Tosiaan, kuka olisikaan uskonut, että tämä päivä oikeasti tulisi. Olemme laskeneet kuukausia, päiviä ja tunteja odottaen vuoroin innolla vuoroin kauhulla tätä hetkeä. Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että nyt kun valkolakki vihdoin on päässä, fiilis on uskomaton. Tätä vapautta on läpi kouluvuosien odotettu kuin kuuta nousevaa. 3-4 vuoden uurastus on nyt ohi ja ihme kyllä hengissä ollaan, ainakin vielä.
Oma koulutaipaleeni on nyt jatkunut yhtäjaksoisesti 12,5 vuotta. Sinä aikana koulusta on tullut tuttu ja turvallinen asia, jonka on aina voinut luottaa jatkuvan. Tämän vuoksi tuon uskomattoman fiiliksen lisäksi mielessä, ainakin minulla, kytee pieni pelon tunne. Pelko tutun ja turvallisen jättämisestä taakse ja omien siipien kokeilemisesta tässä suuressa maailmassa.
Edessämme on paljon erilaisia päätöksiä, ja kaikki on nyt meidän omissa pienissä käsissämme. Monet täällä olevista ovat jo päätöksensä elämän isoissa kysymyksissä tehneet, mutta monelle meistä nämä päätökset ovat vielä edessä. Päätöksien tekeminen esimerkiksi jatkokoulutusta, työtä, asuinpaikkaa tai mahdollisesti puolison valintaa koskien sekä kaiken muun uuden kohtaaminen voi tällä hetkellä tuntua lähes ylitsepääsemättömän vaikealta ajatukselta.
Kuitenkin tämä on juuri se, mihin meitä on koulussa valmisteltu eli kohtaamaan eteen tulevat haasteet pää pystyssä huolimatta siitä, kuinka mahdottomilta ne tuntuisivatkaan. Näinä kouluvuosina olemme kasvaneet ihmisinä läpi opiskelun tuomien vastuiden sekä kokeiden ja kirjoitusten tuottamien kyyneleiden ja stressin.
Koulu on opettanut meille asioita itsestämme. Olemme oppineet tunnistamaan omat vahvuutemme ja intohimomme, heikkoutemme ja kehittämiskohtamme. Tämä osoittaa sen, että lukio on muutakin kuin opiskelua. Lukio on kasvamista ja kokemuksen hankkimista. Se on uusien ihmisten kohtaamista ja ystävystymistä. Se on tuonut meille mahtavia kokemuksia ja muistoja, jotka tulevat lämmittämään sydäntämme tulevaisuudessa vanhoilla päivillämme. Sillä kyllä se niin vain on, että elämä ja aika tulevat erottamaan meitä. Kukin lähtee tahoilleen jatko-opiskelemaan, töihin tai kenties ulkomaille asumaan, emmekä tule viettämään aikaa yhdessä samalla tavoin kuin näinä menneinä vuosina. Siksi onkin hyvä, että näitä kultaisia muistoja, joita olemme lukioajalta saaneet, ei voida meiltä viedä pois, vaan ne lämmittävät mieltämme vielä pitkään.
Rakkaat ylioppilaat, vaikka tämä on nyt meidän päivämme, tulisi meidän juhlia myös opettajiamme. Teille, hyvät opettajat, kuuluu iso kiitos. Ilman teidän kärsivällisyyttänne ja ohjaustanne tämä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Mitä meidän opiskelustamme olisi tullut, jos ei olisi ollut opettajia rauhoittelemassa, kun tunneilla meni liian levottomasti tai kun oli vähän liian hauskaa. Tai silloin kun tuntui, että aikataulut ja erilaiset työt kaatuvat päälle, mikä meillä kaksoistutkintolaisilla ei ollut kovinkaan harvinaista. Me tosiaan teemme tämän vain kerran, ja sekin on ihan tarpeeksi :). Opettajat sen sijaan ovat valmiita aloittamaan tämän prosessin alusta vuodesta toiseen uusien opiskelijoiden kanssa. Kiitos teille, rakkaat opettajat, työpanoksestanne, jonka olette olleet valmiit antamaan meidän kanssamme.
Lisäksi itse kullakin on ollut omat tukijoukkonsa koulun ulkopuolella. Perheenjäsenet ja ystävät ovat kulkeneet rinnallamme nämä kouluvuodet. He ovat saaneet oman osansa niistä tunneskaaloista ja purkauksista, joita matkan varrelle on mahtunut. He ovat myös tarjonneet vertaistukea ja toimineet ongelmanratkaisijoina sekä tarjonneet tilaisuuksia ottaa vähän rennommin. Itse ainakaan en tätä 3,5 vuotta olisi selvinnyt ilman perhettäni ja ystäviäni, ja heidän tuestaan olen erittäin kiitollinen.
Tämä ei suinkaan ole loppu, vaan uuden alku. Innostuksen ja jännityksen tunne mahanpohjissamme siirrymme nyt lukiossa opiskelusta itsenäiseen opiskeluun elämän koulussa ja alamme rakentamaan omaa elämäämme. Haluan vielä lämpimästi kiittää kaikkia, erityisesti opettajiani ja luokkalaisiani, siitä, että teitte näistä vuosista erityiset. Tämän puheen voisi tiivistää Pekka Somerjoen sanoihin: “ Tämä päivä on elämän kevät, se on voimaa nuoruuden. Tänä päivänä hymyilevät eilinen ja huominen. Tämä päivä on taistelun tulos, ovi auki on elämään. Tänään aika on lähteä ulos, ja kokeilla siipiään.”
Haluan toivottaa kaikille hyvää jatkoa ja unohtumatonta juhlapäivää!
Emma Kortekallio
Helsingin aikuislukion ylioppilas
