torstai 9. joulukuuta 2021

Uuden ylioppilaan puhe 3.12.2021

Perjantaina 3.12. vietimme taas lakkiaisjuhlaa Mäkelänrinteessä. Juhlatila oli intiimi Mäkelänrinteen ruokala, jossa saimme nauttia livemusiikista, kauniista puheista ja vadelmakakusta. Koskettavan ja henkilökohtaisen uuden ylioppilaan puheen piti aikuisopiskelija Marita.  


Arvoisa rehtori ja henkilökunta, hyvät ylioppilaiden omaiset, hyvät ylioppilaat!

Kun neljä vuotta sitten aloitin opiskeluni Helsingin aikuislukiossa, en olisi voinut ikinä edes kuvitella, että olisin joskus tässä tilanteessa. Puhumassa koko koululle, itse tuoreena ylioppilaana.

Tuolloin neljä vuotta sitten olin tilanteessa, että minun oli löydettävä jonkinlainen suunta elämässäni ja jonkinlaista järkevää tekemistä, joka toisi myös haasteita elämääni. Nuorin kolmesta, vielä alaikäisestä lapsestani oli juuri aloittanut koulunkäynnin, ja koin, ettei minua tarvita kotona enää yhtä paljon kuin ennen. Pohtiessani tilannetta ääneen ystävilleni eräs heistä ehdotti opiskelun aloittamista Helsingin aikuislukiossa, josta hän oli juuri edellisenä keväänä valmistunut ylioppilaaksi. Koulussa on kuulemma ihania opettajia ja hyvä yhteishenki opiskelijoiden keskuudessa. Tulin huomaamaan, miten totta tuo olikaan.

Epäröidessäni vielä asiaa toinenkin ystäväni kertoi, että Helsingin aikuislukiossa voi opiskella joustavasti, vaikka ainoastaan kieliä. Välttämättä ei tarvitse opiskella koko lukion oppimäärää, eikä varsinkaan ole pakko osallistua ylioppilaskirjoituksiin. Tuohon aikaan kirjoitukset olivat minulle kuin suuri mörkö. Ja jos haasteita kaipaan, niin niitä voisin valita itselleni juuri sen verran kuin haluan ja elämäntilanteeni antaa myöten.

Niinpä sitten uskaltauduin aloittamaan matematiikan ja äidinkielen opiskelun, ja elämäni muuttui enemmän kuin etukäteen olisin voinut kuvitellakaan. Sen lisäksi, että suureksi yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni, mitä tunneilla opetetaan, huomasin myös pystyväni oppimaan uusia ja jo unohtuneita asioita, joita aiemmin olin luullut liian vaikeiksi oppia. Myönnän, että ensimmäisen jakson kuusi viikkoa olin niin väsynyt kuin ihminen olla ja voi, eikä minulla ole erityisen selkeitä muistikuvia tuosta ajasta.

Kun sitten sain ensimmäiset kurssikokeet takaisin, olin erittäin epävarma osaamisestani, vaikka sain kiitettävät arvosanat. Kieltämättä mietin aluksi, onkohan arvostelussa tapahtunut jokin virhe tai sitten opettaja on sekoittanut minut johonkin toiseen opiskelijaan. Enhän minä voi saada kiitettävää numeroa.

Aika kului opiskellessa kuin huomaamatta, ja jokaisessa jaksossa oli aina niin paljon uutta ja mielenkiintoista, että usein minun piti valita, mitä raaskisin jättää pois, kun olisin halunnut valita enemmän kursseja kuin lukujärjestyksessä oli tilaa. Koska lapsenikin olivat vielä aika pieniä, 7-, 9- ja 11-

vuotiaita, ei minulla ollut niin sanotusti vapaa ajan ongelmia, vaan elämän ruuhkavuodet sanan täydessä merkityksessä. Mutta siitä huolimatta nautin kaikesta sydämestäni.

Sen lisäksi, että tiedonjanoni osoittautui olevan loppumaton, opiskelu tarjosi minulle riittävästi kaipaamiani haasteita ja toisaalta iltaopinnot hengähdystauon rakkaasta perheestäni. Äitikin kaipaa joskus omaa aikaa, jos ei muuta, niin aikaa ajatella ihan kaikessa hiljaisuudessa.

Muutama vuosi kului mukavasti opiskelun ja perheen yhdistelmän ruuhkavuosissa. Sain kokea oppimisen riemua, ylittää itseni ja ennalta olettamani oppimistaidot aina uudelleen ja uudelleen. Sain tutustua ihaniin nuoriin opiskelijoihin, jotka ottivat minut joukkoonsa juttelemaan ja pyysivät mukaan ryhmätöihin, eikä se, että olin heidän vanhempiensa ikäinen ollut koskaan mikään ongelma. Itse asiassa en kuulemma ole ollenkaan niin vanhan oloinen kuin heidän vanhempansa, minulle sanottiin joskus. Hieman hymyilytti, mutta olihan se toki hauska kuulla.

