Torstaiaamuna se varmistui - yhteiskunta muuttuu ja tulevaisuuden työmarkkinoilla tullaan tarvitsemaan tietoteknisiä taitoja sekä luovuutta. Paljon töitä tullaan automatisoimaan ja todennäköisimmin työnsä pitää pappi. Niin, siis kaikki virtaa ja maailma muuttuu, ei kai tässä mitään uutta. Kyllä se opettajien pyhimmästäkin jo löytyy: “Koulutus ohjaa opiskelijaa tulevaisuuden suunnitelmien laadintaan sekä oppimaan oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen.”
Jo tämän hetken mutta erityisesti tulevaisuuden työntekijän tulee olla elinikäinen oppija. Digi muuttuu ja virtuaalimaailma on eri jo huomenna. Erinomainen kysymys on tietenkin se, kuinka parhaiten opetetaan näitä taitoja samalla kun tarjotaan riittävä yleissivistys maailmanmenosta.
Mutta jos kerrankin unohdetaan opiskelijat hetkeksi ja keskitytään opettajiin. Kuinka opettaja itse pysyy ajan hengessä jos verkon loputon informaatio sekä tietotekniikka yleensäkin tuntuu vastenmieliseltä rasitteelta? Kuinka saada opettajat rohkeammin etsimään tietoa, kouluttamaan itsensä juuri itselle sopivien ohjelmien käyttöön? Kuinka siis ohjata opettajia oppimaan oppimiseen? Kuinka saada opettajat luopumaan siitä illuusiosta, että nyt kun otan tämän kahden päivän koulutuksen osaan ja olen valmis? Sitten tulee opetella uusi. Taasko uusi kahden päivän koulutus?
Kuinka siis parantaa opettajien itseohjautuvuutta sekä uskallusta ottaa itse asioista selvää - nimenomaan niistä asioista joista on itselle hyötyä? Että jos kohtaa uuden haasteen, niin osaa ja jaksaa etsiä Googlen tai kaverin apua. Mitä teen kun haluan muuttaa tämän wma-tiedoston mp3-tiedostoksi? Mitäs jos haluan nauhoittaa laadukkaan opetusvideon tietokoneen ruudulta? Mitäs kun haluan jakaa tämän tiedoston yhteiskäyttöön ja määrittää roolit helposti?
Helppo vastaus on tietenkin että googlaa ja tee. Ratkaise ongelma, koska sitähän työ on - ongelmanratkaisua. Tässä täytyy toki muistaa, että suurin osa verkon hyvästä materiaalista on saatavissa vain englanniksi. Englannin hallitseminen on tärkeää siis myös tietotekniikan näkökulmasta. Haluaisin kuitenkin kuulla koulutuksesta vastaavien sekä työnantajien näkemyksiä asiasta - miten opettajien itseoppimista voitaisiin parantaa? Tämä olisi varmasti kaikista koulutushankkeista se resurssitehokkain.
Tänä syksynä saatiin kollegan kanssa aika naurut. Ihmettelin kuinka kaikki opiskelijat eivät ole koskaan törmänneet CTRL+F-toimintoon: kauhistuivat tehtävää jossa piti etsiä erään tieteellisen käsitteen määritelmä pitkästä vaikeaselkoisesta artikkelista. Koko artikkelia ei olisi millään ehtinyt lukemaan tai syvällisesti ymmärtämään, mutta käsite oli löydettävissä. Kollegan ilmeestä näin että meni tuo CTRL+F yli hänelläkin (jonka jälkeen kävi selväksi, että oli outo juttu aika monelle). Onneksi naurettiin yhdessä ja saatiin uusi käyttökelpoinen työkalu useamman käyttöön.
Jonkinlaista uskonvahvistusta opettajien tietotekniikan käyttöön siis kaivattaisiin - ehkä niitä pappeja tarvitaan juuri tähän! Suurin osa systeemeistä joita opettaja joutuu työnsä puolesta käyttämään ovat suhteellisen intuitiivisiä. Jos ylemmiltä tahoilta tulee vaatimuksia käyttää systeemejä jotka eivät toimi käytännössä, voi niille ihan rohkeasti sanoa ei. Ylioppilaskokeessa tarvittavat ohjelmistot lienevät ainoa pakollisuus - siellä käytettäviä ohjelmia tulee käyttää jo opiskelijan edun tähden.
Ensi vuoden virtuaalipäiviä odotellessa. Sillä välin on hyvä miettiä niitä oman työn ulottuvuuksia, joita ei tulla automatisoimaan tulevaisuudessa. Kanssakäyminen ja empatia lienevät listan kärjessä, joten sovelletaan niitä rohkeasti arjessa!
Vielä jotain hyödyllistä digin suhteen - perusteita voi opetella tai kerrata esim. Ylen Digitreeneistä. Matleena Laaksolla on myös paljon hyvää opettajaa auttavaa materiaalia verkossa.
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti