perjantai 6. huhtikuuta 2018

It’s all about love!
























No niin, tulipa pidettyä erilainen kurssi.

Olen lukion biologian opettajana tottunut suuriin ryhmiin ja melko tavoitteelliseen opiskeluun - monet kurssilaiset kirjoittavat biologian yo-kokeessa ja valmistautuvat pääsykokeisiin. Tieteellinen ajattelu, faktat ja sitä rataa. Nyt neljännessä jaksossa teemarkussin puitteissa teinkin jotain ihan muuta. Sain viettää kokonaisen kurssin keskustellen meitä kaikkia koskevasta aiheesta, rakkaudesta. Keskustelu oli itse asiassa niin vilkasta, etten koskaan ehtinyt pitää valmisteltuja luentoja.

No,onneksi on Screencast-o-Matic. Itse sain opettajana aivan uuden kokemuksen siitä, minkälaista luokkahuoneessa on, kun yhdessä pyritään ymmärtämään tiettyä asiaa ilman että on suurta painetta osaamistasosta. Kurssilaiset kertoivat omia ajatuksiaan rohkeasti ja taitavasti, ja minuun teki vaikutuksen keskustelun monipuolisuus ja näiden opiskelijoiden kyky mutkattomaan vuorovaikutukseen. Eikös se ihan opsistakin löydy tuo vuorovaikutus ja itseilmaisun kehittäminen.

Kurssin aihe oli siis rakkaus. Tutustuimme rakkauteen eri näkökulmista ja pyrimme laajentamaan tietämystä aiheesta. Sain idean viime keväänä ja olin iloinen kun kuulin, että kurssi saadaan kurssitarjottimen. Rakkaus on meitä jokaista jollakin tavalla koskettava ilmiö tai teema, ja on hienoa jos siihen voidaan opiskelussakin keskittyä oman kurssin verran. Toki opettajana aina mietityttää kurssi, joka tulee itse suunnitella, johon ei ole valmista materiaalia ja jonka opiskelijoista et etukäteen tiedä. Tällainen kurssi työllistää opettajaa kiitettävästi, mutta toisaalta jos aihe on kiinnostava, ei työ tunnu kuormittavalta vaan voimauttavalta (note to self: ei ehkä joka vuosi).

Nyt viimeisen tapaamisen jälkeen oli jotenkin haikea olo, ja tuntuu ettei sitä oikein kokonaisvaltaisesti yhden kurssin aikana kaikkea ehtinyt. Eipä sitä koskaan opetuksessa varmasti kaikkea ehdi, mutta varsinkin tämän aiheen kannalta asiaa olisi riittänyt ihan useankin kurssin verran. Niin paljon kuuluu rakkauteen! Kurssin rakenne oli karkeasti jaoteltu niin että eri lähikerroilla käsiteltiin aihetta eri näkökulmista. Jaottelu oli suunnilleen seuraava:

  • Rakkaus - perusteet ja filosofiaa (agapet, ludukset,filiat ja erokset + kummalliset kreikkalaiset)
  • Rakkaus - biologiaa (parinmuodostus ja evoluutio kera hoivavietti, tit-for-tat & Homo sapiens lajityypilliset piirteet) 
  • Rakkaus - kemiaa (testosteroni, estrogeeni, dopamiini, serotoniini, oksitosiini, ADH, adrenaliini, endorfiinit, feromonit. Opettajan huomio! Rakkaus on kemiacocktail) 
  • Rakkaus eri kulttuureissa (monogamia, polyandria, polygynia, naisen asema, sukupuolten välinen konflikti, maatalous, tabut ja normit, polyamoria, avioliitto, suku + perhe joka on pahin) 
  • Rakkauden psykologiaa (empatia, kiintymyssuhde, perustunteet, kehitysvaiheet, parisuhde, eläinkokeet ja se että terapia tekisi hyvää kaikille) 
  • Rakkaus eri uskonnoissa (juutalaisuus, kristinusko, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus) 
  • Rakkaus - kurssitöiden jakaminen ja purku. 



Kurssitöihin kuului rakkaus sanan etymologian selvittäminen jollain kielellä, mediatehtävä rakkausuutisista, jonkin teoksen analysointi rakkauden näkökulmasta, oma luova tuotos rakkaudesta sekä rakkauteen liittyvien teemojen pohtiminen oman elämänkaaren aikana. Eilen sitten näitä ryhmässä purettiin. Jotkut opiskelijat suorittivat muiden menojen takia kurssin itsenäisesti kurssitehtävien ja videoluentojen avulla. Heitä en päässyt tapaamaan, mutta kurssitehtäviä oli mukava lukea yhtä kaikki.


Opiskelijapalautteessa kiitettiin keskustelua ja vuorovaikutusta. Myös se, että ilmiötä analysoitiin ja katsottiin useasta näkökulmasta sai kiitosta. Eräs kurssilainen totesi, että kurssi myös antoi paljon oman elämän pohtimiseen, ja auttoi ymmärtämään paremmin valintoja, joita on menneisyydessä tehnyt.


Kiitokset vielä - historian ja yhteiskuntaopin opettajamme Merjo Paranko teki videoluennon aiheesta Rakkaus eri uskonnoissa. Opiskelijat kehuivat tätä luentoa ja kertoivat oppineensa uutta! Kiitos myös filosofillemme Heidi Ekholmille, joka tuurasi minua ensimmäisellä kurssikerralla kun köhin kotona influenssan kourissa.


Toivon todella, että kurssi saa joku päivä jatkoa niin, että ideaa voisi jalostaa pidemmälle ja taas uusi joukko opiskelijoita pääsisi laajentamaan näkökulmiaan tästä merkittävästä, merkillisestä asiasta.


Rakkaudentäyteistä kevättä kaikille!

Suvi Niemikapee






tiistai 30. tammikuuta 2018

Kyllä koulu on aina yhden messun arvoinen

Ranskan ensimmäisen Bourbon-sukuisen kuninkaan (1594 – 1610) Henrik IV:n kerrotaan sanoneen valtaan noustessaan: “Kyllä Pariisi on aina yhden messun arvoinen.” Näin hän - kiihkeän kirkkokuntien välisen valtakamppailun keskellä - häivytti protestanttisuutensa ja “pukeutui katolisuuden kaapuun”.

Koulu on puolestaan vuosittain ainakin yksien Educa-messujen arvoinen, vai mitä? Itse törmäsin näillä messuilla tutulta vaikuttavaan mutta kuitenkin täysin vieraaseen kirjainyhdistelmään “bnb”. Jakamistalouden maailmassa tutuksi on jo tullut yhdistelmä “Airbnb”. Mutta, entä pelkkä bnb? No sehän on “studybnb”, oppimisen bnb: nyt ei yhdistetä sänkyä ja aamupalaa vaan järki ja kroppa (brain and body).

Mitä tällä tarkoitettiin, selvisi, kun kuuntelin Ilkka ja Harri Virolaisen luentoa opetustaitojen päivittämisestä. Yksi Virolaisen tutkijaveljesten ajattelun lähtökohta oli, että hyviin suorituksiin kukin meistä kykenee vain, kun mieli ja ruumis ovat tasapainotilassa, koherenssissa. Heidän mukaansa esim. urheilussa huippusuoritus edellyttää koherenssia. Koherenssin voisi kääntää myös flow-tilaksi, nautinnon ja onnistumisen erityiseksi kokemiseksi. He vetosivat myös tunnettuun ajattelijaan, filosofiin ja opettajaan Esa Saariseen. Saarinen korostaa kosketusaistin merkitystä: hän kättelee kaikki opiskelijat luentonsa alussa. Kosketuksen kautta syntyy läsnäolon ja kohtaamisen mielikuva. Tällä on positiivinen vaikutus yksilöihin ja koko ryhmään: mahdollisuus me-hengelle syntyy ja esimerkiksi kysymisen ja väärin vastaamisen pelko vähenee. Miltä tuntuisi, jos oppitunti alkaisi vaikkapa niin, että opiskelijat kättelevät naapuripulpetissa olijan, sanovat etunimensä lisäten siihen luonnehdinnan “olen nero”. Veljesten luennon alussa minäkin siis sanoin naapurilleni:”Hei, Merjo - olen nero.”