Kouluun oli aina kiva tulla, koska en muista, että olisin ehtinyt kertaakaan ulko-ovelta luokkaan ilman, että joku opiskelutovereistani olisi tullut juttelemaan minut huomattuaan. Sain useammankin hyvän ystävän näiden vuosien aikana, mistä olen erityisen kiitollinen. Helsingin aikuislukio on ollut minulle erityisen merkityksellinen paikka myös siksi, että riippumatta siitä, että perussairauteni vuoksi joudun liikkumaan pyörätuolilla, en ole koskaan joutunut kokemaan minkäänlaista eriarvoistamista, ennakkoluuloa tai vammaisrasismia.

Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut älykkyyttäni sen vuoksi, että liikun pyörätuolilla – eivät opettajat eivätkä opiskelijat – vaan olen saanut kokea hyväksyntää ja minut on otettu mukaan omana itsenäni. Uskon, että olen pystynyt hyviin opintosuorituksiini juuri tämän vuoksi. Voinkin sanoa, että olen ollut erittäin onnellinen opiskelujeni ajan.

Lisäksi olen kokenut erittäin merkityksellisenä sen, että olen saanut aina apua ja neuvoja opettajilta ja opintojen ohjaajalta, kun olen tarvinnut. Näihin vuosiin on suoritettujen opintosuoritusten lisäksi mahtunut sekä omaa sairastelua että iäkkään äitini sairastuminen, minkä vuoksi jaamme tänä päivänä veljeni kanssa vastuun äitimme asioiden hoidosta. Onneksi opintosuunnitelmia on voinut muuttaa joustavasti vaihtuvien elämäntilanteiden mukaan. Tämä on mahdollistanut sen, että olen tänään tässä edessänne, tuoreena ylioppilaana.

Tänään valmistuvien opiskeluaikaan on kuulunut monenlaisia vaiheita, eivätkä varmasti vähäisimpänä koronapandemian aiheuttamat muutokset opiskelussa. Etäopiskelu on aiheuttanut haasteita sekä opiskelijoille että opettajille. Jouduimme hyvin nopeassa aikataulussa omaksumaan uudet, itsenäiset tavat opiskella, ja ottamaan ihan eri tavalla vastuuta omasta oppimisesta ja opintojen edistymisestä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin.

Erityisesti etäopetuksen ideoinnissa ja onnistumisessa opettajat ovat joutuneet venymään hatunnoston arvoisesti. Itse koin yli vuoden kestäneen etäopiskeluni aikana opettajien pitämät Teams-tunnit erittäin tärkeinä oman jaksamiseni kannalta. Usein esimerkiksi historian tunnin päätteeksi tapahtunut yhteinen rupatteluhetki opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa oli päivän paras hetki. Silloin saattoi hetkeksi unohtaa pandemian ja olla edes hetken osana entistä opiskelijaryhmää ja normaalia arkea.

Meidän valmistuvien joukossa on tänään myös kaksoistutkinnon suorittaneita ylioppilaita ammattilukiosta. Voitte olla erittäin ylpeitä opintojenne loppuun saattamisesta. Voin vain kuvitella minkälaisia haasteita olette kohdanneet pandemia-aikana esimerkiksi harjoittelujaksojen järjestämisessä ja suorittamisessa. Ja te olette selvinneet niistä kaikista. Onnitteluni.

Hyvät ylioppilaat. Kun tämän juhlapäivän jälkeen mietitte tulevaisuutta ja mahdollisia jatko-opintoja, toivon että ensin onnittelette itseänne tästä saavutuksesta, ylioppilastutkinnosta. Se, jos ei etenkään nuorena tiedä heti valmistuttuaan, mitä haluaisi opiskella tai miksi haluaa “isona”, ei välttämättä ole mikään huono juttu. Harva meistä tietää sen nuorena, eikä välttämättä vielä näin aikuisenakaan. Se “oikea” ala voi muuttua iän myötä tai vaikka useampaankin kertaan työuran varrella. Opiskelu ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa, vaikka huomaisikin olevansa niin sanotusti “väärällä alalla”.

Toivon, että kun tulevaisuudessa kohtaatte haasteita, muistatte tämän päivän saavutuksenne ja sen, että ikinä ei ole liian myöhäistä opiskella, haastaa itseään ja saavuttaa tavoitteitaan erinomaisin tuloksin. Kunhan ei luovuta ja anna periksi, vaan jaksaa jatkaa, jos ei muulla niin sisulla eteenpäin, niin lopputulos voi yllättää sinut itsesikin.

