Job shadowing – uusia ideoita työhön

Job shadowing eli toisen opettajan työn seuraaminen tai ”varjostaminen” on yksi tapa oppia uutta ja kehittyä työssä. Ruotsinopettaja Susanna Laine suosittelee job shadowingia – erityisesti kohdekielisessä maassa.

Maria Eloranta (vas.) ja Susanna Laine

Osallistuin job shadowingiin viime vuoden marraskuussa, jolloin pääsin viikoksi ”varjostamaan” ruotsalaista englanninopettajaa Tukholman lähelle Södertäljeen. Suosittelen ehdottomasti job shadowingia kaikille kieltenopettajille, joille tarjoutuu siihen mahdollisuus. Jos pääsee seuraamaan opettajakollegan työskentelyä ja kouluelämää varsinkin jossain kohdekielisessä maassa, viikosta saa todella monipuolisen hyödyn irti. Job shadowing oli ainakin minulle yksi antoisimmista ja moni- puolisimmista täydennyskoulutuksista, joissa olen koskaan ollut.

Olen taustaltani ruotsin ja englannin opettaja, mutta englantia en ole opettanut yli 10 vuoteen vaan olen saanut keskittyä pääkieleeni ruotsiin. Työskentelen Helsingin aikuislukiossa. Koulullamme on useita yhteistyötahoja. Tällä hetkellä opetan lukion B-ruotsia perinteisten aikuislukion iltakurssien lisäksi ammattiopiston kaksoistutkintolaisille, Sörkan vankilakoulussa ja verkkokursseilla.

Erasmus ja job shadowing

Koulullamme on menossa Erasmus-hanke, jonka aiheena ovat toiminnalliset ja luovat opetusmenetelmät. Hanke on tarkoitettu opettajien kouluttautumiseen, opiskelijat eivät osallistu. Kiinnostuin ajatuksesta päästä tämän hankkeen myötä job shadowing -jaksolle Ruotsiin hakemaan uutta inspiraatiota työhöni joltakulta luovia ja toiminnallisia menetelmiä käyttävältä kieltenopettajalta. Samalla pääsisin tutustumaan paremmin ruotsalaiseen kouluun ja kylpemään viikoksi kielessä ja kulttuurissa.

Minulla ei ollut valmiina sopivia yhteyksiä Ruotsiin, joten lähdin jo ajoissa vajaa vuosi ennen suunniteltua matkustusajankohtaa etsimään kontaktia. Liityin ruotsalaisten kieltenopettajien Facebook-ryhmään ja lisäsin sinne ilmoituksen asiasta. Eräs opettaja ilmiantoi entisestä työpaikastaan ex-kollegansa, englanninopettajan, johon otin yhteyttä. Tästä ensimmäisestä Facebook-ryhmän vinkistä asiat lähtivät rullaamaan. Ajankohdaksi valikoitui marraskuun viimeinen viikko, sillä sijaiskustannuksia ei matkasta saanut tulla. Tuolla viikolla minulla oli vain kaksoistutkintolaisten kokeita, jotka työtoverini valvoivat oman kokeensa ohessa.

Job shadowing edellyttää ainakin Erasmus-hankkeen sisällä jonkin verran byrokratiaa. Oli tunnusten hankkimista ja erilaisten lomakkeiden täyttöä, mutta kaikesta selviää mielestäni aika pienellä vaivalla, kunhan on ajoissa liikkeellä. Auttaa tietenkin, jos koululla on osaava hankekoordinaattori. Minä saan kiittää erityisesti kollegaani ja koulumme hankekoordinaattoria Hannaa, jolta sain paljon tietoa ja apua hakuprosessin eri vaiheissa.

Varjostusta Örjanskolanissa

Varjostamani opettaja oli Maria Eloranta, joka työskentelee Örjanskolanissa Södertäljen kunnassa. Örjanskolan on noin 300 oppilaan steinerkoulu (waldorfskola). Örjanskolanissa ja Örjangymnasietissa voi opiskella esikoulusta (F-klass) lukion loppuun asti (klass 12) saman katon alla. Steiner-pedagogiikkaan painottunut koulu sopi minulle kumppanikouluksi tähän projektiin erinomaisesti, sillä taidekasvatus, luovuus ja toiminnallisuus ovat steinerpedagogiikan keskiössä.

