torstai 22. tammikuuta 2015

Innostusta Oslosta



Helsingin aikuislukion s2-opettajat Heljä, Maija, Riitta, Sanna, Noora ja Aura tutustumassa Oslo VO Helsfyriin.

Helsingin aikuislukiossa on paljon suomi toisena kielenä -opetusta, ja koulun suomen kielen opettajat jatkuvasti pyrkivät kehittämään opetustaan. Nyt haimme inspiraatiota Norjasta: Helsingin aikuislukion 22:sta suomen kielen opettajasta kuusi onnekasta pääsi marraskuussa 2014 kolmeksi päiväksi Osloon tutustumaan norja toisena kielenä -opetukseen. Oslo olikin hyvä paikka tutustua maahanmuuttajien koulutukseen, sillä siellä on paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Helsingissä: Norjan väestöstä 13 % on maahanmuuttajia, Oslossa heitä on 27 % väestöstä (Suomessa 3,6 %, Helsingissä 8,4 %; Maahanmuuton vuosikatsaus, sisäministeriö). Maahanmuuttajien kotoutuminen on silti (vai siksi?) sujunut siellä hyvin.

Vierailu Osloon oli innostava. Pääsimme osallistumaan norjan kielen tunneille ja itse kokemaan, miltä erilaiset opetusmetodit tuntuvat oppilaana. Myös täällä opetuksessa ei käytetä välikieltä eli norjaa opetettiin norjaksi kuten meillä suomea suomeksi. Harvalla suomen kielen opettajalla on kuitenkaan kokemusta tästä oppilaana. Saimme paljon hyviä ideoita! Ja oli mukavaa huomata, miten toimivilta erilaiset opetusmetodit tuntuvat oppilaana. Ensi vuonna myös kokeilemme koulussamme Oslon esimerkin innoittamina muutaman suomen kielen kurssin opetusta tiimityönä.

Eniten ihastusta meissä herätti kuitenkin se, miten hyvin maahanmuuttajien opetus oli järjestetty Oslossa. Toivoisimmekin päättäjien käyvän Oslossa vierailulla ja tuovan meille tuliaisina seuraavat palat Norjan/Oslon järjestelmää:
  1. Kaikilla maahanmuuttajilla on oikeus aloittaa norjan opiskelu viimeistään kolme kuukautta maahan saapumisen jälkeen. Ei siis vuosien odottelua!
  2. Jokainen hakeutuu kursseille saman palvelukeskuksen (Oslo VO Servicesenter) kautta, jossa edeltävät taidot ja tiedot kartoitetaan ja josta maahanmuuttaja ohjataan sopivalle kurssille.
  3. Myös ammatilliset taidot kartoitetaan ja niitä täydennetään tarvittaessa yksilöllisesti.
  4. Kaikki virallinen kotoutumisohjelmaan liittyvä kielikoulutus järjestetään julkisissa oppilaitoksissa, ei kilpailuttamalla yksityisissä kouluissa niin kuin Helsingissä.
  5. Kaikilla Norjaan muuttavilla on sekä oikeus että velvollisuus osallistua 50 oppitunnin yhteiskuntaopintoihin. Vaikutuksen meihin teki se, että Oslossa näitä opintoja tarjotaan 37 kielellä.
  6. Norjan kielen opiskelun lisäksi maahanmuuttajat käyvät työharjoittelussa: ensin yksi päivä viikossa on työharjoittelua ja neljä päivää norjan kielen opiskelua. Vähitellen työharjoittelun osuus kasvaa niin, että lopuksi maahanmuuttaja on 4 päivää työharjoittelussa ja yhden päivän opiskelee. Usein maahanmuuttaja lopuksi saa työpaikan työharjoittelupaikastaan. Yrittäjät Oslossa ovat innostuneet tästä mahdollisuudesta, koska sitä tuetaan rahallisesti ja lopuksi työnantaja saa osaavan työntekijän, joka osaa varmasti työn sekä firman tavat.
Kaikki maahanmuuttajat siis pääsivät nopeasti itselleen sopivaan koulutukseen käymällä yhdessä paikassa, jossa heidän tiedot ja taidot testattiin. He saivat tarpeelliset tiedot norjalaisesta yhteiskunnasta omalla kielellä. Koulutuksen jälkeen tai aikana maahanmuuttajat myös työllistyivät hyvin. Kuulostaa mahtavalta!

Seuraaville kouluille ja organisaatioille siis suurkiitos, että pääsimme tutustumaan toimintaanne:


1. Oslo VO Helsfyr
2. Oslo VO Rosenhof ja Quo Vadis –koulu
3. Oslo VO Servicesenter
4. VOX/ Norwegian Agency for Lifelong Learning / Integration Department
5. University of Oslo (Norwegian as a Second Language + Center for Multilingualism)


Ehdimme norjan kielen opetuksen järjestelmän lisäksi ihailla mm. Munchin tauluja ja Vigelandin veistoksia, kävellä oopperatalon katolla ja käydä meille ennestään täysin tuntemattoman bändin Susie and the Spuds keikalla. Matka oli siis oikein antoisa ja innostava!


