Noran tie aikuisopiskelijaksi

KIITOS RAKAS OPETTAJA

Löysin itseni lukiossa, hyvin hermostunut vanhempi opiskelija. Päätin viime vuonna tulla opiskelemaan suomea yhdeksi lukuvuodeksi. Se oli hyvin epävarma alku uudelle suunnalleni elämässä.

Viikon kuluttua suomen kielen opintojen aloittamisesta, löysin itseni opiskelemasta suomen kieltä, historiaa, englantia ja matematiikkaa, ja rakastin sitä. Minusta tuntui, että minun ei pitäisi olla liian innoissaan, koska minun täytyy lähteä lukuvuoden loppussa pois koulusta. Ajattelin olevani liian vanha.  Sanoin itselleni: "Se on vain muutama kuukausi ja tämä päättyy."

Muutama kuukausi kului ja tein vielä enemmän aineita, ja pidin jokaista opettajasta, jonka luokassa opiskelin. En tiedä, ovatko kaikki opettajat Suomessa yhtä hyödyllisiä ja opiskelijaa tukevia kuin opettajat, joita tapasin Helsingin Aikuislukiossa. Löysin itselleni uudenlaisen riippuvuuden. En vain voinut pysäyttää itseästäni halua opiskella.

Kouluvuosi päättyi ja minulla oli täysin uusia suunnitelmia, jotka rakensivat tulevaisuuteni. Miten se tapahtui? Alle kuuden kuukauden aikana minun elämäni muuttui vanhasta hyödyttömästä naisesta, naiseksi, jolla on tulevaisuutta ja suunnitelmia.

Minun historian opettaja oli ensimmäinen, joka kysyi minulta yksityisessä haastattelussa tulevista suunnitelmistani. En ollut silloin varma, mitä haluisin tehdä. Niinpä hän kysyi, onko minulla suunitelmia yliopisto-opintoihin. Kun kerroin hänelle, kuinka mielelläni haluaisin jatkaa, jos se olisi vaihtoehto, mutta tunsin itseni liian vanhaksi. Hän kertoi minulle, että kukaan ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan. Hän kysyi, mitä ajattelisin yhteiskuntaopista. En edes tiennyt, mitä sana "yhteiskuntaoppi" tarkoittaa. Hän selitti sen ja kertoi minulle, kuinka hän huomasi intohimoani ja jännitystäni historian luokassa aina, kun aihe oli yhteiskuntaoppia. Seuraavalla jaksolla löysin itseni yhteiskuntaopinnoiossa, jota rakastin enemmän kuin mitään, mitä aiemmin olin opikellut.

Toinen opettaja, joka oli minulle järkytys, oli opiskelutekniikan opettaja. Hän auttoi minua näkemään vielä selvemmin, kuinka intohimoinen opiskelija olen. Sain huipputulokset jokaisesta motivaatiotestistä. Hän auttoi löytämään monia opetusmenetelmiä, jotka auttavat minua niin paljon tänäänkin. En edes tiennyt, että tällaisia opettajia tai tällainen kurssi oli olemassa.

Matematiikan opettaja antoi minulle rohkaisevia sanoja, kun tunsin olevani hyödytön, koska suomen kieleni oli vielä hyvin heikko, ja koska lopetin matematiikan opiskelun, kun olin 14-vuotias. Valmistuin hänen kurssiltansa arvosanalla  9/10, joten hänen sanansa olivat hyvin totta.

Biologian opettaja sai minut tuntemaan kuinka typerä olin, kuin olisin lapsi, joka ei halunnut opiskella tätä mielenkiintoista aihetta. Hänen opetustapa sai sydämeni hymyilemään.

Englannin kielen opettajat muistuttivat minulle, kuinka paljon rakastin kirjallisuutta ja kielten opintoja.

Ja ihana suomenkielinen opettajani rohkaisi meitä läpi kaikki kuukaudet, joita vietimme hänen kursseillaan. Hän sai minut lukemaan uudestaan. Hän muistutti, miksi rakastin kirjoja lapsena, ja nyt en voi lopettaa lukemista. Kun tein tutkimuksen kotimaani suosikkikirjailijastani, hän sanoi minulle, miten esitykseni sai hänet haluamaan lukea kijailijan kirjoja. Kun selitin, että yhtään hänen kirjaa ei ole käännetty millekään kielelle, hän tunnin loppuun ja sanoi "Saan lukea nämä kirjat, koska sinä olet se, joka kääntää ne suomeksi!" Itkin tuona päivänä. Mielestäni on mukavaa olla mukava ihminen, mutta se, että opettaja on näin opiskelijaa tukeva ja rohkaiseva, on toinen opetuksen taso.

Yksi suurimmasta avusta ja rohkaisusta, jonka löysin, sain opinto-ohjaajalta. Hän on kaikkein tukevin ihminen, jonka olen tavannut missään koulussa, joissa olen opiskellut. Hän varmisti, että jatkoin matkaani Helsingin aikuislukiossa, jossa olen tänään suunnittelemassa paljon pidempää opiskelijaelämää.

Opiskelijana tiedän, että opettajat eivät saa paljon kiitosta ja unohtavat, kuinka paljon hyvää ja muutosta annatte elämäämme. Muistakaa kiittää itseänne siitä, että tuette aikuisopiskelijoita kuten meitä. Monet meistä ovat kiireisiä töiden, kodin ja perheiden kanssa, joten unohdamme kiittää teitä tarpeeksi. Jokaisen opiskelijan puolesta, joka koskaan lähti luokkastasi, haluan sanoa: "Kiitos!"

Aikuislukio vuonna 2030?

Minua pyydettiin kirjoittamaan aikuislukiomaailman ajankohtaiskatsaus, mutta luovasti käänsin tehtävänannon katsomaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä työn alla olevat uudistukset tähtäävät eteenpäin, ne rakentavat uudenlaista tapaa opiskella ja oppia. 

Uusi lukiolaki on jo hyväksytty ja vahvistettu, ja se astuu voimaan jo ensi syksynä. Lukiolain muutoksien myötä Opetushallituksessa on käynnistynyt myös opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen. Miten tämä tulee näkymään aikuislukiolaisen opinnoissa? Vuonna 2030 ei opiskella enää kursseittain, vaan käytössä ovat opintopisteet. Opiskelija voi valita opintoihinsa erilaajuisia opintomoduuleja, joista hän sitten kerää koko oppimäärän. Yhtenä tavoitteena on lisätä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja luoda laajempia kokonaisuuksia, joissa opiskelija esimerkiksi tutkii jotakin ilmiötä eri näkökulmista. Tähän tapaan opiskella voi itse asiassa jo nyt tutustua Helsingin aikuislukion kestävän kehityksen opintokokonaisuudessa, jossa mukana on kuuden eri oppiaineen kursseja. Näistä opiskelija valitsee oman kiinnostuksensa ja tarpeensa mukaiset oppiaineet. Vuonna 2030 tämä on yleinen tapa opiskella ja syventää oppijan osaamista eri alueilla. 

Tulevaisuudessa oppiminen koulun ulkopuolella tunnustetaan entistä paremmin osaksi aikuislukio-opintoja. Erityisesti aikuisilla on paljon osaamista, jota on hankittu työelämässä, muissa opinnoissa tai harrastuksissa. Jos tämä osaaminen vastaa lukion tai perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita, voi opiskelija nopeuttaa opiskeluaikaansa näyttämällä osaamistaan. Yleissivistävälle puolellekin syntyy näin eräänlainen näyttötutkintojen järjestelmä. Oppiminen myös siirtyy kouluaikana entistä enemmän ulos luokkahuoneista: eri ilmiöitä tutkitaan koulun ulkopuolella yhteistyöoppilaitoksissa, yrityksissä, työpaikoilla, kaupungin eri oppimispisteissä ja verkossa. VR-tekniikka mahdollistaa matkustamisen eri paikkoihin ja aikoihin ilman hiilijalanjälkeä suurentavia matkustustapoja.  Eivätkä koulutkaan näytä reilun 10 vuoden päästä enää siltä kuin nyt. Niistä on rakennettu aitoja oppimiskeskuksia, joissa on erilaisia oppimisen tiloja. Pulpettirivit ovat silloin historiaa! 

Lukioaikana opiskelija pääsee myös tutustumaan korkeakouluopintoihin: yhteistyö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa tulee laajenemaan. Tämän myötä opiskelija voi saada jo lukioaikanaan lentävän lähdön kohti jatko-opintoja. Valitsisitko sinä vaikkapa kurkistuskurssin jatko-opintoihin, jonkin alan perusopinnot verkko-opintoina tai labrakurssin ammattikorkeakoulusta? Aikuisten perusopetuksen puolella taas voisi osallistua ammatillisiin opintoihin tai tutustua lukiomaailmaan. Tällaisesta yhteistyöstä on apua niin niille, jotka vielä miettivät uravalintojaan, kuin niillekin, joille suunta on selvä.  

Oppimisen digitalisaatio on vuonna 2030 ottanut aimo harppauksen tästä päivästä eteenpäin. Data-analytiikka on arkipäivää: se kertoo oppijalle ja hänen ohjaajilleen / opettajilleen, millä tasolla osaaminen on. Se osoittaa, missä kohdissa eri moduuleissa on vielä opiskeltava lisää ja mistä taas voi lähteä vauhdilla eteenpäin. Tämä tapahtuu reaaliaikaisesti, jotta opiskelijan ei tarvitse odottaa palautetta osaamisestaan liian kauan. Opettajalla on tämän kehityksen myötä aikaa keskittyä ohjaamaan opiskelijoita solmukohdissa, silloin kun oppiminen ei tunnu edistyvän. Luonnollisesti tämä vaatii oppijalta myös vahvaa itseohjautuvuutta – opettaja ei ole se, joka jakaa tietoa, vaan se, joka tekee yhdessä opiskelijoitten kanssa, vie oppimista ohjaten eteenpäin. 

On myös mielenkiintoista seurata, kuinka käy ylioppilastutkinnolle. Nythän on esitetty sen laajentamista niin, että ylioppilaaksi pääsisi suoritettuaan viisi ylioppilaskoetta nykyisen neljän sijaan. Tämä uudistus kytkeytyy korkeakoulujen haku-uudistukseen, jossa huomioon otetaan viiden ylioppilaskokeen arvosanat. Mutta entäpä muut rakenteet? Digitaaliset ylioppilaskokeet ovat jo täällä, mutta voisiko tulevaisuudessa olla mahdollisuus osallistua ylioppilaskokeisiin silloin, kun tietää osaamisensa olevan riittävällä tasolla? Onko meillä vuonna 2030 ehkä koelabroja, jonne opiskelija ilmoittautuu ja tulee tekemään haluamansa kokeet, kun se hänelle sopii. Tämä tukisi opintojen aikaista moduuliajattelua. Voi tietenkin olla, että reilu kymmenen vuotta on tällaiselle muutokselle liian lyhyt aika. 

En ole ennustaja, mutta välillä on mukava visioida sitä, miltä tulevaisuus aikuislukiossa ja ylipäätään koulumaailmassa näyttää. Kun työelämä ja ympäröivä maailma uudistuu, täytyy koulunkin pysyä vauhdissa mukana. Uudistukset ovat entistä nopeampia ja entistä suurempia, mikä saattaa välillä hämmästyttää. Suomalaisessa koulussa on paljon hyvää, mutta paikalleen ei voi jäädä, ettei se hyvä muutu jäänteeksi menneestä. Yhden asian säilymisestä olen kuitenkin melko varma: oppimista ei tapahdu ilman aitoja kohtaamisia, vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä. Vaikka tietoteknologia on koko ajan suurempi osa arkeamme ja oppimistamme, ei se poista ihmiskontaktien tarvetta. Koulujen henkilökunnan ja opiskelijoitten yhteistyö on oppimisen perusta, joka varmasti tulee vain lisääntymään.  

Niina Peltonen, Helsingin aikuislukion rehtori, joka odottaa innolla näkevänsä tulevaisuuden koulun 

Uuden ylioppilaan puhe

Hyvää iltaa, arvoisa juhlaväki. 

Olisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkän puheen lukiohistoriasta ja sen merkityksestä, mutta tässä tilanteessa siinä ei olisi mitään järkeä. Pääasia nimittäin on se, että se on nyt ohi. Me valmistuttiin. 

Me ollaan nyt istuttu läpi tunnit, stressattu ja hiki pinnassa päntätty läpi koeviikot, kärsitty se tuska mikä on ne surullisenkuuluisat YO-kokeet. Kaikki tämä on ollut yhtä asiaa varten, tänä päivänä todistuksen ja lakin saamista varten. Tämän ovat mahdollistaneet opettajamme, koulutoverimme, perheemme ja ystävämme tukemalla meitä läpi koulun, mutta ennen kaikkea tämän on mahdollistaneet me itse. Tämä on meidän voittomme. 

Tällä hetkellä ei sillä ole mitään väliä, mistä me tulimme, mitä me opiskelimme tai mihin me jatkamme. Jotkut meistä lähtevät yliopistoon tai ammattikorkeaan, jotkut jatkavat suoraan työelämään ja jotkut lähtevät inttiin tai pitävät ansaitun välivuoden. Sillä, mihin jatkamme, ei kuitenkaan ole väliä; meille on jokaiselle annettu se pohja, se pieni tiedonjyvä, joka valmistaa meitä ja jonka kanssa lähdemme elämään omaa elämäämme ja selviytymään tulevaisuudessa. Olipa se tulevaisuus sitten akatemiassa, kotona tai töissä, tämä pohja, tämä valmius, on juuri se, mikä tulee meitä auttamaan kasvamisessa ja itsenäisessä elämässä. 

Kiitän siis vielä kerran suuresti kaikkia, jotka ovat olleet tukenamme. Odotan myös innolla, että pääsen tapaamaan teitä lukion ulkopuolella, kasvattamaan tietoa ja muutenkin kasvamaan kanssanne aikuisina, opiskelijoina, työntekijöinä ja etenkin ihmisinä. 

Kiitos.

Terveisiä peruskoulun ruotsin kursseilta!

Terveisiä peruskoulun ruotsin kursseilta!

Tällä kertaa blogissa terveisiä peruskoulun ruotsin kursseilta. Tänä syksynä aloitti Itä-Helsingin toimipisteessä kaksi peruskoulun ruotsin ryhmää ja nyt on menossa jo toinen kurssi. Halusin kurssien opettajana vähän haastatella opiskelijoita siitä, miltä ruotsin opiskelu on tuntunut ja minkälaisia ajatuksia heillä on herännyt, kun takana on kohta jo kaksi jaksoa uuden kielen opiskelua.

Ensinnäkin kysyin hieman heidän odotuksistaan ja ajatuksistaan, joita heillä oli ennen opiskelun alkua. Alkuodotukset olivat melko jännittyneet ja monet sanoivat ajatelleensa, että ruotsi olisi heille vaikeaa. Minuakin hieman opettajana mietitytti se, miten paljon haastetta ruotsin oppimisessa tulisi olemaan, kun opiskelijoiden äidinkieli on muu kuin suomi ja suomen kielen taito on vaihtelevaa. Olenkin saanut paljon palautetta siitä, että juuri vaikeudet suomen kielessä tekevät myös ruotsin opiskelusta heille vaikeampaa ja tämän tiedostaminen ja huomioiminen on ollut tärkeää. Oppiminen vaatii paljon kertaamista ja sitä, että etenemme rauhallisesti ja otamme uutta vain vähän kerrallaan. Esimerkiksi värit ja numerot sekä viikonpäivät ovat jääneet hyvin opiskelijoiden mieleen. Kieltä on opittu paljon myös pelien sekä kuvien avulla ja olemme tehneet myös netistä löytyviä harjoituksia, sekä pienemmissä ryhmissä että yhteisesti.

