on haastavaa opettaa vieraskielistaustaisia opiskelijoita, joiden kielitaito ja opiskelutaidot ovat usein puutteelliset. Aineenopettajalla ei ainakaan koulutuksen puolesta ole tarpeeksi kattavaa käsitystä kielen kehityksestä, ja toivon että tämäntyyppisillä koulutuksilla ja esimerkiksi samanaikaisopetuksella (S2 opettaja + aineenopettaja opettavat yhdessä) saadaan muutosta aikaan. Toivon myös että vieraskielistaustaisten lisääntyneestä määrästä johtuen kielitietoisuus sisällytettäisiin yhteisinä opintoina kaikille opettajaksi opiskeleville jo yliopistossa. Toivon että sanaa tästä toiveesta tulee päättäville tahoille useammastakin suunnasta.

Koulutuskokonaisuuteen kuului monta antoisaa päivää ja välähdystä. Parhaiten mieleeni jäi toisen koulutuspäivän anti, josta vastasivat Jenni Alisaari, Nancy Commins sekä Emmanual Acquah. Ohjelmassa oli mielenkiintoista, karismaattista kerrontaa asiantuntijoilta, joilla oli selkeästi kokemusta kulttuurin ja identiteetin huomioimisesta opetuksessa vieraskielisten kanssa. Päivään kuului myös ilahduttavan paljon vuorovaikutusta co-kouluttautujien kanssa - hyviä pedagogisia keinoja tipahteli ilmoille kuin huomaamatta. Harvoin on päivä mennyt niin nopeasti ja muutamasta minuutista oli kiinni etten sinä päivänä missannut junaa kotiin päin.

Muistan myös kuinka koulutuksen aikana juttelimme paljon identiteetistä. Identiteetti voi tarkoittaa esimerkiksi sitä kuinka ihminen hahmottaa itsensä suhteessa maailmaan.  Identiteetti ei ole fiksattu asia yksikössä - se muuttuu kokemusten myötä. Ympäröivillä ihmisillä ja yhteiskunnalla on siihen luonnollisesti suuri vaikutus. Itse olen huomannut oman opettajaidentiteetin muuttuneen tämän koulutuksen myötä. Tästä lisää ehkä toisella kertaa.

Tänään viimeisellä kerralla Heli Vigren kertoi R2L-pedagogiikasta ja Anna Nylund esitteli kokemuksia lähtötason arvioinnista ja ohjauksesta aikuisten perusopetuksen päättövaiheessa. Päivä päättyi mukavasti pienryhmätyöskentelyn merkeissä.

Viimeisenä päivänä mietittiin Helin johdolla veden kiertokulun opettamista.
Mukavasti aihe omaan opetukseen liittyen!

Toivon todella, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan vastaavista koulutuksista! Toivottavaa olisi myös, että oppimateriaalia laadittaisiin lisää tälle kohderyhmälle opiskelijoiden oppimista tehostamaan ja opettajien arkea helpottamaan.

Kiitokset järjestäville tahoille erinomaisesta koulutuksesta!

Suvi Niemikapee, Helsingin aikuislukio

It’s all about love!

No niin, tulipa pidettyä erilainen kurssi.

Olen lukion biologian opettajana tottunut suuriin ryhmiin ja melko tavoitteelliseen opiskeluun - monet kurssilaiset kirjoittavat biologian yo-kokeessa ja valmistautuvat pääsykokeisiin. Tieteellinen ajattelu, faktat ja sitä rataa. Nyt neljännessä jaksossa teemarkussin puitteissa teinkin jotain ihan muuta. Sain viettää kokonaisen kurssin keskustellen meitä kaikkia koskevasta aiheesta, rakkaudesta. Keskustelu oli itse asiassa niin vilkasta, etten koskaan ehtinyt pitää valmisteltuja luentoja.

No,onneksi on Screencast-o-Matic. Itse sain opettajana aivan uuden kokemuksen siitä, minkälaista luokkahuoneessa on, kun yhdessä pyritään ymmärtämään tiettyä asiaa ilman että on suurta painetta osaamistasosta. Kurssilaiset kertoivat omia ajatuksiaan rohkeasti ja taitavasti, ja minuun teki vaikutuksen keskustelun monipuolisuus ja näiden opiskelijoiden kyky mutkattomaan vuorovaikutukseen. Eikös se ihan opsistakin löydy tuo vuorovaikutus ja itseilmaisun kehittäminen.

Kurssin aihe oli siis rakkaus. Tutustuimme rakkauteen eri näkökulmista ja pyrimme laajentamaan tietämystä aiheesta. Sain idean viime keväänä ja olin iloinen kun kuulin, että kurssi saadaan kurssitarjottimen. Rakkaus on meitä jokaista jollakin tavalla koskettava ilmiö tai teema, ja on hienoa jos siihen voidaan opiskelussakin keskittyä oman kurssin verran. Toki opettajana aina mietityttää kurssi, joka tulee itse suunnitella, johon ei ole valmista materiaalia ja jonka opiskelijoista et etukäteen tiedä. Tällainen kurssi työllistää opettajaa kiitettävästi, mutta toisaalta jos aihe on kiinnostava, ei työ tunnu kuormittavalta vaan voimauttavalta (note to self: ei ehkä joka vuosi).

Nyt viimeisen tapaamisen jälkeen oli jotenkin haikea olo, ja tuntuu ettei sitä oikein kokonaisvaltaisesti yhden kurssin aikana kaikkea ehtinyt. Eipä sitä koskaan opetuksessa varmasti kaikkea ehdi, mutta varsinkin tämän aiheen kannalta asiaa olisi riittänyt ihan useankin kurssin verran. Niin paljon kuuluu rakkauteen! Kurssin rakenne oli karkeasti jaoteltu niin että eri lähikerroilla käsiteltiin aihetta eri näkökulmista. Jaottelu oli suunnilleen seuraava:

• Rakkaus - perusteet ja filosofiaa (agapet, ludukset,filiat ja erokset + kummalliset kreikkalaiset)
• Rakkaus - biologiaa (parinmuodostus ja evoluutio kera hoivavietti, tit-for-tat & Homo sapiens lajityypilliset piirteet) 
• Rakkaus - kemiaa (testosteroni, estrogeeni, dopamiini, serotoniini, oksitosiini, ADH, adrenaliini, endorfiinit, feromonit. Opettajan huomio! Rakkaus on kemiacocktail) 
• Rakkaus eri kulttuureissa (monogamia, polyandria, polygynia, naisen asema, sukupuolten välinen konflikti, maatalous, tabut ja normit, polyamoria, avioliitto, suku + perhe joka on pahin) 
• Rakkauden psykologiaa (empatia, kiintymyssuhde, perustunteet, kehitysvaiheet, parisuhde, eläinkokeet ja se että terapia tekisi hyvää kaikille) 
• Rakkaus eri uskonnoissa (juutalaisuus, kristinusko, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus) 
• Rakkaus - kurssitöiden jakaminen ja purku. 

Kurssitöihin kuului rakkaus sanan etymologian selvittäminen jollain kielellä, mediatehtävä rakkausuutisista, jonkin teoksen analysointi rakkauden näkökulmasta, oma luova tuotos rakkaudesta sekä rakkauteen liittyvien teemojen pohtiminen oman elämänkaaren aikana. Eilen sitten näitä ryhmässä purettiin. Jotkut opiskelijat suorittivat muiden menojen takia kurssin itsenäisesti kurssitehtävien ja videoluentojen avulla. Heitä en päässyt tapaamaan, mutta kurssitehtäviä oli mukava lukea yhtä kaikki.


Opiskelijapalautteessa kiitettiin keskustelua ja vuorovaikutusta. Myös se, että ilmiötä analysoitiin ja katsottiin useasta näkökulmasta sai kiitosta. Eräs kurssilainen totesi, että kurssi myös antoi paljon oman elämän pohtimiseen, ja auttoi ymmärtämään paremmin valintoja, joita on menneisyydessä tehnyt.


Kiitokset vielä - historian ja yhteiskuntaopin opettajamme Merjo Paranko teki videoluennon aiheesta Rakkaus eri uskonnoissa. Opiskelijat kehuivat tätä luentoa ja kertoivat oppineensa uutta! Kiitos myös filosofillemme Heidi Ekholmille, joka tuurasi minua ensimmäisellä kurssikerralla kun köhin kotona influenssan kourissa.


Toivon todella, että kurssi saa joku päivä jatkoa niin, että ideaa voisi jalostaa pidemmälle ja taas uusi joukko opiskelijoita pääsisi laajentamaan näkökulmiaan tästä merkittävästä, merkillisestä asiasta.


Rakkaudentäyteistä kevättä kaikille!

Suvi Niemikapee