torstai 17. marraskuuta 2022

Hyvä, paha etäopetus



 

Mitä Helsingin aikuislukiossa tarkoitetaan etäopetuksella? Etäopetus on usein yleisnimi sellaiselle opetukselle, joka ei ole sidottu opiskelijan sijaintiin. Lähiopetus on siinä mielessä etäopetuksen vastakohta. Helsingin aikuislukiossa etäopetusta käytetään kuitenkin nimikkeenä sellaisesta opetuksesta, jossa opiskelija on verkkoyhteyden päässä määrätyllä tuntipaikalla ja osallistuu reaaliaikaiseen opetukseen osana ryhmää.  

Verkkokursseista puhutaan silloin, kun tarjotaan sellaista opetusta, joka ei ole tuntipaikkaan sidottua opetusta, eikä siinä ei ole myöskään reaaliaikaista opettajan läsnäoloa. Verkkokurssi on eräänlainen tehtäväpaketti suoritusohjeineen ja se vaatii hyvin paljon itsenäisen opiskelun taitoja, joita kaikilla ei ole. Helsingin aikuislukiossa etäopetus sijoittuu ominaisuuksiltaan johonkin lähiopetuksen ja verkkokurssin välimaastoon.  

 

Miksi meillä on nyt etäopetusta runsaasti tarjolla? Siihen kysymykseen voidaan vastata monesta näkökulmasta. Ensinnäkin se on tietysti palvelu, joka tuo opetuksen saavutettavaksi myös niille opiskelijoille, jotka eivät jostain syystä pääse osallistumaan lähiopetukseen tai eivät koe sitä tarpeelliseksi. Reaaliaikainen etäopetus on suunnattu kohderyhmälle, joka kokee, että tarvitsee opetusta, ryhmää ja selkeämpää struktuuria oman opiskelunsa tueksi. Tämä tarve tuli hyvin esiin myös keväällä 2022 pidetyssä opiskelijakyselyssä. Lähiopetuksen tarve ei ole poistunut, mutta sen rinnalle halutaan monenlaisia joustavia etäopiskelun mahdollistavia opintojaksoja. Aikuislukioliiton järjestämissä verkko-opetuksen ja verkko-ohjauksen kehittämiswebinaareissa on visioitu, että aikuislukioissa tapahtuva opetus, ohjaus ja tuki ovat siirtymässä tulevaisuudessa yhä enemmän verkkoon, joten viimeistään nyt on alettava kehittää aidosti yhdeksi pysyväksi opetusmuodoksi myös reaaliaikaista etäopetusta.  

 

Keräämme tänä syksynä ensimmäistä kertaa satoa reaaliaikaisesta etäopetuksesta (mikäli ei oteta lukuun korona ajan poikkeustilaa ja Helsingin verkkolukion etäopetusta). Ensimmäisessä periodissa oli useita etäopintojaksoja eri oppiaineissa. Etäopintojaksoilla korostui tekniikan toimivuus, käyttötaidot ja verkko-opiskelun pelisäännöt. Erään opettajan arvion mukaan lukionsa aloittavia opiskelijoita oli helpompi ohjata etätyöskentelyyn kuin viimeisiä kurssejaan suorittavia, lähiopetukseen tottuneempia opiskelijoita. Oppitunnin kestolla näyttää myös olevan jonkinlaisia vaikutuksia etäopetuksen onnistumiseen. Opettajan kokemuksen mukaan lyhyt 40 minuutin oppitunti aiheutti sen, että pienryhmiin jakaminen jäi helposti vähemmälle, koska siihen kului liikaa aikaa ja sen seurauksena suulliset harjoitukset vähenivät ja se olisi ollut kielen oppimisen kannalta tärkeää. Osa opiskelijoista ei ole vielä ymmärtänyt myöskään sitä, että etäopiskelu ei ole pelkkää linjoilla oloa ilman aikomusta osallistua opetukseen. Poissaolot ja myöhästymiset ovat myös etäopiskelun arkea siinä missä lähiopetuksenkin. Etätunnilta on tietenkin helpompi kadota kuin luokasta monen silmäparin katsoessa.  

 

Parhaimmillaan etäopetus on yhden opettajan mukaan tällaista: “Opiskelijat käyvät vilkasta keskustelua pienryhmissä ja tuntuvat jopa tutustuvan toisiinsa. Opettajaa ilahduttaa nähdä rennosti sohvalla lojuvia, mahdollisesti lemmikkiä rapsuttelevia opiskelijoita, jotka keskittyvät tehtäviin tosissaan, täydentävät toistensa vastauksia ja tukevat toinen toisensa oppimista. Yhteisissä opetustuokioissa he uskaltavat kysyä opettajalta asioita ja ovat kaikin tavoin aktiivisesti läsnä. Parhaimmillaan etätunnilla tapahtuu siis samaa kuin parhaimmillaan lähitunnilla, vaikka ei ollakaan samassa tilassa.”  

 

Eräs opiskelija kertoi omista etäopiskelukokemuksistaan näin: 

“Näin opiskelijan näkökulmasta etäopetuksesta on ollut iloa, mutta se on myös tuonut joitakin haasteita tullessaan. Ensinnäkin itselleni tämä on ollut aivan uutta. Verkkokursseja olen suorittanut useammankin, mutta kokonaan etänä järjestetty opetus korona-ajan väistettyä on uutta. Siinä tietysti on puolensa. Itse tykkään olla koulussa pulpetin ääressä, mutta aina siihen ei välttämättä ole voimavaroja, tai sitten ei vaan ehdi paikalle, jolloin tämä osoittautuu hyväksi vaihtoehdoksi. Osallistuminen vaatii suotuisat olosuhteet, mm. rauhaisan ympäristön ja hyvät nettiyhteydet. Toistaiseksi etäopetus on edennyt minun kohdallani oikein sujuvasti, ja omasta skeptisyydestä huolimatta vuorovaikutustakin on oppitunneilla ollut riittävässä määrin. Onhan se loppujen lopuksi monin tavoin parempi ratkaisu valita etäkurssi kuin vaikkapa itsenäinen verkkokurssi, joka taatusti kuluttaa ja vaatii itseltä paljon enemmän vaivannäköä.” 

 

Suurin osa opiskelijoista valitsee tällä hetkellä kaikkia erilaisia opiskelumuotoja sekaisin. Osaksi se johtuu siitä, että itselle helpoimmat opintojaksot halutaan tehdä verkko-opintoina, jolloin ei olla sidoksissa tiettyyn oppitunnin ajankohtaan ja opintoja saa tehdä omaan tahtiin valitsemanaan aikana. Tämä kuitenkin vaatii opiskelijalta aika paljon opiskelutaitoja. Etäopintojaksoja valitaan monestakin syystä, mutta tärkein kaikista syistä on se, että halutaan reaaliaikainen opetus ja enemmän struktuuria oman opiskelun tueksi. Usein etäopintojakson valitseva opiskelija kokee itsenäisemmät verkko-opintojaksot liian haasteellisiksi itselleen. Lähiopetukseen tullaan, jos se on mahdollista sisällyttää omaan arkeen ja sille nähdään välttämätön tarve. Mikään opiskelumuoto ei kuitenkaan sulje toistaan pois. Kaikille kolmelle on selvästi tarvetta.  

 

Kaikissa opiskelumuodoissa näyttää olevan aikuislukiossa samat haasteet: Opiskelijat keskeyttävät, katoavat, eivätkä ole aina motivoituneita. Palautekyselyn ja suoritusmäärien mukaan etäopintojaksot ovat onnistuneet siinä missä muutkin opetusmuodot. Ilmoittautumisia tulee etäopintojaksoille runsaasti, koska osallistumisen kynnys on matalampi. Etäkurssien tasossa on opiskelijapalautteiden mukaan vaihtelua. Niiden mukaan osassa opintojaksoja opetus on luentomaisempaa ja se saa opiskelijan keskittymisen herpaantumaan. Laatuun vaikuttaa palautteen mukaan myös opettajan tietotekniset taidot. Palautteessa on kuitenkin aina se puute, että keskeyttäneet eivät yleensä anna palautetta, jolloin se kriittisin palaute saattaa jäädä antamatta. Opiskelijat ovat antaneet runsaasti palautetta myös suullisesti ja ihan spontaanisti muiden asioidensa lomassa. Nämä palautteet ovat usein olleet kiitosta etäopintojaksojen järjestämisestä ja sopivuudesta omaan tilanteeseen.  

 

Näyttää siltä, että reaaliaikainen etäopetus on tullut jäädäkseen, mutta olemme sen kehittämisessä vielä alkutaipaleella. Hyvä lähtökohta ja perustelu on se, että etäopintojaksoille on kysyntää ja tarvetta. Selvääkin selvempää on, että kehittämistä löytyy paljon ja monia kysymyksiä täytyy ratkaista. Siinä työssä auttaa se, että asioita tehdään yhdessä johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti.  

 

Sekin kannattaa muistaa, että myös aikuislukiosta saadaan avaimet korkeakouluun. Yleisesti on tiedossa, että korkeakouluissa opetusta järjestetään hyvin paljon etänä. Eikö meidän silloin kannata harjoitella näitä etäopiskelun taitoja jo aikuislukiossa? Entä sitten se työelämä? Monissa asiantuntija-ammateissa ollaan yhä enemmän vuorovaikutuksessa eri verkostojen kanssa verkon kautta. Moni asiantuntija tekee tänä päivänä osaksi etätöitä. Koronan poikkeustilan jälkeen etätyöskentelystä on tullut uusi normaali. Kysymys ei siis ole siitä, onko etäopiskelu tai etätyö mielestämme kivaa, vaan siitä, että se on tätä päivää ja tulevaisuutta.  