Opiskelijat ovat suhtautuneet uuteen kieleen haasteista huolimatta myönteisesti ja ovat innokkaasti osallistuneet opiskeluun ja olleet mukana. Jopa käytävillä on tervehditty ruotsiksi, mikä on ilahduttanut opettajaa. Opiskelijat ovat kokeneet opiskelun sujuneen hyvin, vaikka nyt alkaa olla jo enemmän haastetta kuin ensimmäisellä kurssilla. Molemmissa ryhmissä on ollut kuitenkin myönteinen ilmapiiri. Olemme myös keskustelleet ruotsin kielen asemasta Suomessa ja opiskelijat olivatkin sitä mieltä, että Suomessa asuessa on myös tärkeää oppia ruotsia. Muutamat ovat myös kertoneet, että heillä on Suomessa ruotsia äidinkielenään puhuvia sukulaisia, mikä luonnollisesti kasvattaa motivaatiota ruotsin opiskeluun.

Opettajana olen ilahtunut siitä, kuinka paljon opiskelijoilla on kysymyksiä ja halua oppia uutta ja he antavat rohkeasti palautetta. Tunneilla on juteltu paljon, olen kysellyt opiskelijoiden fiiliksistä ja pyrkinyt antamaan paljon myönteistä palautetta. Tästä on mielestäni hyvä jatkaa!

Minna Ollila

Taide opetuksen ytimeen! Opettajien Erasmus+ hanke

    HALin Erasmus + 2018-2020

TAIDE OPETUKSEN YTIMEEN!

 LUOVIA JA TOIMINNALLISIA METODEJA ETSIMÄSSÄ 

HELSINGIN AIKUISLUKION OPETTAJIEN ERASMUS+ LIIKKUVUUSHANKE 2018-2020

Korkeakoulujen sisäänotto muuttuu, muuttuuko lukio?

Korkeakoulujen sisäänotto muuttuu, muuttuuko lukio?

Tuossa hän on, Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naisylioppilas Maria Tschetschulin. Vuosi on 1870 ja Maria 18-vuotias.                                                                                     
                                           

Kuvassa on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta:      

Marialla ei ole päässään ylioppilaslakkia - valkolakkia siis - koska naisena     
hänellä ei ollut oikeutta lakin käyttöön. Olihan hänellä           
oikeus yliopisto-opiskeluunkin vain erikoisluvalla
(erivapaus sukupuolesta -käytänne oli voimassa vuoteen 1901 asti).
Lakin sijaan Marian päässä on rusetti ja siinä Helsingin yliopiston
tunnus, Apollon lyyra.  Vuoteen 1917 asti valkolakki oli merkki Helsingin
yliopiston pääsykokeen onnistuneesta suorittamisesta.

Ihmettelette ehkä, miksi moista asiaa nyt muistellaan.
Ei, syy ei ole Me Too -kampanja, vaan jo alkanut ja viimeistään vuonna
2020 kokonaisuudessaan voimaan tuleva korkeakoulujen
sisäänottouudistus. Uudistus on pieneltä osin askel menneeseen:
ylioppilastutkinto ei olekaan enää vain lukion päättökoe, vaan siitä tulee pääsylippu yliopistoon ja ammattikorkeaan.

Vuonna 2020 opiskeluoikeuden saajista 2/3 valitaan ylioppilaskirjoitusten arvosanojen perusteella, 1/3 pääsykokeilla. Pääsykokeet perustuvat koetilanteessa jaettavaan materiaaliin, eivät etukäteen luetun materiaalin tenttaamiseen. Joitakin poikkeuksia on: oikeustieteelliseen tiedekuntaan valitaan arvosanojen perusteella vain 40 %, ja taideopinnoissa arvosanoja ei sisäänotossa huomioida lainkaan. Yksityiskohtaiset, kattavat valintakriteerit julkaistaan lokakuussa 2019.

Yliopistojen haussa käytettävä pisteytysjärjestelmä selviää näistä taulukoista: luonnontieteelliset alat ja muut alat. Äidinkieli ja matematiikka (erityisesti pitkä) tuovat mukanaan suurimmat pistemäärät. Pitkä kieli näyttää olevan painoarvoltaan lyhyeen matematiikkaan verrattava. Lisäksi eri aloilla on omat painotetut aineensa.