Onnea vielä kerran. Hyvä me ! Kiitos

Marita

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Aikuislukion syksy - muutoksen tuulia




 Ihan yhtä varmasti kuin vaahteranlehdet 
putoavat puista, alkoi aikuislukiossa jälleen uusi lukuvuosi. Opiskelijoita ja opettajia saapui eri toimipisteisiin eri puolille Helsinkiä. Moni kyseli lähiopetuksen järjestämisestä ja halusi kouluun, mutta yhtä moni oli tottunut saamaan opetusta etänä.
 

Siinä missä opiskelijat vaihtuvat, vaihtuvat myös opettajat. Harva lähtee muualle kuin eläkkeelle, paitsi rehtori. Niina Peltonen siirtyi johtamaan Tampereen aikuislukiota opin tiellä, mutta onneksi meille jäivät tutut ja turvalliset Katri Hyrsky ja Harri Veteli, joiden rinnalle johtotrioon hyppäsi Heljä Nurmela. Muutoksen tuulet ovat siis puhaltaneet.  


Monenlaisia tunteita ja tunnelmia on tänä syksynä koettu. Lukiossa uusi opetussuunnitelma tuo omat haasteensa arkeen. Opiskelijat ihmettelevät muuttunutta kieltä. Jaksot ovat muuttuneet periodeiksi, kurssit opintopisteiksi ja koeviikko projektiviikoksi. Oppivelvollisuusikä nousi 18 vuoteen, ja sekin tuo tullessaan erilaisia koodeja ja uusia ohjeita henkilökunnalle. Kaiken uuden keskellä olemme kuitenkin päässeet lukio-opetuksessa palaamaan kotiin Mäkelänkadulle. Koulu on sama, mutta se on saanut remontin myötä aivan uuden ilmeen ja lisää tilaa. Onnentie on taaksejäänyttä elämää. Onneksi! 


Opettajan työ aikuislukiossa voi olla hyvinkin liikkuvaa. Ruotsinopettajamme Susanna Laine kertoo opettavansa 1. periodissa neljässä eri toimipisteessä. Sehän on mukavaa silloin, kun on hyvä keli fillaroida ja samalla tuulettaa ajatuksiaan syyssäässä, mutta aina toisinaan Susanna yllättää itsensä unelmoimasta työstä yhdessä toimipisteessä. Opiskelijoiden iloksi Susanna oli tilannut kielilähettiläs Juho Rasan iltaopetuksen tunnille.  ”Oli kiinnostavaa kuulla, miten Juho on päätynyt täysin suomenkielisestä taustasta ruotsinkielisiin jatko-opintoihin Hankenille ja millainen kokemus Hankenilla opiskelu on hänelle ollut. Lisäksi saimme mm. kuulla hänen ajatuksiaan ja havaintojaan kielitaidon merkityksestä työelämässä sekä hänen työharjoittelukokemuksistaan ruotsalaisessa firmassa. Oppitunti hujahti kuin siivillä, kun me opiskelijoiden kanssa intouduimme esittämään kysymyksiä ja kommentoimaan kiinnostavia aiheita”, kertoi Susanna.

 

Aikuislukion opetuksesta nauttivat myös monet opiskelijat, joiden pääkoulu on joku muu koulu tai oppilaitos. Ison osan näistä opiskelijoista muodostavat kaksoistutkinto-opiskelijat, joiden opetusta järjestetään Myllypurossa, Hattulantiellä ja Sturenkadulla. Kahden erilaisen koulumuodon välillä liikkuvat opiskelijat saivat vihdoinkin tänä syksynä oman opinto-ohjaajan, Eeva Korhosen, lukio-opintojensa tueksi. Eevalla onkin riittänyt kiirettä uudessa työtehtävässään, koska hän ohjaa myös Vuosaaren suunnalla Nuorten suunta -ryhmäläisiä peruskouluopinnoissa. 


Itä-Helsingissä Helsingin kielilukion kanssa samoissa tiloissa opiskellaan myös peruskoulun oppimääriä. Opettaja kertookin, että aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheessa on 16 opiskelijaa. He ovat aloittaneet kirjainten opiskelun a-kirjaimesta ja nyt lokakuun alkuun mennessä ovat ehtineet tutustua lisäksi kirjaimiin u, s ja n. Numeroiden ja kirjainten lisäksi opiskelijat harjoittelevat suomen kielen alkeita: kuka sinä olet, mikä päivä tänään on, mikä väri on kyseessä ja mikä kellonaika. Opettaja paljastaa myös, että luokassa tuntia seuraa laminoitu kuva Sauli Niinistön kasvoista. 


