perjantai 25. lokakuuta 2019

Helsingin aikuislukiosta Helsingin yliopistoon



Helsingin aikuislukio on ollut minulle ja monelle muulle tärkeä osa elämää ne vuodet, jolloin sitä kävimme. Minulle aikuislukion valinnassa oli tärkeää sijainnin lisäksi myös ilmapiiri, ja sen takia päädyinkin valitsemaan Helsingin aikuislukion. Aikuislukion sijainti Mäkelänrinteessä on täydellinen ihmiselle, joka ei asu keskustassa, eikä myöskään halua kulkea siellä ”ristiin rastiin”. Helsingin aikuislukion ilmapiiri on mielestäni erilainen kuin muissa kouluissa.

Ainoastaan peruskoulun suorittaneen ihmisen ihmisarvo on valmiiksi lytätty. Sain aiemmissa työpaikoissani kuulla asiasta naljailua, taitojani epäiltiin, enkä muutenkaan tuntenut olevani samanarvoinen kansalainen. Olin hylkiö! Tiedän varmasti, että moni muu tuntee samoin. Sellainen tunne nostaa jo valmiiksi kynnystä lähteä opiskelemaan ja parantamaan omaa elämänlaatua. Harva on valmis siinä vaiheessa tekemään päätöstä opiskelun aloittamisesta vieraassa ympäristössä tavoitteena tutkinto, jonka ”normaalit” ihmiset ovat suorittaneet jo teini-iässä.
Tässä kohdassa Helsingin aikuislukio astuu kuvaan, sillä siellä kynnys on matalampi. Helsingin aikuislukio ei diskriminoi opiskelijoita, vaan se haluaa aidosti antaa ihmiselle koulutuksen, joka kantaa, riippumatta siitä, tähtäätkö tutkintoon vai luetko yksittäisiä kursseja tai aineita.

Voi olla, etten itse, eikä moni muukaan olisi opiskelemassa yliopistossa tällä hetkellä, ellei olisi astunut Helsingin aikuislukion ovesta sisään. Siksi toivonkin, että jo valmiiksi monen ihmisen epävarmaa tulevaisuutta ei horjuteta hätäisillä päätöksillä, kuten aikuislukion lakkauttamisella omana koulunaan.

 

Karri Markkula
Taloustieteen kandiohjelma
Matemaattisten tieteiden kandiohjelma

lauantai 12. lokakuuta 2019

Huono koulu, hyvä koulu: vanha kriteeristö joutaa romukoppaan

Helsingin aikuislukiosta osallistuu parhaillaan 11 opettajaa Pekka Peuran ja Eduhakkereiden ideoimaan Maailmanluokan täydennyskoulutukseen opettajille. Vuoden kestävä koulutus opiskellaan yhteisöllisesti verkossa. Koulutuksessa haastetaan opettajia arvioimaan ja kehittämään omaa opetustaan, arviointitaitojaan ja työyhteisöään sekä tutustutaan uusimpaan tutkimustietoon maailmalta ja digitaalisen oppimisen innovaatioihin. Tässä kirjoituksessa nostetaan esiin koulutuksessa heränneitä ajatuksia. Keskustelua herätti erityisesti hyvä-huono -koulu diskurssi.


John Hattie on tutkinut oppimisen näkyväksi tekemistä (visible learning) yli 300 miljoonaa oppilasta käsittävien aineistojen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä toimintatavat ja opetusmenetelmät tuottavat parhaan oppimistuloksen.

Kuinka monta opettajaa muistat omilta kouluajoiltasi? Todennäköisesti mieleesi nousee vain muutama, vaikka koulupolullasi opettajia on ollut lähes parikymmentä. Miksi muistamme jotkut opettajamme niin hyvin? Ehkä siksi, että opettaja suhtautui intohimoisesti opettamaansa aineeseen, tai ehkäpä siksi, että opettaja näki meissä jotain, jota emme itse kyenneet näkemään. “Know thy impact”, tunnista vaikutuksesi, sanoo John Hattie. Opettajina meidän olisi pyrittävä tunnistamaan oma vaikutuksemme oppilaisiin ja luokkaan astuessamme sanoa: “Tulin mittamaan vaikutustani teihin.”