Suomalaislähtöinen Maria Eloranta on työskennellyt steineropettajana Ruotsissa yli 30 vuoden ajan. Englannin ohella Eloranta opettaa historiaa ja uskontoa. Kävimme kaiken sähköpostinvaihdon ruotsiksi, ja paikan päällä sovimme, että puhumme vain ruotsia, jotta saan maksimaalisen kieli hyödyn viikosta. Olin onnekas päästessäni varjostamaanjuuri Maria Elorantaa, sillä tavallisen kouluopetuksen lisäksi hän työskentelee opettajankouluttajana Waldorflärarhögskolanissa Tukholmassa. Elorannalla sattui varjostusviikollani olemaan kahtena päivänä workshopeja englanninopetuksen menetelmistä pätevyyttään täydentäville steinerluokanopettajille, ja minä pääsin niihin mukaan.

Waldorflärarhögskolan

Ideoita opetukseen

Örjanskolanissa seurasin oppitunteja alakoulun 5. luokasta lukion viimeiseen vuosiluokkaan asti. Enimmäkseen seurasin eri opettajien englannintunteja, mutta olin mukana myös kulttuurihistorian, uskonnon, kuvataiteen ja eurytmian (steinerkoulun oma oppiaine) oppitunneilla. Tein oppitunneilla kiinnostavia havaintoja ja sain opetusideoita oppiaineesta riippumatta.

Seuraamillani lukion oppitunneilla minuun teki suuren vaikutuksen oppiaineiden luonteva integroituminen aiheiden käsittelyssä ja opetuksen keskusteleva ja osallistava luonne. Steinerkoulussa suurin osa lapsista ja nuorista on tuntenut toisensa – ja monet opettajatkin – jo pienestä esikoululaisesta lähtien. Opiskelijat voivat varmasti tuntea olonsa turvallisemmaksi ja rennommaksi tunneilla verrattuna vaikkapa moniin suomalaisiin lukiolaisiin, joilla opetusryhmän kokoonpano ainakin jonkin verran vaihtuu aina kurssilta toiselle siirryttäessä.

Kolmen päivän otoksen perusteella oppitunneilta jäivät päällimmäisenä mieleeni muun muassa opiskeltavien asiakokonaisuuksien laajuus, ”ison kuvan” tarkastelu ja aiheiden ja oppiaineiden yhdisteleminen. Kielten tunneilla huomiota kiinnittivät oppituntien suullista viestintää ja tarinallisuutta painottavat harjoitusmuodot kuten tarinoiden ääneen lukeminen eri tavoin ja tekstien sisältöjen kertominen omin sanoin. Opiskelijat kirjoittivat muistiinpanoja ja kuvittivat oppimaansa käsin (lukio-opiskelijoista osa teki tätä tosin digitaalisesti).

Reissusta palasi innostunut ja voimaantunut opettaja. Takataskussani on nyt monia uusia käytännön opetusideoita, joille olen suunnitellut sopivaa paikkaa omilla kursseillani. Niin ikään minulla on enemmän omakohtaista tietoa ja pikku anekdootteja kerrottavanani, kun opiskelemme kursseilla esimerkiksi Suomen ja Ruotsin lukio-opiskelun eroista. Ymmärrän nyt myös paremmin steinerkoulusta meille ”tavalliseen” lukioon tulevia opiskelijoita, ja tunnen ylipäätään steinerpedagogiikkaa paremmin.

Lukion kulttuurihistorian tunnilla

Antoisia kohtaamisia

Örjanskolanin lämpimässä ilmapiirissä ja viikon aikaisissa mukavissa kahdenkeskisissä kohtaamisissa vahvistui ajatus, joka on viime aikoina muutenkin pyörinyt mielessäni: opettajan ja opiskelijan välinen kohtaaminen on hyvin tärkeä asia ja ihmisten välinen kohtaaminen ylipäätään. Sillä, että me opettajat haluamme tutustua opiskelijoihimme ja olemme oikeasti kiinnostuneita heidän oppimisestaan ja kuulumisistaan, on iso merkitys opiskelijoiden koulussa viihtymiselle ja opintoihin sitoutumiselle. Koulun yhteisöllisyyteen ja opetusryhmien ilmapiiriin ja ryhmäytymiseen kannattaa ja pitää mielestäni panostaa enemmän siitäkin syystä, että opiskelijoiden kokema stressi ja yksinäisyys ovat nykylukiossa yleisiä ja vakavia ongelmia. Olen iloinen siitä, että tämä asia linkittyy myös tulevaan lukion uuteen opetussuunnitelmaan (LOPS2021), jossa hyvinvointiosaaminen on nostettu yhdeksi kaiken opetuksen läpäisevistä laaja-alaisen osaamisen taidoista ja opiskelijan hyvinvoinnin tukeminen yhdeksi Helsingin kaupungin painopistealueeksi.

Vaikka varjostusviikko poikikin minulle juuri niitä uusia toiminnallisia ja luovia opetusmenetelmiä, joita lähdin hakemaan, viikon paras anti taitaa sittenkin liittyä ihmisiin ja kohtaamisiin. Ensinnäkin olin superonnekas, kun sain Maria Elorannan kaltaisen lämminsydämisen monialaisen ammattilaisen yhteistyökumppanikseni tähän projektiin. Tunsin itseni tervetulleeksi Örjanskolaniin kiireisen opettajan arjen keskelläkin. Maria oli laatinut minulle mielenkiintoisen ja monipuolisen viikkoohjelman ja auttoi auliisti käytännön järjestelyissä.

Örjanskolanin lukiotunneilla juttelin suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, joka pystyi vertaamaan suomalaista ja ruotsalaista steinerlukiota toisiinsa. Tämän opiskelijan mukaan opiskelussa on huomattava ero. Hän piti enemmän ruotsalaisesta koulusta, jossa taidepainotteisella lukiolinjalla saa keskittyä vahvemmin taideaineisiin koko lukion ajan. Vaihto-opiskelijan mukaan Ruotsissa huomaa selvästi sen, ettei lukiossa ole ylioppilastutkinnon kaltaista valtakunnallista päättötutkintoa, johon opiskelu tähtää.

Yksi hauskimpia hetkiä oli alakoulun 5. luokan englannintunnin alussa, kun suomalaisuuteni kirvoitti lapsissa monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja: Min mormor är också finsk! Vi åkte till Helsingfors på höstlovet. Gillar du Mumin? Finland är ju världens lyckligaste land. Varför jobbar du som svensklärare, i Finland? Viimeisen kysymyksen ansiosta pääsin minäkin vähän opettamaan, ennen kuin englannin tunti pyörähti käyntiin.

Alakoulun englannin tunnilla

Teksti on julkaistu alunperin Suomen kieltenopettajien yhdistyksen Tempus-lehdessä (3/2020).
Teksti ja kuvat: Susanna Laine
Lisää Helsingin aikuislukion opettajien Erasmushankkeesta löydät täältä.

HALin kemiaa

Näin korona-aikana joudumme pysyttelemään kotona eristyksissä. Opetus tapahtuu etänä, ja kontaktit ulkomaailmaan ovat vähäisiä. Arkea piristäviä aktiviteetteja on niukasti. Nykyinen poikkeustila voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta.

Normaalioloissa ahdistusta voi purkaa halauksella. Kun halaamme toisiamme, kehossamme erittyy endorfiineja ja serotoniinia, jotka nostavat mielialaa ja auttavat painonhallinnassa. Halin saatuaan elimistö alkaa tuottaa oksitosiinia ja dopamiinia, jotka vahvistavat kiintymystä ja antavat mielihyvän kokemuksia. Erityisesti nyt tarvitaan oksitosiinia, joka lisää kiintymystä, laskee stressitasoa ja lievittää ahdistuneisuutta. 

Oksitoniini vähentää ahdistusta ja stressiä sekä tuottaa mielihyvää.

Halipulassa stressitasoa voi yrittää laskea kokkailemalla herkullisia leivonnaisia. Tässä apuun rientää HALin kemian osasto. Sen ohjeilla otat haltuun molekyyligastronomiset keittiökokeilut ja piristät päivääsi vaikkapa herkullisella suklaakakulla, suussa sulavilla marengilla tai kolmen kerroksen Mustikkatrio-jälkiruoalla. Ainakaan reseptien monimutkaisuus ei pääse stressaamaan: nämä herkulliset, mutta pienet ja helppotöiset herkut teet muutamassa minuutissa – mikrolla!

Jos innostuit kokeilemaan mikrokemiaa, niin voit yrittää valmistaa myös “mikromuovia”. Siihenkin löydät ohjeen HALin kemiaa sivustolta. Klikkaa siis itsesi sivustolle ja nappaa sieltä kemiallisia reseptejä ja muuta puuhaa arjen piristykseksi.

Kirjoittaja Suula Arppe on HALin kemian opettaja ja innokas mikrokemisti.