Perinteiseen tapaan aikuislukion käytävillä eri toimipisteissä kulkee myös paljon opiskelijoita, jotka haluavat kartuttaa suomen kielen osaamistaan. He ovat niitä, jotka tulevat aina paikan päälle oppimaan ja opiskelemaan. Heidän mukanaan aikuislukioon tulee tarinoita ympäri maailmaa. Tässä vaiheessa syksyä hekin ovat jo löytäneet luokkansa ja oman opettajansa. Meno käytävillä alkaa hiljentyä etenkin, kun ensimmäinen periodi lähestyy loppuaan ja syysloma kolkuttelee ovella. 


Lukion opinto-ohjaajan silmin tunnelma on erilainen kuin ennen. Korona on jättänyt jälkensä koulumaailmaan. Se näkyy hiljaisuutena käytävillä ja etäopetuksen lisääntymisenä. Verhoudumme yhä maskeihin ja sekin vaikuttaa vuorovaikutukseen. Pienet ilmeet eivät erotu. Toisaalta ohjaus on saanut uusia mahdollisuuksia etäyhteyksien myötä. Sovimme näppärästi palavereja, koska siirtymiin ei tarvitse varata enää aikaa. Joskus opiskelijatkin ovat rentoutuneempia jutellessaan kotisohvaltaan omista suunnitelmistaan. Ja senkin voi vielä kertoa, että uusi opetussuunnitelma, lukuisat kurssitarjottimet ja kaikenlaiset muut uudistukset takaavat sen, että opiskelijat tarvitsevat paljon ohjausta 


Ilmassa on jonkinlaista odotuksen tuntua. Millaiseen suuntaan ollaan menossa etäopetuksen, uuden opetussuunnitelman, opetustilojen, kuntakokeilun, oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyvien asioiden, markkinoinnin, työssäjaksamisen, laitehankintojen, uudistuvan ylioppilastutkinnon, korkeakouluyhteistyön, verkkolukion, starttiopintojen ja kaikenlaisten vanhojen ja uusien asioiden kanssa? Näitä varmasti mietimme, kun alamme pian valmistella seuraavaa Helsingin aikuislukion omaa strategiaa vuosille 2022-2025 

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Suomalaista ranskan kielen opiskelua etänä Ranskassa – tunnit Suvin kanssa – C’est nickel! Aivan upeaa, nikkeliä!

Helsingin aikuislukion opiskelija Sinikka Mikola kirjoittaa blogia Kuulumisia Ranskasta, jossa hän kertoo, millainen hänen polkunsa ranskan oppijana on ollut. Sinikka kuvailee myös, millaista ranskan opiskeleminen Suvi Koivusen tunneilla on ollut. Alkaako tehdä mieli ilmoittautua kursseille?


Pienellä paikkakunnalla kanssakäyminen, kaupassakäynti, asiointi eri palveluissa, seurustelu ystävien ja naapureiden kanssa tapahtuu ranskaksi. Harvemmin käytetään englantia ja puhe kääntyy nopeasti ranskaan omastakin aloitteesta.

Ajatuksenani oli kerryttää ranskan kielen taitoja tietysti käytännössä ja osallistua myös kursseille täällä paikan päällä. Hyvän pohjan olin saanut jo Helsingin aikuislukiossa, joka on kaupungin aikuislukio.

Korona muutti tilannetta. Samoin suunnitelmia käydä nopealla TGV-junalla Pariisissa ja Louvressa, konserteissa eri kaupungeissa ja museoissa.

Kun aamuisin astuu sisään leipomon houkutteleviin tuoksuihin, enää eivät mene sekaisin ”boulangerie” – leipomo ja ”boucherie” – lihakauppias.

Hammaslääkärissä hoidon lisäksi on hauska rupatella kylän historiasta, lapsenlapsista, hiihtämisestä ja tietenkin säästä. Sympaattinen ja herttainen, eläkeikäinen hammaslääkärirouva on monen polven kyläläinen, opiskellut Toulous´issa ja hiihtänyt Afrikassa - vesisuksilla.

Vaikka käyn keskusteluja ja teen haastatteluja ranskaksi, takapakkiakin tulee yllättävissä tilanteissa. Ja normaalin käsitteet vaihtelevat. Yhtenä aamuna vieraassa, isossa leipomossa pyysin selvästi juureen leivottua patonkia, ”une baguette au levain” ja myyjä ei ymmärtänyt. ”En osaa kieliä, voiko joku auttaa …”, sanoi hän.

Voisarvien, kroissanttien ostaminen oli yhtä hankalaa. Tinkaamisen jälkeen selvisi, että heillä normaaliksi kutsuttu voisarvi on voilla leivottu. Meidän kylän leipomon normaalit kroissantit ovat ilman voita. 