Ilkka ja Harri Virolaisen luennon alussa oli myös lyhyt meditointi: otettiin hyvä istuma-asento, suljettiin silmät ja oltin hiljaa. Miksi näin? Rauhoittumisen ja läsnäolon turvaamiseksi. Toki kesken luentoa myös noustiin seisomaan, ravisteltiin hartioita (omia) ja hierottiin naapurin. Veljesten perusväite oli se, että näillä keinoilla oppimistulokset paranevat selvästi. Vielä parempaa tulosta heidän mukaansa syntyy, kun liikunnallisuuteen yhdistetään opiskelijoiden osallistaminen, opettaja valmentajana -ajattelu, positiivinen palaute, suljetun mielentilan muuntuminen kasvumielentilaksi (impossible-ajattelu possible-ajatteluksi) ja tavoitetietoisuus. Pitäisiköhän uskoa?

Vesterbacka puhumassa Educassa
Kun menin seuraavalle luennolle korviini kantautui ex-angrybirdsin suuren gurun Peter Vesterbackan letkeän irtonainen toteamus “me ollaan sairaan hyviä”. Hän puhui Suomesta ja sen (korkea)koulumaailmasta.



Poistuin mesuhallilta ja ajattelin: “Olihan tuo yhden messun arvoinen.”


Teksti ja kuvat Merjo Paranko

lauantai 27. tammikuuta 2018

Kahvihetkiä



Pari päivää sitten mukavan kahvitteluhetken lomassa muistin sen taas: parasta tässä opettajan työssä on ihmisten kohtaaminen. Olin opomme Iinan ja opiskelijamme Habibin kanssa kahvilassa juhlistamassa Habibin tulevia opintoja Riian yliopiston hammaslääketieteen linjalla. Jonkinasteiset läksärit ne kenties olivat. Habib valmistui ylioppilaaksi viime keväänä. Hän on myös meidän perusopetuksen läpi käynyt konkari.


Habibin opintopolku on hieno esimerkki siitä mitä kova työ ja oppimisen ilo voivat saada aikaan. Suurin osa Helsingin aikuislukion perusopetuksen opiskelijoista on maahanmuuttajataustaisia. Monet heistä suorittavat peruskoulun ja hakeutuvat tämän seurauksena eri ammatteihin. Vain pieni osa jatkaa lukioon tai pidemmälle akateemisella puolella, mutta Habib on hyvä esimerkki siitä, että sekin on mahdollista.


Ylioppilaskuva kevät 2017 



Habibin sanoin: “Asiat, jotka auttavat minua jaksamaan opiskella ovat motivaatio, optimistisuus ja suunnitelmallisuus. Haluan olla parempi kuin eilen, ja se mitä tähän asti olen oppinut kannustaa jatkamaan. On hyvä olla tavoitehakuinen ja suunnitelmallinen, ja uskon, että ahkeruus palkitaan.”


Aikuisten perusopetuksen lisäksi lukion puolella on selvästi nähtävissä vieraskielistaustaisten opiskelijoiden määrän kasvu. Yhteiskunnalliseen muutokseen on jo reagoitu esimerkiksi aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelmaa päivittämällä. On toivottavaa, että keskustelua vieraskielistaustaisten oppimispoluista käydään myös lukiota ja jatko-opintoja koskien.


Ihan pian Habib siis jatkaa opintojansa Riikassa hammaslääketieteen parissa. Toivomme koko koulun puolesta iloa opiskeluun ja oppimiseen. Toivottavasti näemme vielä!


Kuvat ja teksti
Suvi Niemikapee


Tässä linkki Habibin viime kevään ylioppilaspuheeseen.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Ylioppilaan puhe 5.12.2017

Arvoisa rehtori, te upeat uudet ylioppilaat, opettajat ja muu juhlayleisö. Olen otettu, että saan seistä täällä edessänne ja pukea sanoiksi ne tunteet ja sen kiitollisuuden, mitä varmasti kaikki me uudet ylioppilaat tunnemme. Tämä hetki kuuluu meille kaikille, rakkaat ylioppilaat. Suuret onnittelut jokaiselle tästä saavutuksesta!

Tosiaan, kuka olisikaan uskonut, että tämä päivä oikeasti tulisi. Olemme laskeneet kuukausia, päiviä ja tunteja odottaen vuoroin innolla vuoroin kauhulla tätä hetkeä. Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että nyt kun valkolakki vihdoin on päässä, fiilis on uskomaton. Tätä vapautta on läpi kouluvuosien odotettu kuin kuuta nousevaa. 3-4 vuoden uurastus on nyt ohi ja ihme kyllä hengissä ollaan, ainakin vielä.

Oma koulutaipaleeni on nyt jatkunut yhtäjaksoisesti 12,5 vuotta. Sinä aikana koulusta on tullut tuttu ja turvallinen asia, jonka on aina voinut luottaa jatkuvan. Tämän vuoksi tuon uskomattoman fiiliksen lisäksi mielessä, ainakin minulla, kytee pieni pelon tunne. Pelko tutun ja turvallisen jättämisestä taakse ja omien siipien kokeilemisesta tässä suuressa maailmassa.

Edessämme on paljon erilaisia päätöksiä, ja kaikki on nyt meidän omissa pienissä käsissämme. Monet täällä olevista ovat jo päätöksensä elämän isoissa kysymyksissä tehneet, mutta monelle meistä nämä päätökset ovat vielä edessä. Päätöksien tekeminen esimerkiksi jatkokoulutusta, työtä, asuinpaikkaa tai mahdollisesti puolison valintaa koskien sekä kaiken muun uuden kohtaaminen voi tällä hetkellä tuntua lähes ylitsepääsemättömän vaikealta ajatukselta.

Kuitenkin tämä on juuri se, mihin meitä on koulussa valmisteltu eli kohtaamaan eteen tulevat haasteet pää pystyssä huolimatta siitä, kuinka mahdottomilta ne tuntuisivatkaan. Näinä kouluvuosina olemme kasvaneet ihmisinä läpi opiskelun tuomien vastuiden sekä kokeiden ja kirjoitusten tuottamien kyyneleiden ja stressin.

Koulu on opettanut meille asioita itsestämme. Olemme oppineet tunnistamaan omat vahvuutemme ja intohimomme, heikkoutemme ja kehittämiskohtamme. Tämä osoittaa sen, että lukio on muutakin kuin opiskelua. Lukio on kasvamista ja kokemuksen hankkimista. Se on uusien ihmisten kohtaamista ja ystävystymistä. Se on tuonut meille mahtavia kokemuksia ja muistoja, jotka tulevat lämmittämään sydäntämme tulevaisuudessa vanhoilla päivillämme. Sillä kyllä se niin vain on, että elämä ja aika tulevat erottamaan meitä. Kukin lähtee tahoilleen jatko-opiskelemaan, töihin tai kenties ulkomaille asumaan, emmekä tule viettämään aikaa yhdessä samalla tavoin kuin näinä menneinä vuosina. Siksi onkin hyvä, että näitä kultaisia muistoja, joita olemme lukioajalta saaneet, ei voida meiltä viedä pois, vaan ne lämmittävät mieltämme vielä pitkään.

Rakkaat ylioppilaat, vaikka tämä on nyt meidän päivämme, tulisi meidän juhlia myös opettajiamme. Teille, hyvät opettajat, kuuluu iso kiitos. Ilman teidän kärsivällisyyttänne ja ohjaustanne tämä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Mitä meidän opiskelustamme olisi tullut, jos ei olisi ollut opettajia rauhoittelemassa, kun tunneilla meni liian levottomasti tai kun oli vähän liian hauskaa. Tai silloin kun tuntui, että aikataulut ja erilaiset työt kaatuvat päälle, mikä meillä kaksoistutkintolaisilla ei ollut kovinkaan harvinaista. Me tosiaan teemme tämän vain kerran, ja sekin on ihan tarpeeksi :). Opettajat sen sijaan ovat valmiita aloittamaan tämän prosessin alusta vuodesta toiseen uusien opiskelijoiden kanssa. Kiitos teille, rakkaat opettajat, työpanoksestanne, jonka olette olleet valmiit antamaan meidän kanssamme.

Lisäksi itse kullakin on ollut omat tukijoukkonsa koulun ulkopuolella. Perheenjäsenet ja ystävät ovat kulkeneet rinnallamme nämä kouluvuodet. He ovat saaneet oman osansa niistä tunneskaaloista ja purkauksista, joita matkan varrelle on mahtunut. He ovat myös tarjonneet vertaistukea ja toimineet ongelmanratkaisijoina sekä tarjonneet tilaisuuksia ottaa vähän rennommin. Itse ainakaan en tätä 3,5 vuotta olisi selvinnyt ilman perhettäni ja ystäviäni, ja heidän tuestaan olen erittäin kiitollinen.

Tämä ei suinkaan ole loppu, vaan uuden alku. Innostuksen ja jännityksen tunne mahanpohjissamme siirrymme nyt lukiossa opiskelusta itsenäiseen opiskeluun elämän koulussa ja alamme rakentamaan omaa elämäämme. Haluan vielä lämpimästi kiittää kaikkia, erityisesti opettajiani ja luokkalaisiani, siitä, että teitte näistä vuosista erityiset. Tämän puheen voisi tiivistää Pekka Somerjoen sanoihin: “ Tämä päivä on elämän kevät, se on voimaa nuoruuden. Tänä päivänä hymyilevät eilinen ja huominen. Tämä päivä on taistelun tulos, ovi auki on elämään. Tänään aika on lähteä ulos, ja kokeilla siipiään.”

Haluan toivottaa kaikille hyvää jatkoa ja unohtumatonta juhlapäivää!

Emma Kortekallio
Helsingin aikuislukion ylioppilas


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

90-vuotias aikuislukio



Eilen vietettiin suomalaisen aikuislukion 90-vuotisjuhlaa Helsingissä. Noin 90 aikuislukioiden työntekijää ja yhteistyökumppania kokoontuivat hotelli Crowne Plazaan juhlaseminaariin, jonka järjesti Aikuislukioiden opettajat ry yhteistyössä Iltakoulujen liiton ja Aikuislukioiden rehtoreiden kanssa. Illemmalla juhlimista jatkettiin Töölön yhteiskoulun aikuislukiolla 20-luvun hengessä. Tapahtumat olivat erinomaisesti onnistuneita - kiitos ja kumarrus järjestäville tahoille!


AIO:n hallituksen Satu Mattila sekä Pauliina Raittila ovat olleet tiiviisti järjestelyissä mukana.

Päivän seminaarissa kuultiin tapahtuman suojelijan presidentti Tarja Halosen onnittelut 90-vuotiaalle aikuislukiolle. Aamupäivällä Aleksi Neuvonen Demoksesta kertoi yhteiskunnan muutoksesta, ja iltapäivällä runoilija Aura Nurmi luki otteita esikoisrunoteoksestaan Villieläimiä. Lisäksi päivän aikana kuultiin nykyisten ja entisten aikuislukiolaisten puheenvuoroja.


