Hyvät uudet ylioppilaat, rehtori, opettajat, koulun henkilökunta, sukulaiset sekä ystävät. Kiitos, kun olette tulleet juhlistamaan tätä tärkeää päivää, jolloin olemme saaneet painaa ylioppilaslakin päähämme.
Meidän uusien ylioppilaiden polut tähän pisteeseen ovat tulleet eri reittejä. Jotkut eivät koskaan ajatelleetkaan käydä lukiota, toiset meistä taas olivat keskeyttäneet koulunsa nuorena ja nyt vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen ovat palanneet opintielle. Joukossamme on myös kaksoistutkinnon suorittaneita, jotka valmistuvat tänään sekä ammattiin että ylioppilaaksi. Polkuja on siis monia, mutta kaikkia meitä yhdistää kuitenkin iästä ja polusta riippumatta se, että olemme aikuisella iällä suorittaneet ylioppilastutkinnon.
Itse kävin kauan sitten oppikoulua poikakoulussa, jossa luokalla oli 40 poikaa. Opetus oli varmaan pakostakin armeijatyylistä tiukan kurin alaista opetusta ja silloin ylioppilastutkinto tuntui vain kaukaiselta haaveelta. Ammatin hankkiminen ja pikainen töihin meno tuntui paremmalta ajatukselta ja koulunkäynti oli vain väline saada töitä. Aikuistuessani huomasin kuitenkin, että oppiminen on elinikäinen rupeama ja itseään pitää kehittää jatkuvasti. Kun lapsistani nuorinkin aloitti lukion, niin minulle heräsi ajatus, että en halua olla perheessämme ainut ilman ylioppilaslakkia. Niinpä päätin ilmoittautua Helsingin aikuislukioon.
Vaikka yleensä en pahemmin jännitä uusia asioita, aikuislukioon meno kuitenkin askarrutti. Kuinka nuoremmat suhtautuisivat näin vanhaan ukkoon? Ilokseni sain huomata kannustavan ilmapiirin kaikkien eri-ikäisten kesken. Lisäksi huomasin, että en ole ainoa "vanhus" joukossa. Oli hienoa huomata, että kaikki olivat yhdenvertaisia, niin nuoret kuin vanhemmatkin. Ehkä juuri oppilaitten eri-ikäisyys teki oppituntien ryhmäkeskusteluista niin mielenkiintoisia.
Opettajat ja opetus ovat olleet erinomaista ja kannustavaa. Olen huomannut opiskelun olevan innostavaa ja kiinnostavaa, laiskuudestani huolimatta! Kiitos siitä opettajille.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja aikuislukio on herättänyt minussa uudestaan halun historian harrastamiseen. Historian tunteminen auttaa ymmärtämään nykyhetkeä ja onhan siitä myös hyötyä työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa.
Nyt kun me valmistuneet olemme saaneet valkolakkimme, yksi jännittävä hetki elämästämme on ohi ja uudet haasteet odottavat edessäpäin. Jotkut mahdollisesti jatkavat opiskelua ammattikorkeakoulussa, yliopistossa tai jossakin muussa opinahjossa ja jotkut nauttivat yhden projektin päätökseen saamisesta. Kaikesta oppimastamme on ollut varmasti hyötyä jo pelkästään yleissivistyksen vuoksi.
Elämä on tosiaankin ikuista oppimista ja siksi itsensä kehittämistä ei kannata jättää tähän.
Itse ajattelin syksyllä ilmoittautua jatkamaan Helsingin Aikuislukiossa aineopiskelijana espanjan kielen parissa.
Lopuksi haluan kiittää vielä kerran opettajia kärsivällisyydestä ja hienosta pedagogisesta työstä. Henkilökunnalle kiitos kaikesta avustamisesta käytännön asioissa. Omaa perhettäni kiitän kannustuksesta ja vertaistuen antamisesta ylioppilaaksi tulemisessa. Tuesta oli paljon apua.
Lopetan puheeni sitaattiin mieheltä, jota on vaikea kuvata hienoksi ihmiseksi. Hän oli Maximilien Robespier yksi Ranskan vallankumouksen johtajista.
”Vapauden salaisuus piilee ihmisten sivistämisessä, kun taas itsevaltiuden salaisuus piilee siinä, että heidät pidetään tietämättöminä”.
Hyvää kesää ja loppuelämää teille kaikille!
Jorma Vilpponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti