KIITOS RAKAS OPETTAJA
Löysin itseni lukiossa, hyvin hermostunut vanhempi
opiskelija. Päätin viime vuonna tulla opiskelemaan suomea yhdeksi lukuvuodeksi.
Se oli hyvin epävarma alku uudelle suunnalleni elämässä.
Viikon kuluttua suomen kielen opintojen aloittamisesta,
löysin itseni opiskelemasta suomen kieltä, historiaa, englantia ja
matematiikkaa, ja rakastin sitä. Minusta tuntui, että minun ei pitäisi olla
liian innoissaan, koska minun täytyy lähteä lukuvuoden loppussa pois koulusta.
Ajattelin olevani liian vanha. Sanoin
itselleni: "Se on vain muutama kuukausi ja tämä päättyy."
Muutama kuukausi kului ja tein vielä enemmän aineita, ja
pidin jokaista opettajasta, jonka luokassa opiskelin. En tiedä, ovatko kaikki
opettajat Suomessa yhtä hyödyllisiä ja opiskelijaa tukevia kuin opettajat,
joita tapasin Helsingin Aikuislukiossa. Löysin itselleni uudenlaisen
riippuvuuden. En vain voinut pysäyttää itseästäni halua opiskella.
Kouluvuosi päättyi ja minulla oli täysin uusia suunnitelmia,
jotka rakensivat tulevaisuuteni. Miten se tapahtui? Alle kuuden kuukauden
aikana minun elämäni muuttui vanhasta hyödyttömästä naisesta, naiseksi, jolla
on tulevaisuutta ja suunnitelmia.
Minun historian opettaja oli ensimmäinen, joka kysyi minulta
yksityisessä haastattelussa tulevista suunnitelmistani. En ollut silloin varma,
mitä haluisin tehdä. Niinpä hän kysyi, onko minulla suunitelmia
yliopisto-opintoihin. Kun kerroin hänelle, kuinka mielelläni haluaisin jatkaa,
jos se olisi vaihtoehto, mutta tunsin itseni liian vanhaksi. Hän kertoi
minulle, että kukaan ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan. Hän kysyi, mitä
ajattelisin yhteiskuntaopista. En edes tiennyt, mitä sana "yhteiskuntaoppi"
tarkoittaa. Hän selitti sen ja kertoi minulle, kuinka hän huomasi intohimoani
ja jännitystäni historian luokassa aina, kun aihe oli yhteiskuntaoppia.
Seuraavalla jaksolla löysin itseni yhteiskuntaopinnoiossa, jota rakastin
enemmän kuin mitään, mitä aiemmin olin opikellut.
Toinen opettaja, joka oli minulle järkytys, oli
opiskelutekniikan opettaja. Hän auttoi minua näkemään vielä selvemmin, kuinka
intohimoinen opiskelija olen. Sain huipputulokset jokaisesta
motivaatiotestistä. Hän auttoi löytämään monia opetusmenetelmiä, jotka auttavat
minua niin paljon tänäänkin. En edes tiennyt, että tällaisia opettajia tai
tällainen kurssi oli olemassa.
Matematiikan opettaja antoi minulle rohkaisevia sanoja, kun
tunsin olevani hyödytön, koska suomen kieleni oli vielä hyvin heikko, ja koska
lopetin matematiikan opiskelun, kun olin 14-vuotias. Valmistuin hänen
kurssiltansa arvosanalla 9/10, joten
hänen sanansa olivat hyvin totta.
Biologian opettaja sai minut tuntemaan kuinka typerä olin,
kuin olisin lapsi, joka ei halunnut opiskella tätä mielenkiintoista aihetta.
Hänen opetustapa sai sydämeni hymyilemään.
Englannin kielen opettajat muistuttivat minulle, kuinka
paljon rakastin kirjallisuutta ja kielten opintoja.
Ja ihana suomenkielinen opettajani rohkaisi meitä läpi
kaikki kuukaudet, joita vietimme hänen kursseillaan. Hän sai minut lukemaan
uudestaan. Hän muistutti, miksi rakastin kirjoja lapsena, ja nyt en voi
lopettaa lukemista. Kun tein tutkimuksen kotimaani suosikkikirjailijastani, hän
sanoi minulle, miten esitykseni sai hänet haluamaan lukea kijailijan kirjoja.
Kun selitin, että yhtään hänen kirjaa ei ole käännetty millekään kielelle, hän
tunnin loppuun ja sanoi "Saan lukea nämä kirjat, koska sinä olet se, joka
kääntää ne suomeksi!" Itkin tuona päivänä. Mielestäni on mukavaa olla
mukava ihminen, mutta se, että opettaja on näin opiskelijaa tukeva ja
rohkaiseva, on toinen opetuksen taso.
Yksi suurimmasta avusta ja rohkaisusta, jonka löysin, sain
opinto-ohjaajalta. Hän on kaikkein tukevin ihminen, jonka olen tavannut missään
koulussa, joissa olen opiskellut. Hän varmisti, että jatkoin matkaani Helsingin
aikuislukiossa, jossa olen tänään suunnittelemassa paljon pidempää opiskelijaelämää.
Opiskelijana tiedän, että opettajat eivät saa paljon
kiitosta ja unohtavat, kuinka paljon hyvää ja muutosta annatte elämäämme.
Muistakaa kiittää itseänne siitä, että tuette aikuisopiskelijoita kuten meitä.
Monet meistä ovat kiireisiä töiden, kodin ja perheiden kanssa, joten unohdamme
kiittää teitä tarpeeksi. Jokaisen opiskelijan puolesta, joka koskaan lähti
luokkastasi, haluan sanoa: "Kiitos!"