Noora Gaily ja Aura Vapaametsä










Noora Gaily on Helsingin aikuislukion suomen kielen opettaja. Hän pitää matkustamisesta, uusien asioiden oppimisesta ja tanssimisesta.












Aura Vapaametsä on Helsingin aikuislukion suomen kielen opettaja. Hän pitää auringosta, hetkistä rakkaittensa kanssa, kirjoittamisesta ja matkustamisesta uusiin ja jo tuttuihin paikkoihin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Millainen on tulevaisuuden koulu?

Marko ja Samira saapuvat kouluun samoihin aikoihin. Koulun ala-aulassa heidän mobiililaitteensa ”kuittaa” heidät saapuneeksi ja ilmoittaa teemaluokat. Samira nappaa automaatista kahvimukillisen mukaan ja siirtyy luokkaan 313B, Marko taas löytää tiensä toiseen kerrokseen. Luokassa on paikalla kymmenkunta opiskelijaa sekä muutama ohjaaja. Lisäksi etäyhteyksien päässä opiskelee liuta opiskelijoita, ja luvassa on asiantuntijan ohjaustuokio videon välityksellä. Eri luokissa siis opiskellaan teemoittain. Näistä opiskelija kerää itselleen osaamista haluamillaan ja tarvitsemillaan osa-alueilla. Tänään Samira opiskelee globalisaatio-teemaa englanniksi ja Marko puolestaan 2000-luvun alun uudistuksia, osittain ruotsin kielellä. Opiskelu tapahtuu suurimmaksi osaksi pienryhmissä osaamista jakaen, ohjausta voi halutessaan saada asiantuntijaohjaajilta (vuonna 2010 heitä sanottiin vielä opettajiksi). Välillä on tarjolla myös paluu historiaan, kun iso määrä opiskelijoita kerääntyy kuuntelemaan luentoa koulun auditorioon. Useimmiten tällaiset luennot voi kuitenkin seurata netistä, ja yhdessä työskentelylle jää näin paljon enemmän aikaa.

Mukana kulkeva tekniikka muistuttaa Markoa siitä, että hän on asettanut aikataulusuunnitelmaansa yhden teemakokonaisuuden opintojen valmistumisen viikon päähän, mutta Marko ei ole tästä ollenkaan huolissaan: viimeinenkin oppimistehtävä on ryhmässä juuri valmistumassa. Varmuuden vuoksi ryhmä ottaa vielä yhteyden virtuaalikokoustyökalun avulla yhteen asiantuntijaan ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Eikä aikaakaan, kun ryhmän tehtävä lähtee arvioitavaksi ja kommentoitavaksi neljälle eri ohjaajalle.

Kotona opiskellessaan Samira vielä törmää ongelmaan, jota hän ei pysty yksin ratkaisemaan. Virtuaalisen opiskeluympäristön kautta hän saa kuitenkin nopeasti vastauksen, koska paikalla on opiskelijatovereita, jotka pystyvät antamaan neuvoja.

Miltä tällainen tapa opiskella kuulostaisi? Olisiko se uhka vai mahdollisuus? Vai täysi mahdottomuus? Tällä hetkellä keskustellaan paljon siitä, millainen on tulevaisuuden koulu. Millaisia uudistuksia se vaatisi? Mihin suomalainen koulu ylipäätään on menossa?

Meillä kaikilla on käsityksiä siitä, mitä opiskelu ja oppiminen ovat – ja omista tutuista käsityksistä poisoppiminen voi olla vaikeaa. Mutta ajattelepa, millaista työelämä on jo nykypäivänä. Ovatko sen toimintatavat lähelläkään sitä, miten koulussa pääsääntöisesti opiskellaan? Toisaalta, tiedämmekö vielä mitään vuoden 2030 työelämästä – edes ammateista, joissa silloin toimimme?

Tulevaisuuden ennustaminen ei koskaan ole helppoa, ja hurjat visiot tuntuvat päätyvän lähinnä tieteiselokuviin. Mutta muutosta emme kuitenkaan pääse karkuun, ja muutosvauhti tuntuu vain kiihtyvän. Koulu ja opiskelu eivät tee poikkeusta. Ehkä vuonna 2030 löydämme tuon koulupäivän kuvauksen jostain virtuaalimaailmasta ja naureskelemme sille, koska olemme harpanneet tuosta jo pitkän askelen eteenpäin. 






Niina Peltonen

Niina Peltonen on Helsingin aikuislukion rehtori. Hän pitää matkustamisesta, metallimusiikista ja lumisista pakkaspäivistä.