Aamupäivän ohjelmaa kuului myös hauska lapputehtävä - lapuille kirjoitettiin ensimmäisiä muistoja aikuislukiosta ja myös pyydettiin katsomaan tulevaisuuteen. Lappusten tekstit toivottavasti puretaan vielä tulevaisuudessa, niin että kaikki saavat kokemuksista lukea.



Tälläiseksi visioitiin tulevaisuuden aikuislukio. Jatketaan siis hyvää työtä!

Seminaarissa julkistettiin kirja Aikuislukiosta monimuotokouluksi - Kehityslinjoja ja kokemuksia 2002 - 2017. Kirja käsittelee monipuolisesti aikuislukioiden nykytilaa, tulevaisuuden näkymiä ja viimeisten 15 vuoden aikana kokemia muutoksia. Se on jatkoa vuonna 2002 ilmestyneelle historiikille Iltaoppikoulusta aikuislukioksi. Juhlajulkaisun työryhmä kertoi Erja Vihervaaran johdolla kirjan taustoista. Esityksessä nousi esiin muutoksia, joita aikuislukiot varsinkin viime aikoina ovat kokeneet. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden lisääntyminen on muuttanut aikuislukioiden roolia viime vuosina. Saimme iltapäivällä kuulla myös Lahden aikuislukion rehtori Riitta Yrjänän inspiroivan tarinan aikuislukiossa aina opiskelijasta rehtoriksi.


Uutta kirjaa ihastelevat Helsingin aikuislukion Susanna Laine, Harri Veteli, Anna Tarvainen sekä Niina Peltonen. Kirjan voi tilata Iltakoulujen liiton kautta.
Tilaisuudessa myös julkistettiin AIO:n uusi logo. Logo valittiin kilpailun kautta ja voittajaksi selvisi Tampereen aikuislukion rehtorin Vesa Rantasen luomus. Aikuislukioiden opettajat ry (AIO) toiminta keskittyy vaikuttamiseen, näkyvyyden lisäämiseen ja kenttäväen yhteistoiminnan ylläpitämiseen. AIO:n toiminnasta voi lukea lisää näiltä sivuilta. Aikuislukioilta toivotaan osallistumista sivuston sisältöön - tapahtumia ja kokemuksia voisi jakaa esimerkiksi tätä kautta.



Uuden logon tarve lähti uudesta nimestä.

Iltapäivän päätteeksi Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen esitteli visioita aikuislukiotoiminnan seuraavasta yhdeksästäkymmenestä vuodesta. David Snowdenin rinnakkaistodellisuudet olivat ainakin itselleni aidosti uusi ja kiinnostava tapa hahmottaa maailmaa. Tästä esityksestä tuli paljon ideoita omaan elämään ihan kaikilla osa-alueilla. Joustavuuden, kehittämisen ja yhteistyön tarve olivat varmasti avainsanoja tässäkin esityksessä.

Ja taas se vahvistettiin - maailma todella on monimutkainen ja verkottunut, todennäköisesti enenevässä määrin. Yhteiskunnallisesti hyvinkin perustavanlaatuiset asiat - kuten tekeminen, tietäminen sekä oleminen - ovat muutoksessa. Lapset käyvät koulua ammatteja varten joita ei ole vielä olemassa. Teknologia ja tarkasti määriteltyjen töiden automatisaatio tulee vaikuttamaan opettajankin työhön. Edellisillä virtuaalipäivillä käsiteltiin hyvinkin samoja aiheita (blogiteksti tässä). Silloinkin päädyttiin siihen, että onneksi Homo sapiens on yhteistyötä tekevä laumaeläin ja keskeinen lajityypillinen piirteemme on sosiaalisuus. Vuorovaikutuksen tarve tuskin tulee katoamaan ihan lähitulevaisuudessa. Kyllä meille opettajillekin siis on vielä tulevinakin vuosina käyttöä. Opetuksessa tapahtuu tällä hetkellä paljon, ja on erittäin tärkeää, että aikuislukiot vastaavat osaamisellaan ja toiminnallaan yhteiskunnan muutokseen. Tärkeää on tietenkin tiedostaa aikuislukioiden arvokas yhteiskunnallinen rooli ja muistaa tämä rooli myös päätöksenteon yhteydessä.


Päivän suurin anti oli monelle varmasti kanssakäyminen ja ideoiden vaihtaminen muiden aikuislukiolaisten kanssa - aina on mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin. Aikuslukioverkosto on Suomessa sen kokoinen, että kanssakäyminen on luontevaa ja mahdollisuuksia tiiviille yhteistyölle on olemassa. Omia ajatuksia ja käytänteitä on välillä hyvä tuulettaa kuuntelemalla muiden ideoita ja tapoja toteuttaa asioita. Itselle ainakin suurimmat hoksaukset tapahtuivat kahvittelun, lounaan ja iltarientojen keskusteluissa.






Muutaman tunnin tauon jälkeen juhlallisuudet jatkuivat Töölön Yhteiskoulun tiloissa. Siitä enemmän ehkä toisella kertaa. Vaikka dokumentoiva kuvajornalismi nousikin aikuislukioiden kanssa samoihin aikoihin 1920-luvulla, päätin antaa juhlimisrauhan osallistujille. Osallistujana voin kuitenkin todeta että ohjelma oli hienoa, ruoka maittavaa, tanssilattia villi ja salakapakka täynnä.


Take home messagena päivän aikana kuulemani kuvaus aikuislukiosta:
“Tartuimme tarpeeseen ja toimimme. Yhteistyötä on tehty ja tietoa on jaettu.” Toivokaamme hyvää yhteistyötä myös tulevaisuudessa!





Kuvat ja teksti Suvi Niemikapee, Helsingin aikuislukio

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kokeellisuutta ja yhteistyötä Viikissä


Opiskelijat tutustuvat rotan anatomiaan. 


Eilen vierailimme Helsingin aikuislukion biologian ryhmien kanssa Helsingin yliopiston Viikin kampuksella BioPopin vieraina. Kävimme täällä myös edellisessä jaksossa, ja vierailu oli niin onnistunut että uudestaan piti päästä. BioPopin tarjoamat resurssit mahdollistavat suuren kirjon kokeellisia töitä - monet sellaisia, ettei opettajilla kouluympäristössä ole niitä mahdollista toteuttaa. Kiitos taas erinomaisesta setistä BioPopin väelle Salla Merenheimolle, Iiris Lukkariselle sekä Justus Mutaselle. Hienoa, että ilta-aikaan opiskelevatkin pääsevät nauttimaan tästä toiminnasta.





Mukana oli opiskelijoita solubiologian sekä ihmisen biologian ryhmistä. Ohjelmaan kuului ruoansulatusentsyymien toiminnan tutkimista, rottien sisäiseen maailmaan tutustumista sekä jonkin verran plasmolyysiä. Kuten opetussuunnitelmakin kertoo, biologian opiskeluun kuuluu oleellisena osana kokeellinen työskentely. Biologian opetuksen tehtävänä on tukea opiskelijan luonnontieteellisen ajattelun kehittymistä. Biologian opetukselle tulisi olla ominaista havainnointiin, kokeellisuuteen ja tutkimuksellisuuteen perustuva tiedonhankinta sekä aktivoivat ja vuorovaikutteiset työ- ja toimintatavat. Biologian opetuksessa tulisi myös tutustua laborointiin.





Opetussuunnitelma kertoo toki, että paljon muutakin tulisi ehtiä - esimerkiksi  ihmisen biologian kurssin sisältö on aikas kunnianhimoinen. Opettaja joutuu aina miettimään mihin todella on aikaa ja mitä on opiskelijan kannalta mielekästä tehdä tunnilla. Opiskelijalle kaikista tärkeintä on varmasti tunne siitä, että paikallaololla on merkitystä ja että tunnin sisältö jotenkin eroaa siitä että asiat voisi opiskella kirjan tai verkon avulla. Tässäkin kokeellisuus on paikallaan - sitä kun harvemmin tulee itsenäisesti suoritettua.






Kannustan kaikkia opettajia mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään koulun ulkopuolisia tahoja omassa opetuksessa! Omille ainekollegoille on onneksi paljon tarjolla mainion LUMA:n puolesta. Toivottavasti yhteistyö lukioiden, yliopistokampusten sekä myös yritysten kanssa tiivistyy tulevaisuudessa entisestään!


Kuvat ja tekstit
Suvi Niemikapee





perjantai 29. syyskuuta 2017

Kokeellisia töitä Viikissä

















Tässä muutama kuva eilisestä - vierailimme opiskelijoiden kanssa Viikissä tekemässä biologian harjoitustöitä. BI1-kurssilaisten kanssa eristetttiin DNA:ta sekä tutkittiin eläinkunnan pääjaksoja, ja BI2 tutki Viikin hulevesien laatua. Toiminnasta Viikissä vastaa BioPop - kiitos eilisistä järjestelyistä kuuluu Justus Mutaselle, Iiris Lukkariselle sekä Salla Merenheimolle. Asiantuntevaa porukkaa - upeaa, että tällaista toimintaa järjestetään!


Kuten opetussuunnitelmakin kertoo, biologian opetuksen tehtävänä on tukea opiskelijan luonnontieteellisen ajattelun kehittymistä. Biologian opetukselle tulisi olla ominaista havainnointiin, kokeellisuuteen ja tutkimuksellisuuteen perustuva tiedonhankinta sekä aktivoivat ja vuorovaikutteiset työ- ja toimintatavat. Biologian opetuksessa tulisi myös tutustua laborointiin.


Itse olen toteuttanut tämän niin, että jokaisella kurssilla tehdään jotain kokeellista/tutkimuksellista. Olen tähän asti hoitanut asiaa mikroskooppien, rottien sekä ilmapallojen avulla luokkahuoneessa ja mukavaa toki sekin. Aina kuitenkin joudun miettimään mihin on todella aikaa - kun yhdistää kokeellisuuden sellaisiin kokonaisuuksiin kuin digiasioiden harjoittelu sähköistä yo:ta varten, jatkuva arviointi, vuorovaikutus ja yhteistyö tunneilla sekä opiskelijoiden yksilöllinen huomioiminen, alkaa ne vähät opetuskerrat loppua kesken. Onneksi sitä on jo oppinut olemaan hötkyilemättä - sitä tehdään mitä ehditään, kehitetään kursseja opiskelijoiden tarpeiden mukaan ja lasketaan siinä sivussa vielä oma työmäärä mielekkääksi.


Aikuislukiossa tulisi muistaa, että opiskelijat tulevat yleensä tunneille illalla töiden ja/tai muiden opiskelujen jälkeen. Että niillä on sitä muutakin, josta jo pari vuotta sitten kirjoittelin.  Opiskelijalle kaikista tärkeintä on varmasti tunne siitä, että läsnäololla on merkitystä ja että tunnin sisältö jotenkin eroaa siitä että asiat voisi vain opiskella kirjan tai verkon avulla. Tässäkin kokeellisuus on mielestäni paikallaan - sitä kun harvemmin tulee itsenäisesti suoritettua.


Vaikka siis opettaja voikin soveltaa tutkimuksellista otetta luokkahuoneessa, BioPopin tarjoamat resurssit mahdollistavat paljon suuremman kirjon kokeellisia töitä. Kiitos siis tästä!
BioPopin töihin voi tutustua näillä sivuilla.




Kuvat ja teksti
Suvi Niemikapee











Sofia tutkii Viikin hulevesien ominaisuuksia. 
Julius näytteenottopaikalla. 

Olli ja Santeri ja DNA:n eristys. 
Siinähän sitä, elämän oleellista. 
Teresa ja Sanja ja naudanmaksan murskaus.