tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kirjavinkki: Outolintu

Etäopiskelija ehtii nauttia lukemisesta, mutta mihin kirjaan tarttuisi seuraavaksi? Ensimmäisen vuoden kaksariopiskelija antaa hyvän lukuvinkin nuorille.


Sain juuri luettua Veronika Rothin kirjoittaman Divergent- kirjasarjan ensimmäisen osan Outolintu (2011). Pakko sanoa että kirja oli ihan huippu! Lukemista ei meinannut lopettaa ollenkaan.  
  
Divergent- kirjasarjassa on siis kolme osaa ja tämä Outolintu on sarjan ensimmäinen osa. Onneksi kirja vielä jatkuu, sillä rakastuin kirjan henkilöihin, tarinan kulkuun ja no ihan kaikkeen! En malta odottaa että pääsen jatkamaan kirjasarjan lukemista. 
  
Kirjan päähenkilö Tris, oikealta nimeltään Batrice, on kirjan alussa 16- vuotias tyttö, joka kuului viidestä eri osastosta Vaatimattomiin. Muita osastoja ovat Terävä, Uskalias, Sopuisa ja Rehti. Trisillä oli edessään vaikea päätös; hänen piti valita minkä osaston valitsee, ajatteleeko hän omaa tulevaisuuttaan vai perhettään, jotka kuuluvat vaatimattomiin. 
  
“Sisimmässä ympyrässä on viisi niin suurta metallikulhoa, että mahtuisin sellaiseen kokonaan jos kävisin kippuraan. Kuinkin kulhon sisältö edustaa yhtä osastoa: harmaat kivet Vaatimatonta, vesi Terävää, maa Sopuisaa, palavat hiilet Uskaliasta ja lasi Rehtiä. 
     Markus kutsuu minua pian nimeltä, ja silloin minun on määrä kävellä    kehien keskustaan. Seison siinä vaiti. Marcus ojentaa minulle veitsen. Leikkaan sillä haavan käteeni ja valutan verta sen osaston kulhoon, jonka valitsen. Viileille kiville. Tai kuumille hiilille”.  (s. 33) 
  
Kirjassa tapahtuu koko ajan jotakin, mikä tietty piti kiinnostuksen korkealla sekä sai lukuinnon kestämään aina kirjan loppuun asti. Tapahtumapaikkoja oli monia; Terävän ja Uskaliaan päämajat, monttu, Vaatimattomien asuinalue, juna jne... Paikkoja kuvailtiin tarkasti ja omalla kohdallani pystyin kuvittelemaan itseni niihin. 
  
“Uskaliaiden jono kulkee pimeään käytävään. En näe edelläni kävelevää Williä, en näe yhtään mitään. Jalkani osuu johonkin ja kompastun. Polveni kolahtaa lattiaan - siinä on porras. Suoristaudun kiireesti. Voin melkein kuulla miten hampaani kalisevat. He eivät nähneet tuota. Täällä on liian pimeää. Toivottavasti.”  (s. 311) 
  
Kuvittelua helpotti varmasti myös se, että olen nähnyt kaikkia Divergent- sarjan elokuvat. Rakastuin ensisilmäyksellä elokuviin, katsoin siis kaikki kolme saman päivän aikana. Hulluinta tässä kaikessa on se että löysin elokuvat aivan sattumalta netflixistä ja päätin katsoa ne, sillä kuulostivat mielenkiintoisilta. Onneksi löysin elokuvat! Olen katsonut ne jo kolme kertaa läpi ja taas tekisi mieli katsoa. 
  
Elokuvat hurmasivat minut toden teolla minkä takia halusin myös lukea kirjat. En tiedä kummin päin olisi ollut viisaampaa tehdä, lukea kirjat ensin vai katsoa elokuvat? No omalla kohdalla ei ole enää kauheasti valinnanvaraa, sillä itsehän olen elokuvat nähnyt, useamman kuin yhden kerran. Minua hieman harmittaa se että kirja ja elokuva erosivat niin paljon keskenään. Alussa oli ensin pieniä eroja, mutta mitä enemmän kirjaa luki sen enemmän eroavaisuuksia tuli vastaan. Se häiritsi myös lukemista, sillä kun yritti keskittyä kirjaan, elokuva tuli pakostakin mieleen sen eroavaisuuksien kanssa.  
  
Tykkäsin kirjasta silti ihan hulluna! Suosittelen sitä lämpimästi kaiken ikäisille, etenkin nuorille aikuisille. Jos olisin saanut vaikuttaa siihen luenko kirjat vai katsonko elokuvat ensin, sanoisin että olisin mieluummin lukenut ensin kirjan ja sen jälkeen vasta katsonut elokuvat. Tai no en osaa sanoa, tehkää miten parhaaksi näette. Toivottavasti kiinnostuitte tästä kirjasta, sillä tämä on ollut yksi parhaimmista kirjoista, oikeastaan kirjasarjoista (vaikka en ole vielä kaikkia lukenutkaan), mitä olen lukenut!  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti