Uusi lukiolaki on jo hyväksytty ja vahvistettu, ja se astuu voimaan jo ensi syksynä. Lukiolain muutoksien myötä Opetushallituksessa on käynnistynyt myös opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen. Miten tämä tulee näkymään aikuislukiolaisen opinnoissa? Vuonna 2030 ei opiskella enää kursseittain, vaan käytössä ovat opintopisteet. Opiskelija voi valita opintoihinsa erilaajuisia opintomoduuleja, joista hän sitten kerää koko oppimäärän. Yhtenä tavoitteena on lisätä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja luoda laajempia kokonaisuuksia, joissa opiskelija esimerkiksi tutkii jotakin ilmiötä eri näkökulmista. Tähän tapaan opiskella voi itse asiassa jo nyt tutustua Helsingin aikuislukion kestävän kehityksen opintokokonaisuudessa, jossa mukana on kuuden eri oppiaineen kursseja. Näistä opiskelija valitsee oman kiinnostuksensa ja tarpeensa mukaiset oppiaineet. Vuonna 2030 tämä on yleinen tapa opiskella ja syventää oppijan osaamista eri alueilla.
Tulevaisuudessa oppiminen koulun ulkopuolella tunnustetaan entistä paremmin osaksi aikuislukio-opintoja. Erityisesti aikuisilla on paljon osaamista, jota on hankittu työelämässä, muissa opinnoissa tai harrastuksissa. Jos tämä osaaminen vastaa lukion tai perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita, voi opiskelija nopeuttaa opiskeluaikaansa näyttämällä osaamistaan. Yleissivistävälle puolellekin syntyy näin eräänlainen näyttötutkintojen järjestelmä. Oppiminen myös siirtyy kouluaikana entistä enemmän ulos luokkahuoneista: eri ilmiöitä tutkitaan koulun ulkopuolella yhteistyöoppilaitoksissa, yrityksissä, työpaikoilla, kaupungin eri oppimispisteissä ja verkossa. VR-tekniikka mahdollistaa matkustamisen eri paikkoihin ja aikoihin ilman hiilijalanjälkeä suurentavia matkustustapoja. Eivätkä koulutkaan näytä reilun 10 vuoden päästä enää siltä kuin nyt. Niistä on rakennettu aitoja oppimiskeskuksia, joissa on erilaisia oppimisen tiloja. Pulpettirivit ovat silloin historiaa!
Lukioaikana opiskelija pääsee myös tutustumaan korkeakouluopintoihin: yhteistyö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa tulee laajenemaan. Tämän myötä opiskelija voi saada jo lukioaikanaan lentävän lähdön kohti jatko-opintoja. Valitsisitko sinä vaikkapa kurkistuskurssin jatko-opintoihin, jonkin alan perusopinnot verkko-opintoina tai labrakurssin ammattikorkeakoulusta? Aikuisten perusopetuksen puolella taas voisi osallistua ammatillisiin opintoihin tai tutustua lukiomaailmaan. Tällaisesta yhteistyöstä on apua niin niille, jotka vielä miettivät uravalintojaan, kuin niillekin, joille suunta on selvä.
Oppimisen digitalisaatio on vuonna 2030 ottanut aimo harppauksen tästä päivästä eteenpäin. Data-analytiikka on arkipäivää: se kertoo oppijalle ja hänen ohjaajilleen / opettajilleen, millä tasolla osaaminen on. Se osoittaa, missä kohdissa eri moduuleissa on vielä opiskeltava lisää ja mistä taas voi lähteä vauhdilla eteenpäin. Tämä tapahtuu reaaliaikaisesti, jotta opiskelijan ei tarvitse odottaa palautetta osaamisestaan liian kauan. Opettajalla on tämän kehityksen myötä aikaa keskittyä ohjaamaan opiskelijoita solmukohdissa, silloin kun oppiminen ei tunnu edistyvän. Luonnollisesti tämä vaatii oppijalta myös vahvaa itseohjautuvuutta – opettaja ei ole se, joka jakaa tietoa, vaan se, joka tekee yhdessä opiskelijoitten kanssa, vie oppimista ohjaten eteenpäin.
On myös mielenkiintoista seurata, kuinka käy ylioppilastutkinnolle. Nythän on esitetty sen laajentamista niin, että ylioppilaaksi pääsisi suoritettuaan viisi ylioppilaskoetta nykyisen neljän sijaan. Tämä uudistus kytkeytyy korkeakoulujen haku-uudistukseen, jossa huomioon otetaan viiden ylioppilaskokeen arvosanat. Mutta entäpä muut rakenteet? Digitaaliset ylioppilaskokeet ovat jo täällä, mutta voisiko tulevaisuudessa olla mahdollisuus osallistua ylioppilaskokeisiin silloin, kun tietää osaamisensa olevan riittävällä tasolla? Onko meillä vuonna 2030 ehkä koelabroja, jonne opiskelija ilmoittautuu ja tulee tekemään haluamansa kokeet, kun se hänelle sopii. Tämä tukisi opintojen aikaista moduuliajattelua. Voi tietenkin olla, että reilu kymmenen vuotta on tällaiselle muutokselle liian lyhyt aika.
En ole ennustaja, mutta välillä on mukava visioida sitä, miltä tulevaisuus aikuislukiossa ja ylipäätään koulumaailmassa näyttää. Kun työelämä ja ympäröivä maailma uudistuu, täytyy koulunkin pysyä vauhdissa mukana. Uudistukset ovat entistä nopeampia ja entistä suurempia, mikä saattaa välillä hämmästyttää. Suomalaisessa koulussa on paljon hyvää, mutta paikalleen ei voi jäädä, ettei se hyvä muutu jäänteeksi menneestä. Yhden asian säilymisestä olen kuitenkin melko varma: oppimista ei tapahdu ilman aitoja kohtaamisia, vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä. Vaikka tietoteknologia on koko ajan suurempi osa arkeamme ja oppimistamme, ei se poista ihmiskontaktien tarvetta. Koulujen henkilökunnan ja opiskelijoitten yhteistyö on oppimisen perusta, joka varmasti tulee vain lisääntymään.
Niina Peltonen, Helsingin aikuislukion rehtori, joka odottaa innolla näkevänsä tulevaisuuden koulun