Kirjavinkki: Outolintu

Etäopiskelija ehtii nauttia lukemisesta, mutta mihin kirjaan tarttuisi seuraavaksi? Ensimmäisen vuoden kaksariopiskelija antaa hyvän lukuvinkin nuorille.

Sain juuri luettua Veronika Rothin kirjoittaman Divergent- kirjasarjan ensimmäisen osan Outolintu (2011). Pakko sanoa että kirja oli ihan huippu! Lukemista ei meinannut lopettaa ollenkaan.  

  

Divergent- kirjasarjassa on siis kolme osaa ja tämä Outolintu on sarjan ensimmäinen osa. Onneksi kirja vielä jatkuu, sillä rakastuin kirjan henkilöihin, tarinan kulkuun ja no ihan kaikkeen! En malta odottaa että pääsen jatkamaan kirjasarjan lukemista. 

  

Kirjan päähenkilö Tris, oikealta nimeltään Batrice, on kirjan alussa 16- vuotias tyttö, joka kuului viidestä eri osastosta Vaatimattomiin. Muita osastoja ovat Terävä, Uskalias, Sopuisa ja Rehti. Trisillä oli edessään vaikea päätös; hänen piti valita minkä osaston valitsee, ajatteleeko hän omaa tulevaisuuttaan vai perhettään, jotka kuuluvat vaatimattomiin. 

  

“Sisimmässä ympyrässä on viisi niin suurta metallikulhoa, että mahtuisin sellaiseen kokonaan jos kävisin kippuraan. Kuinkin kulhon sisältö edustaa yhtä osastoa: harmaat kivet Vaatimatonta, vesi Terävää, maa Sopuisaa, palavat hiilet Uskaliasta ja lasi Rehtiä. 

     Markus kutsuu minua pian nimeltä, ja silloin minun on määrä kävellä    kehien keskustaan. Seison siinä vaiti. Marcus ojentaa minulle veitsen. Leikkaan sillä haavan käteeni ja valutan verta sen osaston kulhoon, jonka valitsen. Viileille kiville. Tai kuumille hiilille”.  (s. 33) 

  

Kirjassa tapahtuu koko ajan jotakin, mikä tietty piti kiinnostuksen korkealla sekä sai lukuinnon kestämään aina kirjan loppuun asti. Tapahtumapaikkoja oli monia; Terävän ja Uskaliaan päämajat, monttu, Vaatimattomien asuinalue, juna jne... Paikkoja kuvailtiin tarkasti ja omalla kohdallani pystyin kuvittelemaan itseni niihin. 

  

“Uskaliaiden jono kulkee pimeään käytävään. En näe edelläni kävelevää Williä, en näe yhtään mitään. Jalkani osuu johonkin ja kompastun. Polveni kolahtaa lattiaan - siinä on porras. Suoristaudun kiireesti. Voin melkein kuulla miten hampaani kalisevat. He eivät nähneet tuota. Täällä on liian pimeää. Toivottavasti.”  (s. 311) 

  

Kuvittelua helpotti varmasti myös se, että olen nähnyt kaikkia Divergent- sarjan elokuvat. Rakastuin ensisilmäyksellä elokuviin, katsoin siis kaikki kolme saman päivän aikana. Hulluinta tässä kaikessa on se että löysin elokuvat aivan sattumalta netflixistä ja päätin katsoa ne, sillä kuulostivat mielenkiintoisilta. Onneksi löysin elokuvat! Olen katsonut ne jo kolme kertaa läpi ja taas tekisi mieli katsoa. 

  

Elokuvat hurmasivat minut toden teolla minkä takia halusin myös lukea kirjat. En tiedä kummin päin olisi ollut viisaampaa tehdä, lukea kirjat ensin vai katsoa elokuvat? No omalla kohdalla ei ole enää kauheasti valinnanvaraa, sillä itsehän olen elokuvat nähnyt, useamman kuin yhden kerran. Minua hieman harmittaa se että kirja ja elokuva erosivat niin paljon keskenään. Alussa oli ensin pieniä eroja, mutta mitä enemmän kirjaa luki sen enemmän eroavaisuuksia tuli vastaan. Se häiritsi myös lukemista, sillä kun yritti keskittyä kirjaan, elokuva tuli pakostakin mieleen sen eroavaisuuksien kanssa.  

  

Tykkäsin kirjasta silti ihan hulluna! Suosittelen sitä lämpimästi kaiken ikäisille, etenkin nuorille aikuisille. Jos olisin saanut vaikuttaa siihen luenko kirjat vai katsonko elokuvat ensin, sanoisin että olisin mieluummin lukenut ensin kirjan ja sen jälkeen vasta katsonut elokuvat. Tai no en osaa sanoa, tehkää miten parhaaksi näette. Toivottavasti kiinnostuitte tästä kirjasta, sillä tämä on ollut yksi parhaimmista kirjoista, oikeastaan kirjasarjoista (vaikka en ole vielä kaikkia lukenutkaan), mitä olen lukenut!  

Olipa jännittävää

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta päätti 21.1., että Helsingin aikuislukiota ei lakkauteta. Tämä oli helpotus sekä opettajille että opiskelijoille. Helsingin aikuislukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja kommentoi prosessia opiskelijan näkökulmasta.

Viime vuoden puolella tuli koululle tieto siitä, että Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta oli ottanut käsittelyynsä Helsingin aikuislukion pilkkomisen ja sitä kautta mahdollisen lakkauttamisen. Lautakunta oli pyytänyt konsultilta lausunnon ja mielipiteen Helsingin aikuislukion tulevaisuudesta, pitäisikö se pilkkoa tai lakkauttaa vai miten. Sitten käärittiin hihat ja pistettiin hösseliksi! Otettiin kantaan ja tehtiin mielipidekirjoituksia Helsingin Sanomiin. ”Mehän ei luovuteta!”

Näin opiskelijan näkökulmasta se oli raskasta. Elämänsä oli suunnitellut Helsingin aikuislukion varaan ja tavoitteena oli saada opiskella rauhassa motivoivassa ja rennossa ympäristössä. Mutta mitäs nyt sitten oikein tapahtuukaan, mitä ihmettä… Hämminkiä herätti epätietoisuus sekä koulun tulevaisuudesta että omasta tulevaisuudesta. Epätietoisuutta kesti koko syksyn ja tämän vuoden alkupuoli, sitten riemu repesi, ”Jippii, opiskelurauha taattu ja tulevaisuuttakin on! Nyt opiskellaan rauhassa ja innolla ja kohti tulevaisuutta!”

Summa summarum, epätietoisuus oli pahaksi opiskeluille ja rauhoittumiselle koska kyseessä oli isot asiat ja mylly pyörimässä, mutta onneksi se mylly lähti pyörimään opiskelijoiden hyväksi! Kiitos kaikille ja ihan mielettömän hassun hauskaa kevättä ihan jokaiselle!

Ja muistakaa keskiviikon Olohuone klo 16 - 17 luokassa 204, tulkaa kahville, teelle, juttelemaan ja kysymään opettajilta neuvoja ja vinkkejä opiskeluun.

Hengailemisiin!

Marja
opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja

Kaksoistutkintolaisuus

Blogitekstin on kirjoittanut Helsingin aikuislukion kaksoistutkinto-opiskelija Milan Niskanen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ensimmäinen lukuvuosi on pian jo puolessa välissä! Nyt kun hengähdystauko lähenee joululoman muodossa kovaa vauhtia, voisin hieman kirjoittaa kokemuksistani ja ajatuksistani kaksoistutkintoon liittyen.

Parin vuoden työrupeaman jälkeen päätin palata koulun penkille ja aikaisemman koulutustaustani huteruuden vuoksi koin parhaaksi lähteä rakentamaan uutta, vankempaa pohjaa kaksoistutkinnon kautta. Työelämässä ollessani sain myös uudenlaista arvostusta koulutusta kohtaan, jonka myötä motivaationi ja tavoitteeni nousivat.

Ammattikoulun puolella opiskelen tieto- ja tietoliikennetekniikkaa, jossa pyrin erikoistumaan elektroniikka-asentajaksi. Ensimmäinen jakso meni pääasiassa elektroniikan ja sähkötekniikan perusteiden opiskelussa, sekä sulautettujen järjestelmien ohjelmointia opetellessa. Käytännön tekeminen jäi hieman taka-alalle, mikä on tosin ymmärrettävää, sillä alalla tarvitaan vankka teoreettinen ymmärrys. 

Toisessa jaksossa olemme päässeet enemmän itse tekemisen makuun laajahkon projektityön muodossa, teoriaakin on tietysti ollut, enimmäkseen tosin korttikoulutusten muodossa. Tekninen osaamiseni on tällä jaksolla kasvanut huomattavasti ja kiinnostukseni alaa kohtaan kasvanut entisestään.