Madame Eliane Ghilaci esittelee kylämme leipomon normaalia kroissanttia, joka on kuvassa oikealla

Suomalainen pedagoginen osaaminen huippua - parasta ranskan kielen opetusta Helsingin aikuislukiossa 

Koronasta on ollut hyötyäkin. Olen voinut jatkaa Helsingin aikuislukion pitkän ranskan kielen kursseilla etänä täältä Ranskasta käsin. Mikään ei voita suomalaista pedagogista osaamista ja erityisesti Suvi Koivusen opetusta! 

Alun perin hataria ranskan taitoja vahvistaakseni olin kokeillut erilaisia kursseja Helsingissä. Mitkään eivät oikein vastanneet odotuksiani, opetus ei aina ollut kovin pedagogista ja eteneminen oli hidasta. Ystäväni opiskeli italiaa Helsingin aikuislukiossa ja ehdotti, että menisin sinne ranskan tunneille ja että pidettäisiin sitten yhteiset ylioppilasjuhlat. Ehdotus oli outo, uus; palaisinko koulun penkille vuosikymmenien jälkeen. 

Onneksi kuitenkin kirjauduin kaupungin aikuislukioon. Olin kuvitellut, että espanjan ja italian pohjalta ja hajanaisten ranskan kurssien ansiosta osasin paremmin ranskaa kuin todellisuudessa taisin. Otin lusikan kauniiseen käteen ja aloitin opinnot perusteista saadakseni hyvän pohjan ontuvien tietojen sijasta. 

Opetus on ollut parasta mitä olen löytänyt. Opiskelu on tavoitteellista ja kursseilla edetään nopeasti. Koe jokaisen kurssin lopussa motivoi oikeasti ahertamaan ja tekemään läksyjä.

Villakoirat seikkailevat ranskan tehtävissä ja kokeissa 

Villakoirat, caniches, Musti ja Peppi seikkailevat Suvi Koivusen ranskan opetuksessa


Helsingin aikuislukion mainiolla ranskan kielen opettajalla, Suvi Koivusella on monipuoliset menetelmät. Harjoituksissa ja kokeissa seikkailevat muun muassa villakoirat Musti ja Peppi. Angela M. ja Emmanuel M. ovat myös hänen suosikkejaan. Joskus riveillä vilahtaa myös Vladimir P.

Ranskan historia ja kulttuuri tulevat tutuiksi eri näkökulmista. Milloin vieraillaan Pariisin PèreLachaise hautausmaalla ja katakombeissa tai George Sandin maaseutumaisemissa Nohantin kartanon mailla. Jouluhalon lisäksi paistetaan alsacelaista kakkua, kouglofia tai tehdään kerroskakku-pyramidia. Opetuksen aikana ratkotaan murhamysteereitä ja seurataan Mitterandin labradorin noutajan, Baltiquen muistelmia. Erääseen haihin rakastuneen haitutkijan kanssa uidaan Bora-Boralle.

Kursseilla käytetyt hyvät oppikirjat ovat alkuperäisiä ranskalaisia. Videot, kuuntelut, chansonit, monipuoliset sanasto-, kielioppi- ja keskusteluharjoitukset tekevät oppimisesta hauskaa ja hyödyllistä.

”Minulla on hyvä mielikuvitus, jota mielelläni käytän hyväkseni työssä. Minun on ollut pakko tehdä paljon omaa opetusmateriaalia, mutta samalla olen voinut tehdä opetuksesta ehkä keskimääräistä enemmän sellaista kuin haluan.

Opiskelijoillani taas on oma elämänsä ja uransa, joten heillä on kivoja tarinoita ja anekdootteja kerrottavana. Tämä vuorovaikutus on ollut ja on erittäin hedelmällinen.” kuvailee Suvi ”Caniche” Koivunen opetusfilosofiaansa.

Paras opetusmenetelmä on huumori  

Suvi Koivunen nauttii kielten opettamisesta aikuisille. ”Olen pitänyt ja pidän aikuislukiossa opettamisesta. Opiskelijani ovat usein hyvin koulutettuja, ja heillä on hyvä yleissivistys ja huumorintaju. On hauskaa tehdä niitä "pöhköjä" harjoituksia, sillä useimmiten opiskelijat ymmärtävät, mitä ajan takaa. Opiskeluun liittyy asiallisten asioiden lisäksi jokin hauska, jopa absurdi elementti. Uskon ehdottomasti, että se auttaa paremmin muistamaan asioita ja painamaan niitä mieleen.” Pitkän ranskan kursseille osallistuneen Lauran mielestä Suvin opetuksessa parasta onkin huumori.

