Noran tie aikuisopiskelijaksi

KIITOS RAKAS OPETTAJA

Löysin itseni lukiossa, hyvin hermostunut vanhempi opiskelija. Päätin viime vuonna tulla opiskelemaan suomea yhdeksi lukuvuodeksi. Se oli hyvin epävarma alku uudelle suunnalleni elämässä.

Viikon kuluttua suomen kielen opintojen aloittamisesta, löysin itseni opiskelemasta suomen kieltä, historiaa, englantia ja matematiikkaa, ja rakastin sitä. Minusta tuntui, että minun ei pitäisi olla liian innoissaan, koska minun täytyy lähteä lukuvuoden loppussa pois koulusta. Ajattelin olevani liian vanha.  Sanoin itselleni: "Se on vain muutama kuukausi ja tämä päättyy."

Muutama kuukausi kului ja tein vielä enemmän aineita, ja pidin jokaista opettajasta, jonka luokassa opiskelin. En tiedä, ovatko kaikki opettajat Suomessa yhtä hyödyllisiä ja opiskelijaa tukevia kuin opettajat, joita tapasin Helsingin Aikuislukiossa. Löysin itselleni uudenlaisen riippuvuuden. En vain voinut pysäyttää itseästäni halua opiskella.

Kouluvuosi päättyi ja minulla oli täysin uusia suunnitelmia, jotka rakensivat tulevaisuuteni. Miten se tapahtui? Alle kuuden kuukauden aikana minun elämäni muuttui vanhasta hyödyttömästä naisesta, naiseksi, jolla on tulevaisuutta ja suunnitelmia.

Minun historian opettaja oli ensimmäinen, joka kysyi minulta yksityisessä haastattelussa tulevista suunnitelmistani. En ollut silloin varma, mitä haluisin tehdä. Niinpä hän kysyi, onko minulla suunitelmia yliopisto-opintoihin. Kun kerroin hänelle, kuinka mielelläni haluaisin jatkaa, jos se olisi vaihtoehto, mutta tunsin itseni liian vanhaksi. Hän kertoi minulle, että kukaan ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan. Hän kysyi, mitä ajattelisin yhteiskuntaopista. En edes tiennyt, mitä sana "yhteiskuntaoppi" tarkoittaa. Hän selitti sen ja kertoi minulle, kuinka hän huomasi intohimoani ja jännitystäni historian luokassa aina, kun aihe oli yhteiskuntaoppia. Seuraavalla jaksolla löysin itseni yhteiskuntaopinnoiossa, jota rakastin enemmän kuin mitään, mitä aiemmin olin opikellut.

Toinen opettaja, joka oli minulle järkytys, oli opiskelutekniikan opettaja. Hän auttoi minua näkemään vielä selvemmin, kuinka intohimoinen opiskelija olen. Sain huipputulokset jokaisesta motivaatiotestistä. Hän auttoi löytämään monia opetusmenetelmiä, jotka auttavat minua niin paljon tänäänkin. En edes tiennyt, että tällaisia opettajia tai tällainen kurssi oli olemassa.

Matematiikan opettaja antoi minulle rohkaisevia sanoja, kun tunsin olevani hyödytön, koska suomen kieleni oli vielä hyvin heikko, ja koska lopetin matematiikan opiskelun, kun olin 14-vuotias. Valmistuin hänen kurssiltansa arvosanalla  9/10, joten hänen sanansa olivat hyvin totta.

Biologian opettaja sai minut tuntemaan kuinka typerä olin, kuin olisin lapsi, joka ei halunnut opiskella tätä mielenkiintoista aihetta. Hänen opetustapa sai sydämeni hymyilemään.

Englannin kielen opettajat muistuttivat minulle, kuinka paljon rakastin kirjallisuutta ja kielten opintoja.

Ja ihana suomenkielinen opettajani rohkaisi meitä läpi kaikki kuukaudet, joita vietimme hänen kursseillaan. Hän sai minut lukemaan uudestaan. Hän muistutti, miksi rakastin kirjoja lapsena, ja nyt en voi lopettaa lukemista. Kun tein tutkimuksen kotimaani suosikkikirjailijastani, hän sanoi minulle, miten esitykseni sai hänet haluamaan lukea kijailijan kirjoja. Kun selitin, että yhtään hänen kirjaa ei ole käännetty millekään kielelle, hän tunnin loppuun ja sanoi "Saan lukea nämä kirjat, koska sinä olet se, joka kääntää ne suomeksi!" Itkin tuona päivänä. Mielestäni on mukavaa olla mukava ihminen, mutta se, että opettaja on näin opiskelijaa tukeva ja rohkaiseva, on toinen opetuksen taso.

Yksi suurimmasta avusta ja rohkaisusta, jonka löysin, sain opinto-ohjaajalta. Hän on kaikkein tukevin ihminen, jonka olen tavannut missään koulussa, joissa olen opiskellut. Hän varmisti, että jatkoin matkaani Helsingin aikuislukiossa, jossa olen tänään suunnittelemassa paljon pidempää opiskelijaelämää.

Opiskelijana tiedän, että opettajat eivät saa paljon kiitosta ja unohtavat, kuinka paljon hyvää ja muutosta annatte elämäämme. Muistakaa kiittää itseänne siitä, että tuette aikuisopiskelijoita kuten meitä. Monet meistä ovat kiireisiä töiden, kodin ja perheiden kanssa, joten unohdamme kiittää teitä tarpeeksi. Jokaisen opiskelijan puolesta, joka koskaan lähti luokkastasi, haluan sanoa: "Kiitos!"