Hyvät opettajat, omaiset
ja etenkin me uunituoreet ylioppilaat. On mukava jakaa tämä elämän etapin
saavutus kanssanne ja saada tuoda esille omia ajatuksiani sen työstön varrelta.
Mielenkiintoista, miten
nopeasti urakka, joka alussa tuntui mielettömän pitkältä, on jälkeenpäin
katsottuna tullut päätökseensä. Tietysti lukiossa opiskelu – ja parin viime
vuoden aikana myös elämä – on ollut hektistä. On puhuttu kielillä kielistä,
pyöritelty numeroilla pää pyörälle ja saatu ymmärrystä omasta paikastamme tässä
merkillisessä maailmankaikkeudessa. Ilmeisesti jotain on myös opittu – siitähän
nämä valkolakit kielivät. Me kaksoistutkinnon suorittaneet olemme myös päässeet
tekemään niitä ”oikeita töitä” ammattikoulun puolella, mikä ainakin omalla
kohdallani on ollut miellyttävä vastapaino puhtaalle pänttäämiselle.
Meidän taivaltamme on
tietenkin varjostanut pandemia-aika, joka on vaatinut sopeutumista ja varmasti
myös ajoittaista ylimääräistä ponnistelua jokaiselta. Täysin etänä käydyt jaksot ovat testanneet motivaatiotamme ja kenties aiheuttaneet myös jonkin verran
turhautumista – näin ainakin omalla kohdallani. Totta kai joillekin tämä
järjestely on toiminut jopa normaalia paremmin – ollapa yksi heistä. Nämä ajat
ovat kuitenkin takanamme – toivon mukaan pysyvästi – ja haluankin kiittää sekä
opettajia että muuta kouluhenkilökuntaa siitä, että ajasta selvittiin näinkin
mallikkaasti. Kiitos kuuluu myös omille tukijoukoillemme: perheille ja
ystäville.
Moni meistä saattaa
suunnitella jo jatko-opintoja: onhan lukio tietyllä tavalla valmistava ja
suuntaa antava ponnistin korkeammalle opintotasolle. Toivonkin, että tästä
suoriutuminen avaa jokaiselle meistä juuri ne ovet, joiden kahvoja olemme
havitelleet. Suorituksemme ei ole kuitenkaan vain avain lisäopiskeluun tai
pelkkiä numeroita – tai kirjaimia – paperilla. Olemme saaneet paljon tietoa ja
taitoja, jotka auttavat meitä tekemään informoituja valintoja niin arkisissa
asioissa kuin laajempaa yhteiskuntaa koskevissa tilanteissa. Osa tästä
tietotaidosta piilottelee jossain mielemme sopukoissa ja saattaa hyvinkin
yllättää, kun sille tulee tarve. Itseltäni tämä on tupannut aika-ajoin
unohtumaan arvosanoja jahdatessa, vaikka se on vähintäänkin yhtä tärkeää.
Muistetaan myös, ettei
elämän tarvitse olla pelkkää saavuttamista; välillä on suotavaa ottaa rennosti
sekä tehdä niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan arjen keskellä. Oli se
sitten kirjan lueskelua kotisohvalla tai reiveissä rälläystä, itsensä
toteuttaminen on olennainen osa elämää ja sen varrella tapahtuvaa yksilöllistä
kehittymistä. Kerranhan täällä muutenkin vaan eletään, niinhän sitä sanotaan.
Haluaisin tässä kiittää
vielä Outi Blomqvistia ja Leena Heinosta hyvästä luotsauksesta sekä kannustuksesta
kehittää tekstitaitojani; ilman sitä en todennäköisesti olisi kokenut
kykeneväni kirjoittamaan tätäkään puhetta. Kiitos myös Harri Vetelille
yleisestä ohjauksesta ja musaklubin vetämisestä sekä kaikille musaklubilla
käyneille; on ollut mahtavaa päästä soittelemaan porukalla! Lopuksi yleinen
kiitos opettajille, joiden omistautuneisuus työhönsä on nostanut oman
oppimisintoni – ja toivottavasti monen muunkin – jonnekin eksosfäärin tienoille
Nyt meitä yllin kyllin
oppineita odottaa maailma, jossa on paljon työstämistä, mutta myös paljon
hienoja kokemuksia odottamassa kokijaansa. Minne ikinä suuntaammekaan, pidetään
mielemme avoinna uusille oppimistilaisuuksille ja jaetaan oppimaamme eteenpäin.
Mutta ennen kaikkea nautitaan elämästä!
Kiitokset!