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Keskitymmekö toimintatavoissamme ja  opettajainhuonekeskusteluissa liikaa oppimisen kannalta toisarvoisiin asioihin, kuten kotitehtävien tekemättömyyteen, osaamisen heikkouksiin tai siihen, onko oppilaalla pipo päässä tunnilla vai ei?  Puhummeko liian harvoin siitä, miten voisimme parantaa opetuksemme laatua?

Opettajien pitäisi puhua opiskelijoidensa kanssa vielä enemmän siitä, miltä onnistuminen näyttää. Opiskelijan saamassa palautteessa valitettavan usein painotetaan, mitä opiskelija ei osaa, muttei anneta työkaluja kehittää omaa oppimistaan. Hyödyttääkö oppimista koe, josta palaute tulee vasta muutaman päivän kuluttua ja seuraava kurssi uusine aiheineen on jo alkamassa? Virheiden korjaamisen sijaan tärkeämpää olisikin se, että opiskelijat tietäisivät mitä tehdä seuraavaksi. Opiskelijan tulisikin antaa korjata ja täydentää koettaan, jolloin kokeesta tulisi oppimistilanne. Hyvä opettaja auttaa opiskelijaa ylittämään omat odotuksensa. 

Mediassa jaotellaan usein kouluja hyviin ja huonoihin esimerkiksi ylioppilaskokeiden perusteella. Tällaisissa ns. parhaissa  kouluissa opiskelu ei kuitenkaan lisää oppilaiden oppimista, sillä he ovat jo lähellä omaa tavoitetasoaan tullessaan kouluun. “Huonoksi” mielletty koulu voikin olla todellisuudessa hyvä koulu, kun opiskelija ylittää normaalisti lukuvuodelle asetetut oppimistavoitteet moninkertaisesti. Tässä mielessä Helsingin aikuislukio on erinomainen esimerkki osaamisen kasvattamisessa. Se on “hyvä” koulu, johon vanhat mittarit, esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä tai niistä saadut arvosanat, eivät päde.

Helsingin aikuislukiossa on vuosittain yli 3 000 opiskelijaa hyvinkin erilaisista taustoista. Enemmistö aikuisista opiskelijoistamme on vieraskielisiä, joista osa ei osaa kouluun tullessaan esimerkiksi lukea.  Tällainen opiskelija voi kuitenkin suorittaa lukutaitovaiheen ja ala-kouluopinnot parissa vuodessa ja peruskoulun päättövaiheenkin kahdessa vuodessa. Helsingin aikuislukiossa opiskelija voi siis suorittaa kolmessa neljässä vuodessa koko peruskoulun tai nopeamminkin joustavien opintopolkujen avulla. Suomea opiskellaan paljon myös aineopintoina. Jos oppimisen määrää mitataan vuosissa, niin Helsingin aikuislukiossa opiskelijan osaamisen taso kasvaa vuodessa huimasti. 

Lukiossamme opiskelevista suuri osa on aineopiskelijoita. Moni hakeutuu aineopiskelijaksi joko kurssiarvosanaa korottaakseen, hankkiakseen kielitaitoa työelämää varten, tai saadakseen tukea lähestyvissä korkeakouluopinnoissa. Vankilassa opiskelevia on vuosittain parisenkymmentä. Vankilan perinteikkäästä, jo 1970-luvulta asti toimineesta aikuislukion “toimipisteestä” valmistuu eniten ylioppilaita, verrattiinpa niitä mihin vankilakouluun Suomessa hyvänsä.  Koulussamme opintoihin sitoudutaan ja niistä valmistutaan nopeasti ja tehokkaasti. Esimerkiksi peruskouluopinnoista valmistuukin lähes 90 % opinnot aloittaneista.

Monipuoliset opiskelijamme pitävät onneksi huolen siitä, ettemme voi jäädä laakereillemme lepäämään. On jatkuvasti pohdittava, mitkä pedagogiset ratkaisut ja toimintakulttuurimme tavat toisivat vielä suurempaa positiivista hyötyä oppimiselle ja opiskelijoiden hyvinvoinnille. Heterogeeniset opiskelijaryhmät ovat muuttuneet haasteesta vahvuudeksi. Kun jatkuvasti kehitämme omaa vaikuttavuuttamme pedagogisena yhteisönä, saamme yhä useamman opiskelijan sitoutumaan omaan oppimiseensa ja ylittämään itsensä.  Suuri tavoitteemme onkin nähdä opettaja oman opettamisensa oppijana ja opiskelija oman oppimisensa opettajana. Näin Helsingin aikuislukiosta tulisi vieläkin parempi, ellei jopa paras  ja vaikuttavin paikka oppia ㅡ ihan jokaiselle.

John Hattien tutkimus: minkälaiset toimintatavat ja pedagogiset ratkaisut vaikuttavat oppimiseen paljon, mitkä vähän. Katso ja hämmästy! 

Suula Arppe, matemaattisten aineiden lehtori
Hanna Talasniemi, englannin lehtori, erityisopettaja
Helsingin aikuislukio

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Sähköisen kokeen kirot, eli miten valmistautua koeviikkoon

Aikuislukion koeviikko lähestyy, joten on hyvä muistuttaa Murphyn laista: kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen todennäköisimmin koepäivänä. Sitä jännitetään ja stressataan valmiiksi etukäteen, ja kaikki ongelmat ovat silloin ylimääräisiä. Koevalvojana tietenkin toivon, että kaikki menee mahdollisimman hyvin ja helposti. Siispä esittelen etukäteen, millaisia ongelmia opiskelija voi odottaa koeviikolla.

  1. Olet unohtanut tietokoneen kotiin. No sillä lailla. Älä unohda konetta! Jos kuitenkin vahinko on jo tapahtunut, älä jätä koetta väliin, vaan kerro tilanne heti opettajalle. Saat opettajalta lainakoneen tai voit tehdä kokeen paperille.
  2.  Et saa buutattua konetta. Ei hätää, opettaja tai toinen opiskelija osaa todennäköisesti auttaa.
  3. Tietokone ei yhdistä abittiverkkoon. Don't panic. Verkon salasana voi olla väärä. Opettajalla on todennäköisesti myös takataskussaan verkkopiuha, jonka kautta saadaan yhteys palvelimeen.
  4. Aloitat vahingossa väärän kokeen (harvinaista, mutta voi tapahtua). Kerro heti opettajalle, sammuta kone, buuttaa se uudestaan ja aloita oikea koe.
  5. Kone sammuu kesken kokeen. Haukkaa lohtusuklaata ja hengitä syvään. Anna opettajan panikoida puolestasi. Palvelinkoneella on jatkamiskoodi, jonka avulla kokeesi saadaan palautettua ja voit jatkaa koetta siitä, mihin jäit.
Muita koevalvojan rautaisia vinkkejä:
  • Lataa etukäteen sekä koneen akku että oma akkusi. Varavirtaa ei välttämättä ole saatavilla.
  • Viivy kokeessa niin kauan kuin haluat (aikarajan rajoissa). Ota mukaan vettä ja pientä syötävää. Käy vessassa ennen koetta, mutta opettajan luvalla voit käydä vessassa myös kokeen aikana.
  • Ota kynä ja kumi mukaan myös sähköiseen kokeeseen. Ei ole kiva tehdä muistiinpanoja välineillä, joita viisi opiskelijaa ja yksi opettaja ovat pyöritelleet suussaan ennen sinua.
  • TULE KOKEESEEN AJOISSA. Alkuhäslinkiin kuluu aina aikaa. Jos haluat aloittaa kokeesi ajoissa, varaa buuttaamiseen ja muuhun vähintään viisitoista minuuttia.
Jos et muista, milloin oman kurssisi koe on, kysy opettajalta tai tarkista se opinto-oppaasta sivulta 12. Hyvää koeviikkoa ja onnea kokeeseen!

tiistai 24. syyskuuta 2019

Sörkasta siviiliopiskelijaksi

Teksti on jatkoa keväällä julkaistulle tekstille Opiskelua vankilan sisällä.