 

Isona asiana ja yhteiskunnallisena kysymyksenä nostettiin aikuislukioiden seminaarissa Joensuussa esille myös koulutuksen saavutettavuus. Kaikilla paikkakunnilla ei ole aikuislukioita, mutta verkko-opetuksen kautta aikuislukioiden palveluita voidaan tarjota kaikkialle. Joillakin paikkakunnilla lukiot tai aikuislukiot ovat sen verran pieniä, että opintojaksojen valikoima on melko suppea. Aikuislukiot ovat siinäkin tilanteessa se suunta, johon kannattaa katsoa. Aina ei kuitenkaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Opiskelijat ovat selvästi ottaneet omilla valinnoillaan kantaa ja se valinta on verkko- ja etäopetus. Joustavuutta kysytään ja halutaan yhä enemmän. Mikään ei ole niin kuin ennen. Paluuta pelkkään lähiopetukseen ei ole, mutta toivottavasti myös lähiopetus pysyy vahvana vaihtoehtona lisääntyvän etäopetuksen joukossa. 

 


torstai 9. joulukuuta 2021

Uuden ylioppilaan puhe 3.12.2021

Perjantaina 3.12. vietimme taas lakkiaisjuhlaa Mäkelänrinteessä. Juhlatila oli intiimi Mäkelänrinteen ruokala, jossa saimme nauttia livemusiikista, kauniista puheista ja vadelmakakusta. Koskettavan ja henkilökohtaisen uuden ylioppilaan puheen piti aikuisopiskelija Marita.  


Arvoisa rehtori ja henkilökunta, hyvät ylioppilaiden omaiset, hyvät ylioppilaat!

Kun neljä vuotta sitten aloitin opiskeluni Helsingin aikuislukiossa, en olisi voinut ikinä edes kuvitella, että olisin joskus tässä tilanteessa. Puhumassa koko koululle, itse tuoreena ylioppilaana.

Tuolloin neljä vuotta sitten olin tilanteessa, että minun oli löydettävä jonkinlainen suunta elämässäni ja jonkinlaista järkevää tekemistä, joka toisi myös haasteita elämääni. Nuorin kolmesta, vielä alaikäisestä lapsestani oli juuri aloittanut koulunkäynnin, ja koin, ettei minua tarvita kotona enää yhtä paljon kuin ennen. Pohtiessani tilannetta ääneen ystävilleni eräs heistä ehdotti opiskelun aloittamista Helsingin aikuislukiossa, josta hän oli juuri edellisenä keväänä valmistunut ylioppilaaksi. Koulussa on kuulemma ihania opettajia ja hyvä yhteishenki opiskelijoiden keskuudessa. Tulin huomaamaan, miten totta tuo olikaan.

Epäröidessäni vielä asiaa toinenkin ystäväni kertoi, että Helsingin aikuislukiossa voi opiskella joustavasti, vaikka ainoastaan kieliä. Välttämättä ei tarvitse opiskella koko lukion oppimäärää, eikä varsinkaan ole pakko osallistua ylioppilaskirjoituksiin. Tuohon aikaan kirjoitukset olivat minulle kuin suuri mörkö. Ja jos haasteita kaipaan, niin niitä voisin valita itselleni juuri sen verran kuin haluan ja elämäntilanteeni antaa myöten.

Niinpä sitten uskaltauduin aloittamaan matematiikan ja äidinkielen opiskelun, ja elämäni muuttui enemmän kuin etukäteen olisin voinut kuvitellakaan. Sen lisäksi, että suureksi yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni, mitä tunneilla opetetaan, huomasin myös pystyväni oppimaan uusia ja jo unohtuneita asioita, joita aiemmin olin luullut liian vaikeiksi oppia. Myönnän, että ensimmäisen jakson kuusi viikkoa olin niin väsynyt kuin ihminen olla ja voi, eikä minulla ole erityisen selkeitä muistikuvia tuosta ajasta.

Kun sitten sain ensimmäiset kurssikokeet takaisin, olin erittäin epävarma osaamisestani, vaikka sain kiitettävät arvosanat. Kieltämättä mietin aluksi, onkohan arvostelussa tapahtunut jokin virhe tai sitten opettaja on sekoittanut minut johonkin toiseen opiskelijaan. Enhän minä voi saada kiitettävää numeroa.

Aika kului opiskellessa kuin huomaamatta, ja jokaisessa jaksossa oli aina niin paljon uutta ja mielenkiintoista, että usein minun piti valita, mitä raaskisin jättää pois, kun olisin halunnut valita enemmän kursseja kuin lukujärjestyksessä oli tilaa. Koska lapsenikin olivat vielä aika pieniä, 7-, 9- ja 11-

vuotiaita, ei minulla ollut niin sanotusti vapaa ajan ongelmia, vaan elämän ruuhkavuodet sanan täydessä merkityksessä. Mutta siitä huolimatta nautin kaikesta sydämestäni.

Sen lisäksi, että tiedonjanoni osoittautui olevan loppumaton, opiskelu tarjosi minulle riittävästi kaipaamiani haasteita ja toisaalta iltaopinnot hengähdystauon rakkaasta perheestäni. Äitikin kaipaa joskus omaa aikaa, jos ei muuta, niin aikaa ajatella ihan kaikessa hiljaisuudessa.

Muutama vuosi kului mukavasti opiskelun ja perheen yhdistelmän ruuhkavuosissa. Sain kokea oppimisen riemua, ylittää itseni ja ennalta olettamani oppimistaidot aina uudelleen ja uudelleen. Sain tutustua ihaniin nuoriin opiskelijoihin, jotka ottivat minut joukkoonsa juttelemaan ja pyysivät mukaan ryhmätöihin, eikä se, että olin heidän vanhempiensa ikäinen ollut koskaan mikään ongelma. Itse asiassa en kuulemma ole ollenkaan niin vanhan oloinen kuin heidän vanhempansa, minulle sanottiin joskus. Hieman hymyilytti, mutta olihan se toki hauska kuulla.

Kouluun oli aina kiva tulla, koska en muista, että olisin ehtinyt kertaakaan ulko-ovelta luokkaan ilman, että joku opiskelutovereistani olisi tullut juttelemaan minut huomattuaan. Sain useammankin hyvän ystävän näiden vuosien aikana, mistä olen erityisen kiitollinen. Helsingin aikuislukio on ollut minulle erityisen merkityksellinen paikka myös siksi, että riippumatta siitä, että perussairauteni vuoksi joudun liikkumaan pyörätuolilla, en ole koskaan joutunut kokemaan minkäänlaista eriarvoistamista, ennakkoluuloa tai vammaisrasismia.

Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut älykkyyttäni sen vuoksi, että liikun pyörätuolilla – eivät opettajat eivätkä opiskelijat – vaan olen saanut kokea hyväksyntää ja minut on otettu mukaan omana itsenäni. Uskon, että olen pystynyt hyviin opintosuorituksiini juuri tämän vuoksi. Voinkin sanoa, että olen ollut erittäin onnellinen opiskelujeni ajan.

Lisäksi olen kokenut erittäin merkityksellisenä sen, että olen saanut aina apua ja neuvoja opettajilta ja opintojen ohjaajalta, kun olen tarvinnut. Näihin vuosiin on suoritettujen opintosuoritusten lisäksi mahtunut sekä omaa sairastelua että iäkkään äitini sairastuminen, minkä vuoksi jaamme tänä päivänä veljeni kanssa vastuun äitimme asioiden hoidosta. Onneksi opintosuunnitelmia on voinut muuttaa joustavasti vaihtuvien elämäntilanteiden mukaan. Tämä on mahdollistanut sen, että olen tänään tässä edessänne, tuoreena ylioppilaana.

Tänään valmistuvien opiskeluaikaan on kuulunut monenlaisia vaiheita, eivätkä varmasti vähäisimpänä koronapandemian aiheuttamat muutokset opiskelussa. Etäopiskelu on aiheuttanut haasteita sekä opiskelijoille että opettajille. Jouduimme hyvin nopeassa aikataulussa omaksumaan uudet, itsenäiset tavat opiskella, ja ottamaan ihan eri tavalla vastuuta omasta oppimisesta ja opintojen edistymisestä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin.

Erityisesti etäopetuksen ideoinnissa ja onnistumisessa opettajat ovat joutuneet venymään hatunnoston arvoisesti. Itse koin yli vuoden kestäneen etäopiskeluni aikana opettajien pitämät Teams-tunnit erittäin tärkeinä oman jaksamiseni kannalta. Usein esimerkiksi historian tunnin päätteeksi tapahtunut yhteinen rupatteluhetki opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa oli päivän paras hetki. Silloin saattoi hetkeksi unohtaa pandemian ja olla edes hetken osana entistä opiskelijaryhmää ja normaalia arkea.

Meidän valmistuvien joukossa on tänään myös kaksoistutkinnon suorittaneita ylioppilaita ammattilukiosta. Voitte olla erittäin ylpeitä opintojenne loppuun saattamisesta. Voin vain kuvitella minkälaisia haasteita olette kohdanneet pandemia-aikana esimerkiksi harjoittelujaksojen järjestämisessä ja suorittamisessa. Ja te olette selvinneet niistä kaikista. Onnitteluni.

Hyvät ylioppilaat. Kun tämän juhlapäivän jälkeen mietitte tulevaisuutta ja mahdollisia jatko-opintoja, toivon että ensin onnittelette itseänne tästä saavutuksesta, ylioppilastutkinnosta. Se, jos ei etenkään nuorena tiedä heti valmistuttuaan, mitä haluaisi opiskella tai miksi haluaa “isona”, ei välttämättä ole mikään huono juttu. Harva meistä tietää sen nuorena, eikä välttämättä vielä näin aikuisenakaan. Se “oikea” ala voi muuttua iän myötä tai vaikka useampaankin kertaan työuran varrella. Opiskelu ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa, vaikka huomaisikin olevansa niin sanotusti “väärällä alalla”.

Toivon, että kun tulevaisuudessa kohtaatte haasteita, muistatte tämän päivän saavutuksenne ja sen, että ikinä ei ole liian myöhäistä opiskella, haastaa itseään ja saavuttaa tavoitteitaan erinomaisin tuloksin. Kunhan ei luovuta ja anna periksi, vaan jaksaa jatkaa, jos ei muulla niin sisulla eteenpäin, niin lopputulos voi yllättää sinut itsesikin.

Onnea vielä kerran. Hyvä me ! Kiitos

Marita

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Aikuislukion syksy - muutoksen tuulia




 Ihan yhtä varmasti kuin vaahteranlehdet 
putoavat puista, alkoi aikuislukiossa jälleen uusi lukuvuosi. Opiskelijoita ja opettajia saapui eri toimipisteisiin eri puolille Helsinkiä. Moni kyseli lähiopetuksen järjestämisestä ja halusi kouluun, mutta yhtä moni oli tottunut saamaan opetusta etänä.
 

Siinä missä opiskelijat vaihtuvat, vaihtuvat myös opettajat. Harva lähtee muualle kuin eläkkeelle, paitsi rehtori. Niina Peltonen siirtyi johtamaan Tampereen aikuislukiota opin tiellä, mutta onneksi meille jäivät tutut ja turvalliset Katri Hyrsky ja Harri Veteli, joiden rinnalle johtotrioon hyppäsi Heljä Nurmela. Muutoksen tuulet ovat siis puhaltaneet.  


Monenlaisia tunteita ja tunnelmia on tänä syksynä koettu. Lukiossa uusi opetussuunnitelma tuo omat haasteensa arkeen. Opiskelijat ihmettelevät muuttunutta kieltä. Jaksot ovat muuttuneet periodeiksi, kurssit opintopisteiksi ja koeviikko projektiviikoksi. Oppivelvollisuusikä nousi 18 vuoteen, ja sekin tuo tullessaan erilaisia koodeja ja uusia ohjeita henkilökunnalle. Kaiken uuden keskellä olemme kuitenkin päässeet lukio-opetuksessa palaamaan kotiin Mäkelänkadulle. Koulu on sama, mutta se on saanut remontin myötä aivan uuden ilmeen ja lisää tilaa. Onnentie on taaksejäänyttä elämää. Onneksi! 


Opettajan työ aikuislukiossa voi olla hyvinkin liikkuvaa. Ruotsinopettajamme Susanna Laine kertoo opettavansa 1. periodissa neljässä eri toimipisteessä. Sehän on mukavaa silloin, kun on hyvä keli fillaroida ja samalla tuulettaa ajatuksiaan syyssäässä, mutta aina toisinaan Susanna yllättää itsensä unelmoimasta työstä yhdessä toimipisteessä. Opiskelijoiden iloksi Susanna oli tilannut kielilähettiläs Juho Rasan iltaopetuksen tunnille.  ”Oli kiinnostavaa kuulla, miten Juho on päätynyt täysin suomenkielisestä taustasta ruotsinkielisiin jatko-opintoihin Hankenille ja millainen kokemus Hankenilla opiskelu on hänelle ollut. Lisäksi saimme mm. kuulla hänen ajatuksiaan ja havaintojaan kielitaidon merkityksestä työelämässä sekä hänen työharjoittelukokemuksistaan ruotsalaisessa firmassa. Oppitunti hujahti kuin siivillä, kun me opiskelijoiden kanssa intouduimme esittämään kysymyksiä ja kommentoimaan kiinnostavia aiheita”, kertoi Susanna.

 

Aikuislukion opetuksesta nauttivat myös monet opiskelijat, joiden pääkoulu on joku muu koulu tai oppilaitos. Ison osan näistä opiskelijoista muodostavat kaksoistutkinto-opiskelijat, joiden opetusta järjestetään Myllypurossa, Hattulantiellä ja Sturenkadulla. Kahden erilaisen koulumuodon välillä liikkuvat opiskelijat saivat vihdoinkin tänä syksynä oman opinto-ohjaajan, Eeva Korhosen, lukio-opintojensa tueksi. Eevalla onkin riittänyt kiirettä uudessa työtehtävässään, koska hän ohjaa myös Vuosaaren suunnalla Nuorten suunta -ryhmäläisiä peruskouluopinnoissa. 