Lukiossa kävimme ensimmäisellä jaksolla pääasiassa peruskoulua kertaavia asioita, mikä oli itselleni hyvinkin tarpeellista, olin nimittäin unohtanut suuren osan aikaisemmin opiskelemastani, varsinkin matematiikasta. Asiat kuitenkin palasivat pikkuhiljaa mieleeni -- pienen alkukankeuden jälkeen. Toisella jaksolla aloimme käydä lukiotasoisia asioita ja pitkästä aikaa pääsin opiskelemaan terveystietoakin, joka herätti uusia ajatuksia omasta terveyden edistämisestä.

Olin aluksi hieman epävarma, miten saisin tasapainoteltua molempia opintoja ja miten onnistuisin sisäistämään kaiken tulevan tiedon, mutta viikkojen myötä olen huomaamattani saanut kehitettyä toimivan rutiinin, sekä oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan annettujen tehtävien tekoa, toisin sanoen oppinut oppimaan. Opintojen välisiä päällekkäisyyksiä on tullut lukiopäivinä, mutta niillä ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta oppimiseeni. Kotonakaan en ole ehtinyt pahemmin kyllästymään; kotitehtävät molemmista opinnoista ovat pitäneet siitä huolen.

Kaksoistutkintolaisuus on tähän mennessä ollut pelkästään positiivinen kokemus, juurikin sen tarjoaman vaihtelun vuoksi, päivien säännöllisyys vuorotyörupeaman jälkeen on ollut erittäin virkistävää ja jatkuva oppiminen on saanut päivät liitämään kuin siivillä. Suosittelisin lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille, joilla on halua ja motivaatiota oppia uutta.

Hyvää joulun odotusta ja tulevaa opiskeluvuotta!

Milan Niskanen

Kaksoistutkinto-opiskelijoissa on monen alan osaajia. Opiskelija Alina Lumikangas teki äidinkielen kurssilla upean sarjakuvan Teuvo Pakkalan novellin innoittamana.

Helsingin aikuislukiosta Helsingin yliopistoon

Helsingin aikuislukio on ollut minulle ja monelle muulle tärkeä osa elämää ne vuodet, jolloin sitä kävimme. Minulle aikuislukion valinnassa oli tärkeää sijainnin lisäksi myös ilmapiiri, ja sen takia päädyinkin valitsemaan Helsingin aikuislukion. Aikuislukion sijainti Mäkelänrinteessä on täydellinen ihmiselle, joka ei asu keskustassa, eikä myöskään halua kulkea siellä ”ristiin rastiin”. Helsingin aikuislukion ilmapiiri on mielestäni erilainen kuin muissa kouluissa.

Ainoastaan peruskoulun suorittaneen ihmisen ihmisarvo on valmiiksi lytätty. Sain aiemmissa työpaikoissani kuulla asiasta naljailua, taitojani epäiltiin, enkä muutenkaan tuntenut olevani samanarvoinen kansalainen. Olin hylkiö! Tiedän varmasti, että moni muu tuntee samoin. Sellainen tunne nostaa jo valmiiksi kynnystä lähteä opiskelemaan ja parantamaan omaa elämänlaatua. Harva on valmis siinä vaiheessa tekemään päätöstä opiskelun aloittamisesta vieraassa ympäristössä tavoitteena tutkinto, jonka ”normaalit” ihmiset ovat suorittaneet jo teini-iässä.
Tässä kohdassa Helsingin aikuislukio astuu kuvaan, sillä siellä kynnys on matalampi. Helsingin aikuislukio ei diskriminoi opiskelijoita, vaan se haluaa aidosti antaa ihmiselle koulutuksen, joka kantaa, riippumatta siitä, tähtäätkö tutkintoon vai luetko yksittäisiä kursseja tai aineita.

Voi olla, etten itse, eikä moni muukaan olisi opiskelemassa yliopistossa tällä hetkellä, ellei olisi astunut Helsingin aikuislukion ovesta sisään. Siksi toivonkin, että jo valmiiksi monen ihmisen epävarmaa tulevaisuutta ei horjuteta hätäisillä päätöksillä, kuten aikuislukion lakkauttamisella omana koulunaan.

 

Karri Markkula

Taloustieteen kandiohjelma
Matemaattisten tieteiden kandiohjelma