Syyslukukausi on jo hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen jakso on jo puolessa välissä. Pääsin Sörnäisten vankilasta kevätlukukauden päätyttyä siirtymään
Suomenlinnan avovankilaan ja sitä kautta opiskelemaan siviiliopintoja Helsingin aikuislukion Mäkelänrinteen toimipisteeseen. Ennen kesälomaa aloittelinkin opintojani suljetussa vankilassa, jonne opettajat saapuivat kukin vuorollaan pitämään oppitunteja. Opiskelu oli mahdollista mutta haastavampaa suljetun laitoksen olosuhteissa. Siirtyminen siviilikouluun motivoi minua lisää toteuttamaan tavoitettani valmistua ylioppilaaksi.

Suljetussa laitoksessa opiskelu oli tehty yksinkertaiseksi oppimateriaalien ja sijainnin kannalta, mutta se ei minulle kuitenkaan täysin sopinut. Tykkään itse olla aktiivinen, ja minulle on tärkeää, että myös muut keskittyvät tunnilla ja kunnioittavat opettajia heidän tehdessään arvokasta työtä. Suljetun vankilan opiskelijat useasti aloittavat heikommista lähtökohdista, eikä heillä ole välttämättä mahdollisuutta täysin keskittyä kouluttautumaan, joten siellä opiskelijat tarvitsevat enemmän ohjausta ja tukea. Tästä syystä pieni luokkakoko siellä on hyväksi.

Olen iloinen päästessäni jatkamaan siviilikoulun puolella. Opiskelu vankilasta käsin ei oikeastaan eroa tavallisesta juurikaan. Arkipäivisin rutiinit pyörii, herätys, aamupalapuuro, töihin, töistä lounaalle ja sitten parin tunnin lepo. Näiden jälkeen matka suunnataan koululle, jonne saavun tekemään annettuja kotitehtäviä. Viikonloput menee urheillessa ja levätessä. Perjantaina, jolloin ei ole opetusta, menen kirjastoon tekemään kouluhommia. Aika yksitoikkoista mutta tehokasta ja mielekästä ottaen huomioon kuitenkin, missä olen.

Kesä hujahti aikalailla töitä tehdessä, mutta tuli sitä jonkin verran keskityttyä opiskeluunkin. Lähinnä lueskelin englannin 5. kurssin kirjaa ja lueskelin päivittäin aikakauslehtiä silmällä pitäen kirjoitustyylejä ja -asuja äidinkielen harjoituksia varten.

Ennen ensimmäisen jakson alkua anoin opintolupaa, ja se minulle myönnettiinkin rikosseuraamuslaitoksen puolesta osoitettuani kelpoisuuteni toimimaan myös omatoimisesti vankilan ulkopuolella. Kävin elokuun alussa tapaamassa opinto-ohjaajaamme Heidi Ekholmia, joka ystävällisesti on ohjannut ja motivoinut minua aloitettuani opiskelut. Kiitoksen sananen Heidille myös hänen vastattuaan vapaa-aikanaan kesälomalla puhelimeen soitettuani hänelle varatakseni aikaa tapaamiselle.

Tapaamisessa katsoimme minulle sopivia kursseja ensimmäiseen jaksoon. Päätin myös käyttää mahdollisuuden tutustua abimateriaaleihin abikursseilla elokuun aikana. Englannin ja matematiikan abikurssit kestivät noin kaksi viikkoa ja päättyivät preliminäärikokeisiin. Englannin preli tuntui hyvinkin haastavalta, mutta sain hyvän käytännön tilanteen esimerkin siitä, mitä on odotettavissa.