Itä-Helsingissä Helsingin kielilukion kanssa samoissa tiloissa opiskellaan myös peruskoulun oppimääriä. Opettaja kertookin, että aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheessa on 16 opiskelijaa. He ovat aloittaneet kirjainten opiskelun a-kirjaimesta ja nyt lokakuun alkuun mennessä ovat ehtineet tutustua lisäksi kirjaimiin u, s ja n. Numeroiden ja kirjainten lisäksi opiskelijat harjoittelevat suomen kielen alkeita: kuka sinä olet, mikä päivä tänään on, mikä väri on kyseessä ja mikä kellonaika. Opettaja paljastaa myös, että luokassa tuntia seuraa laminoitu kuva Sauli Niinistön kasvoista. 


Perinteiseen tapaan aikuislukion käytävillä eri toimipisteissä kulkee myös paljon opiskelijoita, jotka haluavat kartuttaa suomen kielen osaamistaan. He ovat niitä, jotka tulevat aina paikan päälle oppimaan ja opiskelemaan. Heidän mukanaan aikuislukioon tulee tarinoita ympäri maailmaa. Tässä vaiheessa syksyä hekin ovat jo löytäneet luokkansa ja oman opettajansa. Meno käytävillä alkaa hiljentyä etenkin, kun ensimmäinen periodi lähestyy loppuaan ja syysloma kolkuttelee ovella. 


Lukion opinto-ohjaajan silmin tunnelma on erilainen kuin ennen. Korona on jättänyt jälkensä koulumaailmaan. Se näkyy hiljaisuutena käytävillä ja etäopetuksen lisääntymisenä. Verhoudumme yhä maskeihin ja sekin vaikuttaa vuorovaikutukseen. Pienet ilmeet eivät erotu. Toisaalta ohjaus on saanut uusia mahdollisuuksia etäyhteyksien myötä. Sovimme näppärästi palavereja, koska siirtymiin ei tarvitse varata enää aikaa. Joskus opiskelijatkin ovat rentoutuneempia jutellessaan kotisohvaltaan omista suunnitelmistaan. Ja senkin voi vielä kertoa, että uusi opetussuunnitelma, lukuisat kurssitarjottimet ja kaikenlaiset muut uudistukset takaavat sen, että opiskelijat tarvitsevat paljon ohjausta.  


Ilmassa on jonkinlaista odotuksen tuntua. Millaiseen suuntaan ollaan menossa etäopetuksen, uuden opetussuunnitelman, opetustilojen, kuntakokeilun, oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyvien asioiden, markkinoinnin, työssäjaksamisen, laitehankintojen, uudistuvan ylioppilastutkinnon, korkeakouluyhteistyön, verkkolukion, starttiopintojen ja kaikenlaisten vanhojen ja uusien asioiden kanssa? Näitä varmasti mietimme, kun alamme pian valmistella seuraavaa Helsingin aikuislukion omaa strategiaa vuosille 2022-2025.  

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Suomalaista ranskan kielen opiskelua etänä Ranskassa – tunnit Suvin kanssa – C’est nickel! Aivan upeaa, nikkeliä!

Helsingin aikuislukion opiskelija Sinikka Mikola kirjoittaa blogia Kuulumisia Ranskasta, jossa hän kertoo, millainen hänen polkunsa ranskan oppijana on ollut. Sinikka kuvailee myös, millaista ranskan opiskeleminen Suvi Koivusen tunneilla on ollut. Alkaako tehdä mieli ilmoittautua kursseille?


Pienellä paikkakunnalla kanssakäyminen, kaupassakäynti, asiointi eri palveluissa, seurustelu ystävien ja naapureiden kanssa tapahtuu ranskaksi. Harvemmin käytetään englantia ja puhe kääntyy nopeasti ranskaan omastakin aloitteesta.

Ajatuksenani oli kerryttää ranskan kielen taitoja tietysti käytännössä ja osallistua myös kursseille täällä paikan päällä. Hyvän pohjan olin saanut jo Helsingin aikuislukiossa, joka on kaupungin aikuislukio.

Korona muutti tilannetta. Samoin suunnitelmia käydä nopealla TGV-junalla Pariisissa ja Louvressa, konserteissa eri kaupungeissa ja museoissa.

Kun aamuisin astuu sisään leipomon houkutteleviin tuoksuihin, enää eivät mene sekaisin ”boulangerie” – leipomo ja ”boucherie” – lihakauppias.

Hammaslääkärissä hoidon lisäksi on hauska rupatella kylän historiasta, lapsenlapsista, hiihtämisestä ja tietenkin säästä. Sympaattinen ja herttainen, eläkeikäinen hammaslääkärirouva on monen polven kyläläinen, opiskellut Toulous´issa ja hiihtänyt Afrikassa - vesisuksilla.