Kevään 2020 yo-juhlijoita, oikealla Suvi Koivunen, vasemmalla aikuislukion opintoihin 
kannustanut Sissi Huhtala ja keskellä aina inspiroiva Inkeri Toikka 

Hauskoja, mahdottomia sanapareja 

Yksi innostava Suvin menetelmä on jokaisen kurssin aikana tehtävä kirjoitusharjoitus, elaborointi. Harjoituksessa on pitkä lista sanapareja, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa. Näistä pitää saada aikaan lause tai virke ranskaksi. Ja sisällyttää kurssin kielioppiasiat niihin. Ensimmäisen kerran, kun näin harjoituksen, olin kuin puulla päähän lyötynä. Mitä! Nyt synapsit kiertyivät mutkalle. Mitä voisi keksiä sanaparista ”hallitus–sähkövatkain”, ”mustasukkainen-verovirasto” tai ”tehdä sopimus–sanko”. Esimerkiksi tällaisia: ”Kuunnellessani hallituksen tiedottajaa, joka puhui koronakriisistä, otin sähkövatkaimen keittiön kaapista tehdäkseni kakkutaikinaa.” tai ”Marien aviomies oli niin mustasukkainen, että Marie ei voinut mennä yksin edes verovirastoon. ” Mitä sinä keksisit sanaparista ”tehdä sopimus-sanko” tai ”tiedekunta-pora”?

Iloisesti vielä siivittää mielikuvitusta, kun kahdenkymmen sanaparin lauseista tai virkkeistä kirjoittaa yhtenäisen kertomuksen

Korona-ajan menetelmistä hyötyä myös lähiopetuksessa 

”Mitä taas tulee etäopetukseen, on se alkukangertelujen jälkeen ruvennut sujumaan. Vaikka ensi vuosi olisikin taas lähiopetusta, varmasti hyödynnän aikaisempaa enemmän esimerkiksi Youtubea. En vieläkään ole mikään ATK-nero, mutta olen oppinut yhtä ja toista.” kertoo Suvi Koivunen kokemuksistaan korona-ajan opetuksesta.

Aikuislukion ranskan opinnot tuottavat tulosta

Kanssani samoilla lukion pitkän ranskan kursseilla opiskellut Elsa on saavuttanut jo hyvän ranskan taidon. ”Aloitin ranskan opiskelun aivan alkeista aikuislukiossa. Koulun lisäksi oppimisessani on ollut mukana ranskalainen poikaystävä, Duolingo, podcasteja, leffoja ja tvsarjoja, äänikirjoja ja kirjoja. Kaiken pohjana on kuitenkin koulusta oppimani sanasto ja kielioppi, jota voin hyödyntää muualla. Poikaystävän ja hänen perheensä kanssa pystyn jo käymään mukavia keskusteluja. Tahdon suuresti kiittää opettajaamme Suvia kaiken tämän mahdollistamisesta!”


Kevään 2020 pienet yo-ulkoilmajuhlat koronarajoitusten viimeisenä päivänä 

Suomessa käytyjen lukio-opintojen jälkeen kirjoitin keväällä 2020 lyhyen ranskan ylioppilaskokeen. Tavoitteenani ensin oli päästä läpi. Sain kuitenkin eximian. Ei hassumpaa. Varmuuden vuoksi otin yo-todistuksen matkalle mukaan päästäkseni Ranskaan. Korona-aikaan ei koskaan tiedä rajatarkastuksista.

C’est nickel! Aivan huippuopetusta, nikkeliä! sanoisi ranskalainen. Toivotan kaikille kevään ylioppilaille paljon onnea!  

Ilmoittautuminen Helsingin aikuislukioon elokuun lopussa 

Parasta aikuisten ranskan kielen opetusta saa taas ensi lukuvuonna 30.8 alkaen Helsingin aikuislukiossa. Tunnit ovat Helsingin aikuislukion Mäkelänrinteen toimipisteessä, joka on vastikään kuoriutunut remontista.

Ilmoittautuminen toimistoon Mäkelänkatu 47, avoinna ma-to klo 15-19.

Rehtori Niina Peltonen niina.peltonen(at)hel.fi 
Aikuislukion toimisto hal.mrinne(at)edu.hel.fi 



Teksti ja kuvat: Sinikka Mikola 

maanantai 24. toukokuuta 2021

Suuhygienistiopiskelijoiden selkokielisten asiakasohjaustaitojen vahvistaminen

Metropolian suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelma ja Helsingin aikuislukio ovat tehneet jo lähes kahden vuoden ajan yhteistyötä suun terveydenhuollon edistämiseksi aikuisten maahanmuuttajien keskuudessa. Syksyllä 2019 järjestettiin suun terveydenhuollon messutapahtuma aikuisille maahanmuuttajille. Vuotta myöhemmin toteutettiin aikuisille maahanmuuttajille suunnattu blogi suun terveydestä. Keväällä 2021 Helsingin aikuislukion suomen kielen opettaja luennoi selkokielisyydestä ja maahanmuuttajien kohtaamisesta Metropolian luennoilla. 


Yhteistyö alkaa syksyllä 2019 suun terveydenhuollon messuilla

Yhteistyö Metropolian suun terveydenhuollon tutkinnon ja Helsingin aikuislukion välillä käynnistyi vuonna 2019. Aloite yhteistyöstä lähti Helsingin kaupungin suun terveyden edistäjältä, joka kehotti kohdentamaan monikulttuurista terveysvalmennusta hitaasti eteneville suomen kielen ryhmille.

Oppilaitosten välistä yhteistyötä suunniteltiin alkusyksyllä 2019. Siihen osallistuivat suomi toisena kielenä -ohjaaja Heljä Nurmela Helsingin aikuislukiosta ja suun terveydenhuollon lehtori Saila Pakarinen Metropoliasta.

Joulukuussa 2019 toteutui ensimmäinen suuhygienistiopiskelijoiden järjestämä messutapahtuma suunterveydestä Helsingin aikuislukion maahanmuuttajaopiskelijoille


Messutapahtumassa kerrottiin muun muassa elintarvikkeiden sokeripitoisuuksista.

Kuva: sxp18k2a ryhmä.


Yhteistyön vaiheet on kuvattu alla olevassa kuviossa (Kuvio 1).



Kuvio 1: Yhteistyön eteneminen Helsingin aikuislukion ja Metropolian suun terveydenhuollon tutkinnon välillä


Vieraileva luennoitsija Metropoliassa keväällä 2021

Keväällä 2021 yhteistyö syveni organisaatiorajat ylittäväksi opetukseksi. Yhä voimassa olleiden koronarajoitusten vuoksi Helsingin aikuislukio ehdotti, että suomi toisena kielenä -opettaja Mirka Jussila luennoisi kahdella suuhygienistiopiskelijoiden luentokerralla selkokielisyydestä ja monikulttuurisen asiakkaan kohtaamisesta. Luennot toteutettiin yhteisopetuksena suun terveydenhuollon lehtorin Saila Pakarisen kanssa.

Mirka toi luennoille vahvan osaamisen selkokielestä, kielipolitiikasta sekä monikulttuurisen asiakasryhmän tuntemuksesta ja havainnollistavia asiakastilanne- esimerkkejä. Saila puolestaan toi luennoille suun terveydenhuollon osaamista ja auttoi opiskelijoita soveltamaan luennon sisältöä heidän harjoitteluympäristössään Metropolian suunhoidon opetusklinikalla.

"Opiskelijat saivat todentuntuisen käsityksen selkokielestä ja monikulttuurisen asiakkaan kohtaamisesta…"

Teoreettisuudesta huolimatta luennot olivat soveltavia ja elämänmakuisia. Opiskelijat saivat todentuntuisen käsityksen selkokielestä ja monikulttuurisen asiakkaan kohtaamisesta sekä ilmiöön liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Monikulttuurisen asiakkaan kohtaamiseen ja ohjaukseen liittyvät kysymykset niin suullisessa kuin kirjallisessa viestinnässä käsiteltiin kattavasti. Lisäksi luennoilla käsiteltiin selkokieltä ja kielipolitiikkaa.


Yhteisopettajuus elävöittää etäluentoa

Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan kahden opettajan toteuttama verkko-opetus oli opiskelijoille tavallista etäluentoa mielekkäämpi, koska opettajat pohtivat sisältöä yhdessä ja toivat siihen uusia näkökulmia. Mirka toi vahvaa asiantuntijuuttaan esille, mikä herätti luottamusta ja intoa kuuntelijoissa. Myös opettajien yhteinen innostus välittyi keskustelun kautta opiskelijoille.

Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan luennot herättivät heidät pohtimaan kysymyksiä, joita he eivät olisi muuten huomanneet pohtia: kysymyksiä selkokielisyydestä, lukutaidottomuudesta, eri kulttuureista ja vuorovaikutuksesta.  Lisäksi opiskelijat kokivat saaneensa luennoista erityisesti käytännön vinkkejä monikulttuurisen asiakkaan kohtaamiseen suuhygienistin työssä.

Teksti ja kuvat: Saila Pakarinen
Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti monialaisesta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Pakarinen on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Mistä olet kotoisin?

Viikolla 15.3.-21.3. 2021 vietetään valtakunnallista rasisminvastaista viikkoa. Helsingin aikuislukion opiskelija Nora Dadi kirjoittaa, miltä tuntuu, kun muut eivät hyväksy suomalaiseksi.