Ensimmäiseen jaksoon valitsin kertauksen vuoksi englannin ENA01-kurssin. Opettajanamme toimii Harri Veteli, joka vaikuttaa erityisen ammattitaitoiselta. Tunnit eivät hetkeäkään ole tylsiä tai liian raskaita. Harrilla on hyvä ote opettamisessa ja selkeät sekä johdonmukaiset tuntirakenteet. Tunneilla tosiaankin viihtyy. Joskus jopa ihmettelen, mistä Harri saa kaiken energian opettaa taukoamatta koko kaksoistunnin ajan yhteen soittoon.

Jonkin verran ovat opetusvälineet muuttuneet omista päivälukiovuosistani. Kurssi- sekä opetusmateriaalia on hyvin paljon verkossa, ja myös tehtäviä saatetaan palauttaa digitaalisesti. Luokista löytyy vielä tusseilla piirrettävät taulut luokan edestä, mutta esimerkiksi MAB02 kurssin vetäjä Eila Sauna-Aho käyttää taidokkaasti opetuksessa jonkinlaista smart-taulua. Taulu toimii kosketuksella, ja opettaja pystyy tunnilla taululle tekemänsä malliesimerkit tallentamaan verkkoon meille nähtäväksi. Kyllä 10 vuodessa on joitain parannuksia tullut ainakin helpottamaan vuorovaikutusta opettajien ja oppilaiden välillä.

Toivottavasti muutkin ovat saaneet opiskelunsa täyteen vauhtiin ja muistavat puristaa jakson loppua kohden, sillä onhan syysloma aivan nurkan takana.
Ensi jaksoon suunnitelmissani on jatkaa ainakin ENA02-, ENA03- ja MAB04 kursseilla. Äidinkielen kurssikin on harkinnassa.

Raikasta syksyn alkua kaikille!

Joni Björklund

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Uusi lukuvuosi on alkanut

Tiistaina pidimme kaikissa Helsingin aikuislukion opetuspisteissä oppimistorit, joilla uudet ja vanhat opiskelijat sekä opiskelusta kiinnostuneet saivat tulla tutustumaan kouluun, opettajiin ja oppiaineisiin. Tietenkin torista innostuivat myös opettajat, ja luovuus kukki Mäkelänrinteen opettajainhuoneessa, kun teimme tyylikkäitä kylttejä oppiainepisteille.

Kristian Himanen, Heidi Leppäniemi ja Susanna Laine askartelivat
innoissaan infokylttejä oppimistoria varten. Kuva: Outi Blomqvist

Kiinnostuneet saivat paljon lisätietoa matematiikan
opiskelemisesta oppimistorilla.

Lukuvuosi on aloitettu Mäkelänrinteessä aikamoisessa myllerryksessä. Koska koulu on remontissa, ruokala on toistaiseksi kokonaan suljettu. Koululla ei ole myöskään parkkipaikkaa opiskelijoille, joten paikalle kannattaa tulla jalan, polkupyörillä tai julkisilla.

Toivotamme kaikille kiinnostavaa ja innostavaa lukuvuotta ja onnea opintoihin!

Opettajakunnan puolesta,
Anna L.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Rehtori Niina Peltosen puhe uusille ylioppilaille 31.5.2019


Arvoisat kevään 2019 ylioppilaskokelaat, koulumme henkilökunta, hyvä juhlaväki! 

Minä en läheskään aina pidä superlatiiveista. En ymmärrä, miksi aina pitäisi olla kaikista suurin, nopein tai nokkelin. En ymmärrä, miksi tarpeeksi hyvä ei useinkaan tunnu riittävän. 

Me kaikki totumme toistemme vertailuun jo pienestä pitäen. Jotenkin se tuntuu olevan meihin ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus – aivan kuten kilpailuhenkisyyskin. Tämä lienee jonkinlainen hengissä selviytymisen ehto. Jo lapsi saa kuulla, miten hän on kaikista kaunein, näppärin ja vikkelin. Sillä nostatetaan halua onnistua, tehdä töitä asioiden eteen. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos tällaiset kehut saavat etenemään tavoitteitamme kohti. 

Totuus on kuitenkin se, että me kaikki emme voi olla aina kaikessa parhaita – siis muihin verrattuna. On tärkeää tajuta, että meidän ei myöskään tarvitse tätä olla. Riittävän hyvä on useimmiten tarpeeksi. Toivottavasti te, hyvät abiturientit, olette myös ymmärtäneet tämän: Aina ei tarvitse olla osaavin, taitavin, fiksuin – tai ei edes joka kerta parempi kuin naapuri. Olette kirjoittaneet omaa oppimistarinaanne tähän hetkeen asti - teidän omalla tavallanne ja tasollanne. Se riittää. Se tarina on nyt yhdessä huippukohdassaan, kun olette saavuttaneet yhden tavoitteenne ja olette pian kevään 2019 ylioppilaita. Helsingin aikuislukio ei ole lukiovertailujen kärjessä, mutta meille ilo syntyy siitä, että saamme tänään lakittaa yli 60 uutta ylioppilasta, jotka ovat tehneet työtä oppimisen eteen ja pääsevät nyt nauttimaan työnsä hedelmistä. 

Lukioiden ylioppilastuloksien vertailut ilmestyvät uutisiin yleensä heti, kun ylioppilaskokeiden tulokset julkaistaan. Mutta tämäkin vertailu kertoo vain yhden osan kokonaisuudesta. Tässä vertailussa puhuvat vain yo-kokeitten arvosanat. Kunnia tietenkin kuuluu kärkipään kouluille, ne ovat kiitoksensa tuloksistaan ansainneet! Mutta mielestäni kiitos kuuluu jokaiselle vertailussa mukana olevalle lukiolle  Näissä vertailuissa ei kerrota erilaisista oppimistarinoista. Ei siitä opiskelijasta, joka peruskoulussa ajautui toisiin tarinoihin, keskeytti useamman koulun – mutta lopulta sinnikkyydellään valmistuu ylioppilaaksi. Ei siitä, jonka keskiarvo ei riittänyt nuorten lukioon, mutta joka kovalla työllä saavutti haaveensa myöhemmin aikuislukiossa. Ei kerrota opiskelijasta, joka valmistuu yhtä aikaa ammattiin ja ylioppilaaksi – ei ehkä huippuarvosanoin, mutta varmasti kaksinkertaisen työn tuloksena. Lukiovertailusta ei voi nähdä, kuinka kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka tekee kahta eri työtä, opiskelee itsensä arjen pyörittämisen keskellä ylioppilaaksi. Harvoin kerrotaan tarinaa, jossa teini-iässä Suomeen tullut oppija saa valkolakkinsa opiskeltuaan lukion vieraalla kielellä. Tai siitä aktiiviharrastajasta, jonka päivät täyttyvät erilaisista treeneistä ja illat opiskelusta. Nämä tarinat jäävät yleensä vertailujen taustalle. Niinpä on tärkeä muistaa, että jokaisella vertailussa mukana olevalla yli 400 lukiolla ja aikuislukiolla on oma, tärkeä tehtävänsä. Ja varmasti jokainen tekee sen niin hyvin, kuin pystyy. Riittävän hyvin, että oppijat pystyvät kirjoittamaan oppimistarinaansa eteenpäin.
Kiitos opiskelijoiden kannustamisesta eteenpäin kuuluu tietenkin koulumme henkilökunnalle. Kiitos opettajille, jotka ovat ohjanneet opiskelijoitamme riittävän hyvän oppimisen tielle. Ja erityiskiitos tässä vaiheessa niille kuudelle opettajalle, jotka nyt ansaitusti siirtyvän pitkän uransa jälkeen nauttimaan vuosistaan reservissä. Helinä, Tarja, Irja, Kati, Merjo ja Jussi – muistakaa aina, että olette tehneet äärimmäisen tärkeää työtä aikuisten lukiokoulutuksessa ja perusopetuksessa ohjatessanne nuorten ja aikuisten oppimistarinoiden syntymistä.
Toki itsekin syyllistyn siihen, että tutkin lukiovertailuja. Mielelläni vertailen tuloksiamme vaikkapa toisiin aikuislukioihin. “Kas, olimme vähän parempia kuin tuo muutaman kilometrin päässä toimiva yksityinen aikuislukio. - Noh, tuolle hävisimme tällä kertaa.” Niin, ehkä se tarve vertailuun todella on sisäänrakennettuna ominaisuutena. Ja tietenkin tunnen ylpeyttä, kun Suomi nousee Pisa-tulosten kärkeen; koen olevani osa tätä maailman parasta koulujärjestelmää. Tuota suurta kansallisylpeyttä on nähty myös viimeisen viikon aikana, kun ME voitimme jääkiekon maailmanmestaruuden. ME olemme parhaita tässä lajissa – koko Suomen kansa on ottanut voiton omakseen, vaikka vain muutama heistä siellä kaukalossa töitä teki.
Mutta aina ei tarvitse olla kärjessä, jos saavuttaa omat, itselleen asettamansa tavoitteet.  Ei niitä tarvitse verrata naapurin tuloksiin. Eikä superlatiivina olemisen tarvitse aina olla tavoitteena. Tärkeämpää on olla tyytyväinen omiin saavutuksiinsa, voittaa itsensä. Ja jos ei voitakaan, niin seuraavalla kerralla tietää panostaa enemmän, jotta pääsee taas askeleen eteenpäin.
Totuus kuitenkin on se, ettei ylioppilaan koetulosten vertailulta voi välttyä. Korkeakoulut ottavat entistä enemmän ylioppilaskokeiden tulokset huomioon opiskelijavalinnoissaan. Silloin arvosanoilla on merkitystä. Mekin tuijotamme yksittäisiä arvosanoja esimerkiksi kun mietimme, ketkä ylioppilaistamme saavat stipendejä. Niin – emme osaa olla vertailematta. Tämän takia tietenkään ei kannata kirjoittaa tarinaansa hutiloiden. Toisaalta: aina voi asettaa myös uusia tavoitteita, syventää ja laajentaa lukioaikaistakin osaamistaan, täydentää ylioppilastutkintoaan – vaikkapa aikuislukiossa.
Olin hyvin ilahtunut Suomen psykologianopettajien yhdistyksen viestistä, kun koulustamme kirjoitettiin tämän kevään ylioppilaskokeissa psykologian valiovastaukset. Toki viestissä viitattiin siihen, että opiskelijamme oli “yksi parhaista ainereaalivastaajista”, mutta enemmän painotettiin vastauksia ja niiden laatua. Psykologianopettajat ymmärsivät tuoda esille muutakin kuin superlatiiveja. 
Mihin meitä sitten olisi syytä vertailla, kun sitä tehdään kuitenkin? Toivottavasti te, hyvät ylioppilaskokelaat, olette ymmärtäneet, että on tärkeää olla oman elämänsä superlatiivi, kehittyä omassa maailmassaan ja mennä siinä eteenpäin. On hyvä tavoite olla vähän parempi kuin itse oli viime vuonna. On myös hyvä oppia olemaan itselleen armollinen. Aina ei tarvitse olla kaikista paras - eikä edes parempi kuin naapuri... tai ruotsalaiset – Joskus keskiverto on aivan riittävä.
 
Jokainen teistä on kirjoittanut jo vuosia oman elämänsä oppimistarinaa. Nyt olette tarinan tässä pisteessä, saatte yhden osoituksen osaamisestanne ja kehittymisestänne. Mutta tarina jatkuu, päätepistettä oppimiselle ei varmasti näy, kun astutte pian valkolakit päässänne juhlasalin ovesta ulos. Onnittelut siitä, että olette nyt saavuttamassa yhtä riittävän hyvää tavoitettanne!