Vaikka käyn keskusteluja ja teen haastatteluja ranskaksi, takapakkiakin tulee yllättävissä tilanteissa. Ja normaalin käsitteet vaihtelevat. Yhtenä aamuna vieraassa, isossa leipomossa pyysin selvästi juureen leivottua patonkia, ”une baguette au levain” ja myyjä ei ymmärtänyt. ”En osaa kieliä, voiko joku auttaa …”, sanoi hän.

Voisarvien, kroissanttien ostaminen oli yhtä hankalaa. Tinkaamisen jälkeen selvisi, että heillä normaaliksi kutsuttu voisarvi on voilla leivottu. Meidän kylän leipomon normaalit kroissantit ovat ilman voita. 


Madame Eliane Ghilaci esittelee kylämme leipomon normaalia kroissanttia, joka on kuvassa oikealla

Suomalainen pedagoginen osaaminen huippua - parasta ranskan kielen opetusta Helsingin aikuislukiossa 

Koronasta on ollut hyötyäkin. Olen voinut jatkaa Helsingin aikuislukion pitkän ranskan kielen kursseilla etänä täältä Ranskasta käsin. Mikään ei voita suomalaista pedagogista osaamista ja erityisesti Suvi Koivusen opetusta! 

Alun perin hataria ranskan taitoja vahvistaakseni olin kokeillut erilaisia kursseja Helsingissä. Mitkään eivät oikein vastanneet odotuksiani, opetus ei aina ollut kovin pedagogista ja eteneminen oli hidasta. Ystäväni opiskeli italiaa Helsingin aikuislukiossa ja ehdotti, että menisin sinne ranskan tunneille ja että pidettäisiin sitten yhteiset ylioppilasjuhlat. Ehdotus oli outo, uus; palaisinko koulun penkille vuosikymmenien jälkeen. 

Onneksi kuitenkin kirjauduin kaupungin aikuislukioon. Olin kuvitellut, että espanjan ja italian pohjalta ja hajanaisten ranskan kurssien ansiosta osasin paremmin ranskaa kuin todellisuudessa taisin. Otin lusikan kauniiseen käteen ja aloitin opinnot perusteista saadakseni hyvän pohjan ontuvien tietojen sijasta. 

Opetus on ollut parasta mitä olen löytänyt. Opiskelu on tavoitteellista ja kursseilla edetään nopeasti. Koe jokaisen kurssin lopussa motivoi oikeasti ahertamaan ja tekemään läksyjä.

Villakoirat seikkailevat ranskan tehtävissä ja kokeissa 

Villakoirat, caniches, Musti ja Peppi seikkailevat Suvi Koivusen ranskan opetuksessa


Helsingin aikuislukion mainiolla ranskan kielen opettajalla, Suvi Koivusella on monipuoliset menetelmät. Harjoituksissa ja kokeissa seikkailevat muun muassa villakoirat Musti ja Peppi. Angela M. ja Emmanuel M. ovat myös hänen suosikkejaan. Joskus riveillä vilahtaa myös Vladimir P.

Ranskan historia ja kulttuuri tulevat tutuiksi eri näkökulmista. Milloin vieraillaan Pariisin PèreLachaise hautausmaalla ja katakombeissa tai George Sandin maaseutumaisemissa Nohantin kartanon mailla. Jouluhalon lisäksi paistetaan alsacelaista kakkua, kouglofia tai tehdään kerroskakku-pyramidia. Opetuksen aikana ratkotaan murhamysteereitä ja seurataan Mitterandin labradorin noutajan, Baltiquen muistelmia. Erääseen haihin rakastuneen haitutkijan kanssa uidaan Bora-Boralle.

Kursseilla käytetyt hyvät oppikirjat ovat alkuperäisiä ranskalaisia. Videot, kuuntelut, chansonit, monipuoliset sanasto-, kielioppi- ja keskusteluharjoitukset tekevät oppimisesta hauskaa ja hyödyllistä.

”Minulla on hyvä mielikuvitus, jota mielelläni käytän hyväkseni työssä. Minun on ollut pakko tehdä paljon omaa opetusmateriaalia, mutta samalla olen voinut tehdä opetuksesta ehkä keskimääräistä enemmän sellaista kuin haluan.

Opiskelijoillani taas on oma elämänsä ja uransa, joten heillä on kivoja tarinoita ja anekdootteja kerrottavana. Tämä vuorovaikutus on ollut ja on erittäin hedelmällinen.” kuvailee Suvi ”Caniche” Koivunen opetusfilosofiaansa.