My eyes still get filled with tears when I remember her words "Lähihoitaja! Siinä ihmiset näyttävät olevan hyviä." That what I heard from a student who is born, raised, and grown up to young adult in Finland. True her parents were immigrants, but she knows Finland as her only country. And what made it worse, this was the third student who told me that she was given that kind of advice to take practical nursing as their future job because the teacher thought that that is what her "kind" is good in. 

 

For the teacher who is trying to help the 15-year-old to decide what they should be when they grow up; saying that does not help! You confuse them more and it is plain racist to think because of a student's parent's origin you categorise them in a box of limited abilities!  

 

This brought me thinking of what I have been through in my education life in Finland. I was born to a white, blonde Finnish mother in Naistenklinikka, in Helsinki. I was taken without my mother's consent nor mine to live in a foreign country for 16 years with no contact to any Finnish person. In my days we had no internet, computers nor YouTube to try keep my Finnish language that was my early mother language. That is the reason that the language I feel in changed to English. And therefore, I am writing this blog in English. I need to feel each word I write! 

 

I first faced racism in Finland in the yard of my day-care, where my best friend told me "I can't play with you anymore because you are Chinese!" I didn't even try to argue and say that my darker skin, eyes, and hair are because of my father's Arabic background, but I surprised the teacher with my answer, which she reported to my mother, "But why? I play with you and you are a Finn!" It was very clear that I did not see any difference between races, colours, or ethnicity! We all could play together as children no matter where from we got our eye colours! 

 

Another memory that made me upset later as an adult was choosing the only dark headed girl (me) at the day-care to be the "bad evil witch" in the play. So, the teachers thought that I fitted the part the best because I had black hair. At least that what she told my blonde mother! Why did the badness and evilness had to be labelled for other children with colour of someone's hair and skin?  

 

Years later at my Finnish class in an un-named high school in Helsinki. I was just back in Finland after 16 years, and the teacher goes through asking the questions "Mistä olet kotoisin?" So naturally I answered "Suomesta" She actually said in English so I would understand her well "I mean REALLY where are you from?" I answered in English "Well, REALLY my white, blonde Finnish mother gave birth to me at Naistenklinikka in Helsinki in 1978!" That was not the answer she was looking for so she asked, "So where is your father from?" I left that school around 20 years ago, and so I didn't finish my schooling there and this was one of the reasons.  

 

Fast forward to 2017. I contacted the S2 student consular, Heljä Nurmela, from Helsingin Aikuislukio, and the conversation was the start of a change in my life. She asked where I was from and when I answered Finland, it was enough of an answer for her. She complimented my (very bad) Finnish language and called on the spot Kirsi Seppänen, who was the main teacher of S2 for that year. I was welcomed so warmly to Seppänen's class and not one teacher in that school ever made me feel any less Finnish than any other white, blonde, and fluent Finnish speakers.  

 

I decided to continue in the Lukio after Merjo Paranko, who was my teacher on my first year asked me about my future plans. I felt old turning soon 40, too weak in the language to allow myself to dream and honestly,I felt not good enough or in other words stupid, from how long the system and community has put me down. Merjo got very angry and extremely passionate, explained how people in their 60s and 70s are studying, how me trying to study in a language that is not my mother tongue is strength, power, and determination, and she made me see how smart and knowledgeable I was in her classes, showing me that I am not at all stupid, just struggling in the language.  

 

I did participate in out of school activities through the school. It reminded me that not every teacher and student in Helsinki thinks as the teachers at Helsingin Aikuislukio. Once again, I faced indirect racism. I was a 41-year-old woman, who has so much experience in life, and my own daughter is a lukio student. So, when I speak of lukio studies, I speak of them as a student and a mother of a student so I have double the experience, but because of my missing vocabulary in the Finnish language I can't talk with smart pedagogical vocabulary in Finnish. And so, the teachers from other lukios from Helsinki were clearly looking at me down and waiting for me to go quite so they would move away from my point. One teacher after we finished months of meetings spoke to me, and for some reason we spoke in English, she suddenly said "Oh but why didn't you speak in English? You have so much useful information they could have used!" That advice came a bit too late, I wanted to speak Finnish to be respected, instead I was ignored, and so I was hurt once again for not being the Finn that I wished I was. 

 

So why Finnishism must be connected to skin colour, to hair colour, to how good you speak Finnish? I know many Finns who live in UK and other parts of the world, their Finnish is worse than mine, but they are Finns! I know many dark-skinned people who are born to a white Finnish family and raised by them and still get the question "REALLY where are you from?" I see beautiful and handsome young students at the Helsingin Aikuislukio that are good enough to be AI students, yet they have been put down by teaching them that they are not Finns and so they stuck with S2.  

 

I have had a good experience in Helsingin aikuislukio. But to be honest not one other school in Helsinki accepted me as a Finn. That means there should be a lot of work done to the educators and education system here!