Pisteytysjärjestelmä herätti ilmestyessään huolen oppiaineiden jakamisesta eri kasteihin. Puhuttiin siitä, karsitaanko nyt oppiaineita ja opiskelijoita priimaan ja sekundaan. Tällainen keskustelu on sittemmin hiljennyt. Nyt puhutaan uudistuksen yleisistä perusteluista:
   - Nykyinen opiskelijavalintajärjestelmä on kansainvälisesti verrattuna raskas ja tuottaa korkeakouluille paljon kustannuksia.
   - Jo ylioppilastutkinto mittaa lukiolaisten osaamista kansallisesti yhdenmukaisella tavalla.
   - Lukion viimeinen vuosi on kohtuuttoman raskas monine kokeineen.
   - Uusi järjestelmä nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä ja säilyttää mahdollisuuden päästä korkeakouluihin esim. ammatillisen tutkinnon perusteella.

Mitä uudistus merkitsee meille, Helsingin aikuislukion opiskelijoille ja opettajille?  Opojen ohjaava rooli kasvaa, opettajat tiedostavat korkeakoulujen olemassaolon vaatimuksineen entistä selkeämmin, opiskelijat suuntaavat tai painottavat lukio-opintojaan tulevaisuutta ajatellen? Siirtyykö painopiste opiskelutaitoihin, tiedon soveltamiseen, analyyttiseen ajatteluun? Lähestymmekö muinaisten roomalaisten ajatusta “emme opiskele koulua vaan elämää varten” (non scholae sed vitae discimus)?  Entä perinteinen ajatus lukiosta yleissivistyksen turvaajana?  Kun mietimme tätä, kannattaa muistaa, että lähitulevaisuudessa on edessä myös lukiolain uudistus: ylioppilaskokeiden uusimisjärjestelmä vapautuu, yhteistyö korkeakoulujen kanssa lisääntyy, kursseista siirrytään moduuleihin ja opintopisteisiin, kirjoitettavien oppiaineiden määrä kasvaa (todennäköisesti) neljästä viiteen.

Mutta, miten Marian opiskelu yliopistossa eteni? Ei mitenkään. Hän totesi, ettei halua osallistua luennoille, joilla on vain miehiä. Tasa-arvo valkolakkien käytössä puolestaan saatiin aikaan vuonna 1897.  

Lukio-opetuksen kehittämistiimin puolesta

Merjo Paranko

The Museum of Technology – TechLand

Our students (17SA & 17SB) eventually completing both high school (Helsingin aikuislukio) and vocational studies (Stadin ammattiopisto) dived into TechLand just before the autumn break. Here’s a brief account of two of the students, Sebastian and Benjamin as what caught their eye and imagination there.

On 11th of October, we went to the Museum of Technology with our classmates. Our teachers of our subjects were English and math, but we went there by ourselves instead of going there with our teachers. The day was very sunny, but it was also very foggy during that day.

When we got there, the place was full of light and it looked very interesting and exciting. The selection of the objects was huge. It varied from home technology factory machines. They were old and fascinating.

We had a guide, who talked English to us throughout the
tour. She explained us a few sections of the museum. She didn’t introduce the whole museum because we didn’t have enough time. She introduced us few machines and objects.

One of the coolest things were car picking pliers as you can see on picture 1.

Another interesting object was a small block which looked like a smashed car. It turned out to be one. The photo of the smashed car is in picture 2.

There was also a bit of the Finnish history of electric cars 

on display in the museum. The car in question is on picture 3. 

However, it wasn’t used a lot, because the range was small for 

the car, and batteries were too big for the car. They were so 

heavy that you had to push the car uphill.

Finally, and without a question, my own favorite was
the pocket grinder. It doesn’t fit into anybody’s pocket but
it is very interesting and old looking machine. With this machine
was made all kinds of paper was made in its time.
You can see the machine in picture 4.