Paras opetusmenetelmä on huumori  

Suvi Koivunen nauttii kielten opettamisesta aikuisille. ”Olen pitänyt ja pidän aikuislukiossa opettamisesta. Opiskelijani ovat usein hyvin koulutettuja, ja heillä on hyvä yleissivistys ja huumorintaju. On hauskaa tehdä niitä "pöhköjä" harjoituksia, sillä useimmiten opiskelijat ymmärtävät, mitä ajan takaa. Opiskeluun liittyy asiallisten asioiden lisäksi jokin hauska, jopa absurdi elementti. Uskon ehdottomasti, että se auttaa paremmin muistamaan asioita ja painamaan niitä mieleen.” Pitkän ranskan kursseille osallistuneen Lauran mielestä Suvin opetuksessa parasta onkin huumori.

Kevään 2020 yo-juhlijoita, oikealla Suvi Koivunen, vasemmalla aikuislukion opintoihin 
kannustanut Sissi Huhtala ja keskellä aina inspiroiva Inkeri Toikka 

Hauskoja, mahdottomia sanapareja 

Yksi innostava Suvin menetelmä on jokaisen kurssin aikana tehtävä kirjoitusharjoitus, elaborointi. Harjoituksessa on pitkä lista sanapareja, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa. Näistä pitää saada aikaan lause tai virke ranskaksi. Ja sisällyttää kurssin kielioppiasiat niihin. Ensimmäisen kerran, kun näin harjoituksen, olin kuin puulla päähän lyötynä. Mitä! Nyt synapsit kiertyivät mutkalle. Mitä voisi keksiä sanaparista ”hallitus–sähkövatkain”, ”mustasukkainen-verovirasto” tai ”tehdä sopimus–sanko”. Esimerkiksi tällaisia: ”Kuunnellessani hallituksen tiedottajaa, joka puhui koronakriisistä, otin sähkövatkaimen keittiön kaapista tehdäkseni kakkutaikinaa.” tai ”Marien aviomies oli niin mustasukkainen, että Marie ei voinut mennä yksin edes verovirastoon. ” Mitä sinä keksisit sanaparista ”tehdä sopimus-sanko” tai ”tiedekunta-pora”?

Iloisesti vielä siivittää mielikuvitusta, kun kahdenkymmen sanaparin lauseista tai virkkeistä kirjoittaa yhtenäisen kertomuksen

Korona-ajan menetelmistä hyötyä myös lähiopetuksessa 

”Mitä taas tulee etäopetukseen, on se alkukangertelujen jälkeen ruvennut sujumaan. Vaikka ensi vuosi olisikin taas lähiopetusta, varmasti hyödynnän aikaisempaa enemmän esimerkiksi Youtubea. En vieläkään ole mikään ATK-nero, mutta olen oppinut yhtä ja toista.” kertoo Suvi Koivunen kokemuksistaan korona-ajan opetuksesta.

Aikuislukion ranskan opinnot tuottavat tulosta

Kanssani samoilla lukion pitkän ranskan kursseilla opiskellut Elsa on saavuttanut jo hyvän ranskan taidon. ”Aloitin ranskan opiskelun aivan alkeista aikuislukiossa. Koulun lisäksi oppimisessani on ollut mukana ranskalainen poikaystävä, Duolingo, podcasteja, leffoja ja tvsarjoja, äänikirjoja ja kirjoja. Kaiken pohjana on kuitenkin koulusta oppimani sanasto ja kielioppi, jota voin hyödyntää muualla. Poikaystävän ja hänen perheensä kanssa pystyn jo käymään mukavia keskusteluja. Tahdon suuresti kiittää opettajaamme Suvia kaiken tämän mahdollistamisesta!”


Kevään 2020 pienet yo-ulkoilmajuhlat koronarajoitusten viimeisenä päivänä 

Suomessa käytyjen lukio-opintojen jälkeen kirjoitin keväällä 2020 lyhyen ranskan ylioppilaskokeen. Tavoitteenani ensin oli päästä läpi. Sain kuitenkin eximian. Ei hassumpaa. Varmuuden vuoksi otin yo-todistuksen matkalle mukaan päästäkseni Ranskaan. Korona-aikaan ei koskaan tiedä rajatarkastuksista.

C’est nickel! Aivan huippuopetusta, nikkeliä! sanoisi ranskalainen. Toivotan kaikille kevään ylioppilaille paljon onnea!  

Ilmoittautuminen Helsingin aikuislukioon elokuun lopussa 

Parasta aikuisten ranskan kielen opetusta saa taas ensi lukuvuonna 30.8 alkaen Helsingin aikuislukiossa. Tunnit ovat Helsingin aikuislukion Mäkelänrinteen toimipisteessä, joka on vastikään kuoriutunut remontista.

Ilmoittautuminen toimistoon Mäkelänkatu 47, avoinna ma-to klo 15-19.

Rehtori Niina Peltonen niina.peltonen(at)hel.fi 
Aikuislukion toimisto hal.mrinne(at)edu.hel.fi 



Teksti ja kuvat: Sinikka Mikola